Pitkästä aikaa oli kirkas taivas eli otollinen olosuhde iltaulkoilulle luonnon helmassa. Pakkanen oli kiristymässä ja Hamarijärven jää paukkui ja lauloi. Uskottelin itselleni, että kyllä tämä kestää, tässä on pakko olla ainakin 20 senttiä jäätä. Parin paukahduksen ja sitä seuranneen ritinän jälkeen hermo petti ja siirryin maalle.

Oli myös revontulia, mutta ne huomasin vasta seuraavana päivänä kun kävin kuvia läpi. Hyvä, etteivät kuvaa pilanneet.