Posts By admin

Kyhmyjoutsen

Aletaan kohta olla jo aika lähellä sitä kulminaatiopistettä, jolloin kuvaaminen voi alkaa taas kiinnostaa.

Valkoselkätikka ja putkipohdintaa

Ensiksi onnittelut minulle, että löysit valkoselän ihan itse. Kiitos, minä – ole hyvä, ilo oli kokonaan minun puolellani.

Olen miettinyt jo kauan, että repäisisikös ja iskisis pätäkkää kiinni m.Zuiko 300 mm objektiiviin. Tällaisissa kuvissa lisäulottuvuutta kaipaa, mutta jos lintu on tuollaisessa pusikossa niin tuskin siinä mitään oksafiltteriä on. Mitä loppujen lopuksi tekisin kaikilla lintupönöillä. Suomessa on niin kovia lintukuvaajia, että omat kuvani tuskin toisivat genreen mitään uutta. Eikä niillä olisi myöhemmin mitään dokumenttiarvoakaan. Vuodessa tavoitteeni on saada sata pinnaa eli en ole oikein bongarikaan millään mitalla mitattuna. Löytäisinkö lintuja paremmin pitkällä putkella, ehkä. Kulkisinko 300 mm tanassa aina maastossa ollessa, ehkä. Samalla rahalla saisi kivan nipun Teliaa ja Nokiaa, onko niillä parempi jälleenmyyntiarvo, ehkä. Kuvassa mummonaikainen polttoväli on 420 mm (m.Zuiko 40-150 + 1.4X), 300 millisellä putkella se olisi ollut 840 milliä. Paljonkos tuo tikka tuossa kuvassa kasvaisi. Toisaalta, uudelle E-M1 mk II:lla saisi vähän enemmän kroppausvaraa, pitäisi sekin hankkia till vai tilalle. Tilasin just uuden pyöränkin, kerkiinkö sillä ajelemaan jos aika menee tipujen jahtaamiseen. Sellaista pohtii nimimerkki ”Olenko pihi vai rationaali huono harrastaja”.

Olihan tuo muuten valkoselkä?

 

Heinän viivakoodi

Tänään havainnoin valon ja varjon leikkiä valkoisella hangella. Miten eri intensiteetti voikaan varjolla olla kun se tuohon luonnon kanvaasille piirtyy. Välillä hän on musta kuin mustepullosta tullut ja toisinaan taas haalea kuin kuivunut kuulakärkikynä.

Just joo. Täydennetään tekstillä. Sitähän se tarkoittaa, että muita kuvia ei saanut, mutta jotain piti mukamas keksiä.

Tikka lennosta

Edelleen haluan sellaisen tikkakuvan, jossa tikka lähtee tai tulee pajalta siivet levällään, niin että sulat erottuvat karvan tarkkuudella kauniisti taivasta vasten. Olen ennenkin yrittänyt.

Ensin hiipimiset ja vaanimiset. Tikka tulee pajalle, nakuttaa aikansa. Huomaan, että se suunnittelee lähtöä. Olen valmiina. Lähti, hätäännyin ja painoin laukaisinta niin, että kamera kääntyi varmaan 45 astetta ja tärähti hieman.

Taas odottamaan. Sama kuvio, tikka tulee, nakuttaa, huomaan, että suunnittelee lähtöä. Mitä, se siirtyikin toiselle puolelle puuta, ponnisti, otti muna-asennon ja lähti toiseen suuntaan.

Yritetään taas joku toinen kerta.

 

Voiko lunta syödä?

No voi toki. Olikohan se ennen puhtaampaa. Aika karsean näköistä on tuo jäälle jäävä sulamisvesi. Hyi.

Päivän viimeiset säteet

Väri-iloittelu jatkui auringonlaskuun asti. Kannatti lähteä.

Paluu Painiojärvelle

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä. Ensin oli huonot kelit. Sitten olin krapulassa. Sitten tulin kipeäksi. Sitten toivuin. Ja sitten erään surkean harmaan sunnuntain aamu muuttui aurinkoiseksi iltapäiväksi ja illaksi. Siirsin itseni henkiseen kotimaahani. Nuo värit, ihan tajutonta tulitusta.

 

 

 

 

Salo, hyvää ja kaunista 6

Salossa on kivaa se, että siellä karhutkin voivat kulkea vapaasti keskustassa. Talvellakin?

Missä muussa suomalaisessa kaupungissa on taidemuseo, joka järjestää niin pienillä resursseilla niin kansainvälisen tason näyttelyitä. Häh? Ei missään. Heikki Willamo Salossa taidemuseo Veturitalli 4.2.2017 alkaen. Eikä tässä vielä kaikki, jatkona muille ulkomaan elävien näyttelyille syksyllä Elliott Erwitt.

Salo, hyvää ja kaunista 5

Epäilemättä tuo 100 % American Style on hyvää. Kaunista on, että tuossakin kioskissa jaksaa aina joku yrittää. Välillä taukoa on vähemmän ja joskus enemmän. Edelliset lähtivät lomalle – eivätkä palanneet. Kaunista on tuo kioski-kyltti, joka on jäänyt ties kuinka monennelta edelliseltä yrittäjältä Se on yksi ajan kerrostuma. American style grill kioski 100 % – tasan.

Pahkavuoren kioski

Salo, hyvää ja kaunista 4

Enpä sanoisi, että Rautatiesillan ja Mariansillan alue olisi mikään ruma olisi näin valaistuksen aikaan. Oletuksella, että keinovaloista tykkää. Valokuvaajalle eri valkotasapainoiset valonlähteet tuovat mukavaa väriä pimeyteen. Vandalismin seurauksena rautatiesillassa on vain kolme valaisinta. Suurena haasteena olisi saada jokaisen spotin alle yhtä aikaa ihminen. Se on vaikeaa jo senkin takia, että pitäisi olla yhtä aikaa kolme ihmistä liikkeellä pimeän aikaan. Muutenkin jännityksellä odotan, milloin kohtaan ensimmäisen ihmisen.