Posts in Category: Uncategorized

Suksitesti

Kun viimeksi valitin, että raskas on hangessa raahustaa – sukset pitäis laittaa. Minäpä laitoin. Minun tuurilla kävi sitten niin, että juuri sinä viikonloppuna, kun niitä olisi voinut kokeilla iskeytyy arktinen ilmamassa seutukunnan ylle. Lähdin kuitenkin illalla sään lauhduttua -16 asteeseen Hamarijärven jäälle testiradalle. Alku meni jotenkin, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että onpa raskasta. Kotvan kuluttua selvisi, että jään ja lumen välissä on vettä, jota ei ole tarkoitettu suksien voiteluun. Siirryin rannalle puhdistamaan pohjat ja jatkoin metsän puolella. Eihän pimeässä metsässä jotain mönkijän tekemää uraa pitkin hiihtämisestä tullut mitään. Palasin jäälle hiihtämään pitkin moottorikelkan tekemää jäätynyttä sohjouraa. Olipas hauskaa. Taivas oli sentään kirkas ja taivaanranta varsinkin kun kasvihuoneet ja taajamat valaisivat. Kamera brutaalisti tukevasti lumihankeen ja ottamaan muistokuva tästä reissusta.

Annan suksille vielä toisen mahdollisuuden, en siis paljasta mistä suksista on kysymys. Takautumana menneestä elämästä muistuu mieleen kun ostin ensimmäisen maastopyöräni. Menin huhtikuussa metsään ja ajattelin, että tällähän mennään mistä vaan, kun vaihteitakin on melkein 20. Metsässä oli siihen aikaan vielä lunta – ei muuten menty. Samaan ”kun mielikuva ei vastaa todellisuutta” sarjaan kuuluu myös se, kun ostin ensimmäiset voitelemattomat sukset. Menin sitten kokeilemaan niitä juuri sillä kelillä, missä ne eivät ainakaan toimi. Ei nyt ihan Kirvesniemi tullut siitä hiihdosta mieleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytekuvia

Laitetaan nyt nämä paluumatkankin kuvat, kun kerrat tuli otettua ja säädeltyä. En laita enempää, mutta näissä on mielenkiintoisesti taas ero Olympuksen ja Mavicin valkotasapainossa ja lumen toistossa. En ole näköjään kummankaan kanssa oikein kotonani. Tulis vaan kesä.

Pienellä järvellä 2

Vähän rakennustöistä ja paljon keuhkoputkentulehduksesta johtuen ovat ulkoilut jääneet vähiin. Tunsin itseni sen verran vahvaksi, että rohkenin lähteä rämpimään. Puolentoista kilometrin jälkeen päätin kääntyä suosikkikoivun kohdalla takaisin. Hikeä pukkasi ja syke ei vain laskenut kävelytaajuuksiin. En aivan päässyt järvelle, mutta onneksi minulla on pitkät kädet ja sain järvestä kuitenkin kuvan.

Taas hangessa laahustaessa tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Suomalaiset syntyvät monot jalassa, niin eikö lumessa liikkumiseen olisi parempiakin tapoja. Pitäisikö sitä suksia ski-shoppiin.

Vanhoja polkuja

Pitäisikö joskus mennä jonnekin uuteen paikkaan, eikä aina kulkea vanhoissa jäljissä? Varmaan pitäisi, mutta ei ole pakko. Tuttu maisema tuo turvallisuutta, uskoa asioiden pysyvyyteen. Sitä paitsi, onhan taivas ja vesi kuitenkin joka kerta erilainen. Tällä kertaa taivaassa oli hienosti värittyneet pilvikerrokset. Ei ollut edellisellä kerralla.

Pienellä järvellä 1

Koko harmaan asteikko oli käytössä. Tänäkään aamuna harmaus ei tarkoittanut pimeyttä. Sumun läpi näkyi valoa, kivissä näkyi vihreää, rannan heinissä keltaista, koivun oksissa ruskeaa ja metsän reunassa sinistä. Pimeässä näitä ei olisi nähnyt.

Taide paussilla

Seuraavat viikot tulevat menemään muissa merkeissä. Riippuen materiaaliketjun ja palvelutarjoaman katkottomuudesta, ulkoilu tulee olemaan vähäisempää ja epäsäännöllisempää. Päivityksetkin saattavat hieman viipyillä. Pientä pintaremonttia olisi tiedossa. Seinät, katto, lattia, sähköt ja mitä yllätyksiä sitten löytyykään.

Ilotulituksen valokuvaaminen

Lisäänpä kaikkien ohjeiden lisäksi oman ohjeeni ilotulituksen valokuvaamiseen. Laita kamera jalustalle, valitse LiveComp ja anna palaa. Käy aina ryypyn välillä tarkistamassa mitä on tartttunut. Kamera tietenkin turvallisesti sisällä turvalasien takana. Vielä pölyiset ikkunat, ettei liikaa häikäise. Jäin miettimään, että kuinka kauan uudenvuodenilotulituskuvat elävät.

Tipan tapasin

Ihan pikaisesti vain. Lyhyt on tipan elämä. Ei ollut minusta tipan vahtijaksi, makrokirouskin iski päälle, kun haluat tuulta – kaiva repustasi makro.

Minimalismia

Liekö minimalismia, ei ainakaan negatiivinen tila. Niin paljon tuon maiseman katselu tuo positiivisia vibraatioita, että sen muistaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Sinisestä hetkestä valoisaan

Aloitetaan sinisestä hetkestä. Aurinko on juuri laskenut, ensimmäiset kirkkaimmat tähdet ja tähtikuviot erottuvat. On jo niin hämärää, että lähitaajaman valot heijastuvat taivaanrantaan. Vain hetki ja pimenee.

Alkaa erottua lisää tähtiä ja kuvioita. Mietin menneitä aikoja, jolloin uskottiin, että puu kantaa taivasta. Löydän joutsenen. Hahmotan linnunradan. On pimeää, mutta valoisaa.