Posts in Category: Uncategorized

Pihalla

Kyllä, ihan pihalla. Vaatimattoman puutarhani ylpeys on vaatimattoman näköinen puu, joka Suomessa on useimmiten pensas. Sitä katselen lempipaikaltani eli keittiön pöydän äärestä. Puu kukkii vaatimattomasti, ei keräile ihmismassoja viettämään selfie-karnevaalia. Keväällä lehdet ovat punaiset ja oranssit, kesää kohti vihertyvät, muuttavat taas väriään ennen kuin putoavat. Syksyllä lehdistä lähtee sokeritehtaan tuoksu tai lemu, miten kukin ottaa – palanut sokeri, omena, kaneli. Haaveeni on päästä joskus katsomaan näitä niiden omassa ympäristössään kun ne ovat täysikasvuisia, kymmenien metrien korkuisia. Puu on katsura.

Hei haloota

Usein toistuva, mutta harvoin nähty ilmiö pääsi taas yllättämään. Luulen, että näen näitä sen takia suht harvoin, että en juurikaan katso aurinkoon. Sitä voisi pohtia kauemminkin, mutta on toinenkin pohdinta kesken. Tuo on ilmeisesti 22 asteen rengas. Missä se 22 astetta on? Rengashan on 360 astetta. Mihin astelevy laitetaan?

Kännykällä kuvatessa tuo ei ollutkaan aina rengas. Puhelimen asennosta riippuen se vanui tai venyi ja aurinko oli jossain reunassa. Kännykän taakse pääsee kyllä hyvin häikäisyä piiloon.

Kevätseuranta 4

Kuvat loppui kuin seinään kun loma loppui. Hädin tuskin ehtii ikkunasta sihtailla. Jotenkin pitäisi allakka järjestää uudelleen. Kohta on oksat peitossa.

Kevätseuranta 3

Jotain alkaa tapahtua. Onneksi tuli yksi kylmä viikko, niin pysyy mukana.

Vappumarssi

Yksinäään pitää työmiehen julistuksensa kantaa. Lapsen on saanut mukaansa ottaa, kohta ilmapallokin varmaan lähtee banksymaisesta taivaan tuuliin.

Vieraspaikka vai kotopaikka

Gallupin aiheena on, että kumpi on mukavampi: Tallustella enemmän vieraita polkuja vai sitä tuttua kotoista. Itse olen jälkimmäisen kannalla. Tuonkin maiseman ja paikan näen kymmeniä kertoja vuodessa ja aina se puhuttelee ja puhuu. Seuraava kysymys onkin, että onko sinulla jossain metsässä paikka, jossa ollessasi sinulle tulee tunne, että et ole yksin. Ei minullekaan, kaverin puolesta kyselen.

Kevätseuranta osa 2

Kevättä pystyy vieläkin seuraamaan vaikka vähän heikkojalkainen ja huonokuntoinenkin, ei se niin nopeasti etene.

Olen hämmennyksissäni siitä, että tuleeko noihin lehtiä vai kukkia. Ehkä viikon päästä tiedetään enemmän.

Tulliniemen jokeri

Taas riemastuttava tervehdys Uddskatanilla. Viime vuonna oli tällainen https://www.instagram.com/p/BzJC4w1BCET/

Oudot menot metsässä

Onkohan karannut pääsiäiskuvaelma käsistä eli siivistä vai jotain pakanallisia menoja lenkkipolkuni varrella. Vai olisko lepinkäinen jemmannut vihervarpusen vähän kypsymään.

Torronsuo

Torrolla tulee käytyä vuosittain, paitsi ainakin viime vuosi taisi jäädä väliin. Mitä siellä on? Suota, suota ja suota, joka suuntaan paitsi ylöspäin. Keskipäivän auringon aikaan aika haastava kuvauskohde. Hyvää on se, että se on aika tasainen, huonoa on, että polkuja on rajoitetusti, tosin hyvin merkittyjä. Edellisen kerran jälkeen tullut pitkospuupätkä, jolla voi ohittaa Torron kylän on kyllä hyvä juttu. Tätä ei ole ainakaan minun kännykän karttaan vielä päivitetty. Pitkospuut muuten paikoitellen huonohkossa kunnossa, mutta kuljettavia. Aika nopeasti nuo lahoavat kun alkuun pääsevät.

Yltäkylläisen yksitoikkoisen maiseman yllätykseksi Metsähallitus voisi palkata kesätöihin suolammista ilmestyviä suohirviöitä. En tiedä millaisia ne ovat, mutta varmaan jostain malli löytyisi. Ei vaiska, eikö olekin hienoa, että Suomessa näistä ei ole tehty ”elämyspuistoja”. Elämykseksi riittää kuusi kilometriä pitkospuita ja kaksi kilometriä juuriin ja kiviin kompastelua.