Posts in Category: Uncategorized

Voi kurjat

Voi kurja, kurjet suunnittelevat lähtöä. Sinne vaan ulkomaille mennään, eikä tarvita todistuksia eikä mäskejä. Ei sitten tuoda lintuflunssaa takaisin tullessa.

Kurkien kokoontumisten seuraaminen on mieluisaa tekemistä syysilloiksi. Auringonlaskun aikaan parkkeeraa sopivaan paikkaan ja jää kuuntelemaan. Upeaa. Nämä eivät sitten laskeutuneetkaan tänään tälle järvelle, taisivat huhuilla muutaman muun mukaansa ja jatkoivat toiseen paikkaan.

Piirin keskellä

Ajatus oli, että männyt tsemppaavat koivua, että jaksa vielä hetki, talveen on vielä matkaa. Sitten tuli toinen näkökulma, että männyt ovat piirittäneet koivun. En tiedä.

Tämä on yksi lempipuistani ja nyt vasta tajusin tämän kuvauskulman. Odotan tuon kellastumista, että pääsee kuvaamaan ylhäältä ja miksei tämänkin kuvan toisintoa tummansinistä taivasta vasten. No just, ei tule onnistumaan. (Onpa muuten ruma CA.)

Ristinollahämähäkki

Alkoi mennä hämähäkit sekaisin, onko tämä nyt ristihämähäkki vai pallohämähäkki vai palloristihämähäkki. Hän otti hieman nokkiinsa kun törmäsin verkkoon ja onkin valmistaunut iskemään kaksi oikeaa koukkua yhtäaikaa.

Ötökkäkuvia netti on täynnänsä, mutta tässä kuvassa on sellainen taustatarina, että kun olin maassa polvillaan tätä sihtailemassa, niin vaimo sanoi jotain tyyliin: että nyt olet taas siinä vanhassa tutussa luontokuva-asennossa. Totta, ei ole paljon tullut viime aikoina ryömittyä.

Talven lumiennuste

Eilen ennnustin, että tulee lumitalvi, koska rakennuksilla on jo lumipuvut päällä. Niin, mutta kun pihlajassa on paljon marjoja ja se tarkoittaa, että ei tule lunta tai tulee lunta. Ennustan siis myös, että juu tai ei. Juu myös sille, että tulee hyvä rastastalvi. Ehkäpä musta rastas talvi, valkorastasta en tiedä olevan.

Näin siis Salossa Halikonlahdella.

Päivä Helsingissä

Maalaiset olivat taas liikkeellä. Mielestäni en juuri erottunut porukasta.

Hakasalmen huvila ja Ismo Höltön kaupunkikuvia. Minä heräsin tähän vähän myöhään, mutta kaupunkilaiset ovat tämän nähneet jo varmaan 12 kertaa. Vilpittömiä, iloisia, vaivattomia ja rehellisiä kuvia. Rohkaistuneena laskin itsekin kameran vatsani päälle ja otin ensimmäisestä seuraajasta kuvan ja heti tuli tuttu.

Matkalla seuraavaan kohteeseen näin mielenilmaisun. Ei ole tavallinen näky meillä päin. Viimeksi näin mielenilmaisun kun pojan noin viisi kuukautinen lapsi ilmaisi huutamalla, että voisitteko häipyä mukavuusalueeltani, mieluummin koko kaupungista. Ilmaisija on vasemmassa alakolmanneksessa. Sellainen tuli mieleen, että voisiko olla sellaiset eduskuntatalon rappuset, missä mielenilmaisija istuisikin kohti niitä 200 päättäjää. Mitä hyötyä siitä on, että ne jotka päättävät ovat selkäsi takana? Ei ne kovin herkästi tule ikkunoista kurkkimaan.

Pääsin siis HAMiin asti eli Helsingin Art Museoon. Ennakko oli, että mitähän lippua täällä on. Tapahtuikin täydellinen yllättyminen. Koskaan en ole nähnyt noin isoa taideteosta, muistaakseni. Nämähän olivat upeita. Tekijä siis Katharina Grosse. Vilpittömiä, iloisia, vaivattomia ja rehellisiä kuvia.

Mikä vielä yhdisti kahta edellistä? Ei mitään joutavaa taidepuhetta teosten ymmärtämiseen. Toisessa on mustavalkoisia kuvia tai toisessa värikkäitä kankaita. Yksinkertainen asia: mene, katso, viihdy ja nauti.

Jatkoin matkaani ja aavistelen, että on tulossa runsasluminen talvi. Niin moni Helsingin rakennus oli laittanut jo lumipuvun päälle. Täällä ei ole vielä millään, pitääkin kirjoittaa siitä muistutus tekstaripalstalle.

Kuuta odotellessa

Täysikuun aika, mutta tiesihän sen jo lähtiessä, että kuuta ei tule näkymään. Mennään siis pilviin. Eiväthän nuo kuvat tuollaisina pieninä miltään näytä. Hyvinä isolla näytöllä alkuperäisellä resoluutiolla ja parhaimpina paikan päällä nähtynä. Olin taas niin innoissani.

Iltakahvi väljästi

Ei tarvitse tässä kahvilassa pitää maskeja eikä turvaväleistä huolta kantaa. Kapuaa kalliolle ja ottaa eväkset ja thermokset esiin.

(Kuvalla oli tarkoitus demonstroida tyhjyyttä ja hiljaisuutta, mutta eikäs tuolta puskasta kohta joku könynnyt samalle kalliolle istuskelemaan : ). Saa tulla.)

#worldphotographyday

Sellainenkin päivä oli keksitty. Mielenkiintoinen skenaario olisi, että kuvia otettaisiin vain yhtenä päivänä. Ehkä silloin useampi hyvä kuva saisi sille kuuluvaa katseluaikaa. Mikä sitten olisi hyvä, en tiedä, mää mikään ole tuomitsemaan hyviä ja huonoja.

Tämä kuitenkin muistutukseksi, että enemmänkin voisi tällaisia kuvia ottaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Abstrakti suo

En tiedä onko tuo sitten nätti vai ei? Mielenkiintoinen kuitenkin. Näyttää kerran syödyltä pizzalta. Jatkan valisemallani linjalla ja etsin tällaisia outoja maisemia.

Kahvitauon kuvailuja

Yleensä käy niin, että… Kiva lintu, mikähän se on, pitäiskö hakea kiikarit.Nousee 15 minuutin kuluttua hakeakseen kiikarit. Lintu lähtee, eikä palaa. Nyt kävi poikkeuksellisesti niin, että hain kiikarit ja myöhemmin vielä kamerankin. Siinä vaan pihalla, kahvitauon lomassa – omalla ajalla, lomalla kun ollaan. Ensimmäisestä teen harmaasiepon, taisi olla koko perhe paikalla ja toisesta teen pikkusiepon. Hieman tuo voimakas vihreä vinjetti häiritseen. Osuu se Olympus ja Panasonic Leica 100-400:kin joskus.