Posts in Category: Uncategorized

Salo Pertteli Uskelanjoki

Löysinpä taas pitkästä aikaa kameran ja lähdin sitä inhasti ulkoiluttamaan, siis polkupyörällä. Tämän vuoden lämpimän ajan tavoitteena on aktivoitua tutkimaan lähiseutua laajemminkin pyörän satulan päältä. Tästä myöhemmin, aika näyttää miten käy. Pääsin kuitenkin jo kymmenen kilometrin päähän (ja takaisin).

Koko jokea ei ole tarkoitus dokumentoida. Siitä on jo olemassa Lasse Kylänpään kirja Uskelan joki.

Itse pidän tuosta jälkimmäisestä kuvasta. Se voisi tosin olla mistä tahansa paikallisesti kuraprunnista.

Pitkästä aikaa Painiolla

Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.

Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.

Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.

Talvi yllätti valokuvaajan

Kukaan ei kertonut, että 40 kilometriä pohjoisempana on jo melkein latu ja melkein kantava jää. En sano, etten koskaan kyllästy tuohon maisemaan, mutta en ainakaan vielä ole kyllästynyt.

Vastuuvapauslauseke: En siis oikeasti ole valokuvaaja vaan valokuvien ottaja.

Hukkavalossa

Oli tullut lunta. Vanha kansa kertoo, että kun on vähänkin lunta, niin on heti valoisampaa. Odottelin siis pimeän tuloa ja lähdin metsään testaamaan. Kyllä, valoa riitti. Kyllä kansa tiesi.

Tein päätelmän, että keltaiset ovat kasvihuoneita ja valkoiset taajamia. Kyllä nuo voisi mennä revontulista, ellei mistään mitään tietäis.

Halikonlahti Salo

Ei kaikkien päivien tarvitse olla harmaita. Tänäänkin oli mustavalkoinen päivä. Hiljaista on Halikonlahdella, teemaan sopien isokoskelo ja mustalintu. (Eivät kuvassa.)

Täydellinen aloitus vuodelle

Ei taida pilviverho tänään raottua. Eikä raottunut. Ei tarvinnut pettyä.

Aina vaan harmaata

Ainainen valitus harmaasta. Itse asiassa jos miettii, niin ei kesällä montaa väriä enempää ole. Riippuu tietenkin väriopista ja värikartan laajuudesta. Hienoja ruskeita, vihreitä ja punaisia löytyy ympäri vuoden. Lopetan harmausvalituksen ja alan ihastella miten eri harmaan sävyt sulautuvat niin saumattomasti toisiinsa.

Harmaata on

Kuin näin harmaa päivä tulikin. Onneks sentään musta erottuu. Jäätyvä järvi on sitten mielenkiintoinen. Onneksi olen jo niin huonokuuloinen, etten kuule kun se pyytää kokeilemaan kestääkö jää.

Tänään taas huomasin, että vaikka on kuinka nälkä, kylmä ja jano, niin sitä ei huomaa kun innostuu kuvaamisesta. Päässä on valmis kuva ja sitä yritetään tartuttaa kennolle. Kauheaa ähräämistä ja lopputuloksena on kuva, joka kelpaa itselle, mutta eipä sitä juuri muut näe. Kummallista tämä harrastaminen.

Valkoiset läntit luonnossa

Edelleen ärsyttää kun toiset eivät osaa potkaista noita käytettyjä nenäliinoja turpeeseen vaan jättävät ne tuollai näkyvälle paikalle. Ei tarttis isoa kuoppaa kaivaa. Varmaan ajatellaan, että kyllä se maatuu. Maatuu, mutta ei kukaan varmaan perunankuoria ja suodatinpussejaan pihalleen heittele – kyllä ne maatuu. Roskaaminen on roskaamista.

Hamarijärvi Teijo Salo

Tänään oli Hamaripäivä. Tietä pitkin Ryssänsillalle ja sieltä rantaa seuraillen, soita väistellen, peuran polkujen ohjaamana, kevyesti rämpien takaisin autolle. Paljon on Teijolla erilaista maisemaa. Järvikin alkoi jo jäätyä. Kokenut joogalentäjä olisi hyvinkin päässyt luistelemaan.