Posts in Category: Uncategorized

Puiden varjot

Olipa nerokas otsikko. Omaansa pitää aina kehua, koska muut eivät sitä tee. Tästä kuvasta minä tykkään – kopterikuvana. Taiteellinen vaikutelma, valon ja varjon käyttö, värit, kompositio. Tätä kuvaa ei olisi voinut ottaa ilman kopteria.

Sen huomasin taas, että jos valo on lattea, niin kuvat ovat latteampia. Ei ole harmaan päivän kamera tämä – jos mikään. Tässä kuvassa taivas onneksi repesi ja aurinko pääsi vapaasti paistamaan.

Harmauteen liittyen sattui myös sellainen tapahtuma, että puhelimen näytöstä ei oikein saanut selvää, mitä olin kuvaamassa. Se oli jotenkin tumma. Pääsääntöisesti kuvaan histogrammin kanssa, koska näytön kirkkauteen ei voi juurikaan voi luottaa. Keskeytin lennätyksen hetkeksi ja säädin näytön kirkkautta. En tiedä mitä tapahtui, mutta se meni kuitenkin lähes pimeäksi. Niin pimeäksi, että ei siitä nähnyt ainakaan kopterin lennätysohjelmaa. Tässä kohtaa oli hyvä, että oli näköyhteys kopteriin ja sen sai tuotua hallitusti alas. Muutama tunti myöhemmin tuli mieleen, että olisihan sen saanut kotiin myös ohjaimen H-painikkeella, mutta sitä tiedä minkä puskan kautta se olisi yrittänyt palata. En ole vieläkään kokeillut metsässä tuota toimintoa.

Pienellä järvellä 4 – Kevät tulee hitaasti, tänäkin vuonna

Ei lähde jäät liikkeelle. Yöpakkaset ja päiväkylmät eivät vaan jäätä sulata. Onneksi rannasta on jo sen verran sulanut, että järki saa jäämään maihin. Niin houkuttelevan näköinen jää on, kestihän se viime viikollakin.

Kuunnellaan kevättä- Pienellä järvellä 3

Yksi kevään kauneimpia ääniä on kun aurinkoisena päivänä järven jäällä kuulee miten lumi sulaessaan sihisee. (Tee kuuntelu lähellä rantaa.)

Oli hienoa olla pitkästä aikaa pienellä järvellä. Niin rauhallista. Samanlainen tunnelma kuin kolme kuukautta sitten ensijäillä.

Sarjasta hyvä ettei koko mettää kaadettu: Yksi unohtui

Huh, pelkäsin jo että kaikki kaadettaisiin. Hyvä, ettei.

Pilviteatteri

Mikäs siinä on istuskella kannon päässä ja katsella kun pilvet lipuvat ohi. Jotkin näyttivät kuin olisivat nousseet mäen takaa. Aika hieno idea, kaikkee ne keksii.

Talvitaivas

Tässä on toinen talvitaivaan tyyppi. Taivas kiinni. Harmaata. Jään päällä taas tuota ällöä mustaa. Se ei taida olla taivaan vika. Jää on vielä vahva, mutta vettä ikävästi, ettei pikkukengillä pääse liikkumaan. Pari laulujoutsenta oli jo tullut odottelemaan avoveden ilmaantumista.

Makkarapilviä keskellä talvea

On noilla varmaan joku muukin nimi, mutta en tiedä. Jotenkin yhdistän tämän pilvimuodostelman kesään. Talvella on viime aikoina ollut joko taivas auki tai taivas kiinni. Viimeksi kun tuollaisia näin ne menivät vielä eri päinkin – oikealta vasemmalle – siis etelästä pohjoiseen.

Tabula rasa

Mahtoiko entisajan kalliopiirtäjillä olla tyhjän kallion syndroomaa. Siinä se on – kallio – mitä piirtäis. Vai tekiskö palapelejä?

Puolivaloilla

Kun ei ne lattialaudat tulleet vielä tänäänkään, niin mennään sitten ulos. Pari astetta pakkasta, mutta ikävä tuuli. Kuu on noin puolessa ja taas kerran ihmetytti, että kuinka paljon siitä riittää valoa.

Suksitesti osa jälkimmäinen ja viimeinen

Ensimmäinen testi meni pieleen ja seuraavana viikonloppuna tuli vettä ihan solkenaan. Tänään vettä tuli vähän maltillisemmin. Sukset ulos survaiskaa.

Kuten kuvasta näkyy sukseeni ovat OAC XCD pälä pälä 160. Valmistaja on OAC ja pituus on 160 senttiä. Väliosa tuotekoodista on jotain markkinahöpöä.

Onhan näistä kirjoitettu. Tällaisilla keleillä kun jäällä on vettä, niin ovat nämä paremmat kuin pelkillä maastokengillä. Ei näillä niin syvälle putoa kuin kenkien kanssa. Jos joku luulee, että nämä kantavat satakiloista kuormaa hangen päällä, niin eivät kanna. Eivät höhhölumella eivätkä nuoskalumella. Lunta on edelleen noin 20 senttiä. Suksen kärki haukkaa herkästi hankea. Kun kilo lunta painaa yhtä paljon kuin kaksi kiloa vettä, niin onhan se aika raskasta ja kömpelöä hiihtämistä. Silloin kun upottaa näillä pitäisi mennä kuin lumikengillä ja kun kantaa niin mennä kuin suksilla – vissiinki. Hankikanto olisi hieno kokea.

Vaikka vettä satoi ja märkää riitti, eivät sukset jäätyneet. Pitoa pääsi kokeilemaan ilman jääpaakkuja. Jäiselläkin tiellä karvapohja toimi todella hyvin. Saattoi vähän jarrutella alamäessäkin, mutta se ei haitannut. Tasaisella luistoa voisi varmaan parantaa jollain pikaluistolla.

Siteet ovat olleet toimivat. Olen käyttänyt vaelluskengillä ja lämpösaappailla. Jalassa ovat sukset pysyneet, vaikka ei ihan hullun piukkaan kiristäisikään. Eikä ole tunnetta, että suksi olisi tunnottomasti kiinni kengässä. Siteet saa kiinni ja auki myös hanskat kädessä. En ole vielä kokeillut miten toimii jos kiinnittää vain kärkisiteen.

Varmaan joku ihmettelee, että onko sinne metsään ja järvelle pakko mennä syvän lumen tai ylipäätään lumen aikaan. No ei ole, mutta menen kuitenkin. Mieluummin menen näillä, kuin pelkillä kengillä. Jos taas on vähäluminen maasto, tiepohja tai kelkkaura, niin sitten suksia on turha ottaa mukaan. Etelässä näillä tulee kyllä aika kalliita hiihtokilometrejä. Tosin kun kokoja on vain yksi ja siteeseen sopii vaikka sandaali, niin näitä on helppo kierrättää tarvitsijalta toiselle. Loppuarvostelu: En laita huuto.nettiin, pidän itse.