Posts in Category: Uncategorized

Immuniteetti

Huh, läheltä meni, mutta onneksi oli tämä koskemattomuuden antava immuniteettiamuletti.

Hiekkakuoppa

Ei enää jaksa eikä kykene kaikkien kaadettujen puiden ja hiekkakuoppien vuoksi stressata. Toki ne aikansa harmittaa, mutta kun ne eivät harmistelemalla vähene. Onhan tuossakin sitä paitsi maisemointi jo hyvin käynnissä.

Vanha koivu

Vielä tämä vanha tuttavuus jaksaa. Kaikki myötätuntoni ja sympatiani tälle. En vain ole koskaan ennen käynyt hänen korkeutensa juurella. Naavaa pukkaa, sieniä tulee ja yläpää harventunut – niin kuin meillä muillakin vanhoilla.

Kielon vuosi

Kielosta on moneksi. Kevään kukinnan jälkeen lehvistöstä löytää varjoja ja heijastuksia. Syksymmällä marjat ja jo väsähtäneet keltaiset lehdet värittävät maisemaa. (Teksti on kuin jostain oppikirjasta tai kielon esittelystä kukkien kauneuskilpailussa.) En ole koskaan kokeillut, mutta onko noin marjat oikeesti niin vaarallisia.

Pieni ruska

On etelässäkin ruska-aikaan värikästä. Pitää vaan mennä matalaksi. Vastahan suopursu oli kevään jälkeen kuivaa ja nyt se alkaa jo valmistautua syksyyn. Niin ne kuukaudet – vai vuodet – kuluvat.

Pyörällä pääsee

Ei sitä taas muistanutkaan, kuinka paljon pidemmälle pyörän kanssa ehtii kuin kävelemällä. Vielä kun malttaa vähän himmailla ja joskus pysähtyä kaivamaan kameran esille. Kymmenen kiloa tavaraa menee selässä vielä ihan sopivasti kun ei tee liian pulleaa kuormaan. Aikaa ei mene myöskään sienien ja marjojen vahingossa löytämiseen. Niinhän se on, että kahta lajia ei pysty yhtäaikaa harrastamaan. Jos ollaan marjassa niin ollaan marjassa ja jos kuvataan niin kuvataan.

Ihan mukavaa lauantaitekemistä.

Piha on edelleen kääntymässä syksyyn

Eilinen oli akileija, tässä on päivänkakkaroita. Olisi pitänyt tehdä rasti seinään. Otin makron esiin, eikä alkanut tuulla. Sen on pakko olla merkki jostain.

Piha kääntyy syksyyn

Kesä meni, syksy tulee. Järjestys on pysynyt samana koronasta huolimatta. Aika vähän taitaa olla ruskeita kukkasia, vaikka ei se värinä mikään ruma ole. Onhan sitä ruskeita vaatteitakin, jos muoti määrää.

Kalustopäivitys Benq PD2700Q

En muista kuinka monta vuotta olen ollut vaihtamassa näyttöä ja ennen tätä mentiiin ihan surkealla Lenovon toimistonäytöllä.

Paljon tätä netissä kehutaan, sieltä voi lukea. Olen samaa mieltä, että on hyvä – ainakin hintaisekseen. On terävä, värit hyvät suoraan paketista, ei valovuotoja. Enkä meinaa vielä kalibroidakaan. Huonoa on, että kaapelit olisivat voineet olla pidempiä, ei ole lataavia USB-paikkoja, niitä olisi voinut olla enemmänkin eikä tässä mallissa ei ole kortinlukijaa, toisin kuin 32:ssa. Tämä ei ole 4K, koska 2K riittää, mutta olisiko sittenkin pitänyt ottaa 32 tuumainen.

Tärkeimpänä pyydän kuitenkin kiinnittämään huomiota pariin juttuun.

Miksi tarvitaan isoja näyttöjä jos kuvat katsotaan pienistä näytöistä? Eihän tässä ole mittää järkeä. Ruudussa kuva sen kokoisena kuin se on Xiaomi Mi 9SE:n näytöllä. Niitä mahtuisi tuohon näyttöön 70 kpl. Kohta kukaan ei enää tulosta eikä pidä näyttelyjä ja näyttelytkin ovat varmaan vaan taidekuvia ja oravia.

Toinen juttu on, että pitääkö aina ostaa netistä. Paljon puhutaan paikallisten tukemisesta ja minähän tuin. Hyllyssä ei ollut, mutta nykyisin systeemi menee niin, että kaikki tavara on tukkureilla ja sieltä kauppa sitten tilaa mitä asiakas haluaa. Sanottakoon, että joku raja tukemisessakin on, en minä mitään ylimääräisiä Salo-lisiä ala maksaa. Enkä maksanut nytkään. Erikoista oli, että jossain vaiheessa tämä näyttö oli halvimmallaan 309 euroa, myyjänä Superkuva. #supportlocal

Kolmas asia on, että hyvällä näytöllä huonotkin oravakuvat muuttuvat kohtalaisiksi.

Kotiseutupyöräilyä

Taas oli hieno suunnitelma. On auringonkukkapelto rinteessä, kukat kukassa, taustalla sininen taivas.

Tuli se päivä, kun suunnitelma piti toteuttaa. Oli pelto, oli kukat kukassa, ei ollut taivasta, eikä se muutenkaan ollut sen näköinen kuin piti, kukatkin katsoivat eri suuntaan kuin piti. Oli kuitenkin suunnitelma

Kuva tuli eri paikasta kuin piti. Seudun kauneimpia maisemia ovat nuo jokivarren pellot ja notkot. Niissä riittää katseelle tilaa, toisin kuin metsässä.