Yearly Archives: 2018
Tipan tapasin
Ihan pikaisesti vain. Lyhyt on tipan elämä. Ei ollut minusta tipan vahtijaksi, makrokirouskin iski päälle, kun haluat tuulta – kaiva repustasi makro.
Minimalismia
Liekö minimalismia, ei ainakaan negatiivinen tila. Niin paljon tuon maiseman katselu tuo positiivisia vibraatioita, että sen muistaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.
Sinisestä hetkestä valoisaan
Aloitetaan sinisestä hetkestä. Aurinko on juuri laskenut, ensimmäiset kirkkaimmat tähdet ja tähtikuviot erottuvat. On jo niin hämärää, että lähitaajaman valot heijastuvat taivaanrantaan. Vain hetki ja pimenee.
Alkaa erottua lisää tähtiä ja kuvioita. Mietin menneitä aikoja, jolloin uskottiin, että puu kantaa taivasta. Löydän joutsenen. Hahmotan linnunradan. On pimeää, mutta valoisaa.
Lisää jälkiä lumessa
Nyt olen melko varma, että kettu on käynyt.
Viimeisessä kuvassa oli ongelmana tarkennus. Ei siis tarkentanut. Lumen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin veden kanssa. Kun menee tarpeeksi lähelle lumen pintaa, kopteri alkaa hakea korkeutta. Menee ylös alas z-akselia x:n ja y:n pysyessä paikallaan. Harmi vaan kun olisi ollut mielenkiintoinen jälki.
Maisema on kuin harmaakortti
Tunnustan, en koskaan ole harmaakorttia nähnyt, en ainakaan käyttänyt. Olkoon sitten vaikka kuin meidän keittiö. Eihän nyt pimeää ole, harmaata vain. Kuvia kun katsoo erikseen niin molempi parempi, mutta vierekkäin katsottuna toinen on liian lämmin ja toinen liian kylmä. Jätetään ne kuitenkin näin.
Kopterikuvaamisessa tuli taas esiin ongelma polttovälin kanssa. Liian laaja. Voisi olla isompi kenno, josta voisi kropata sopivan siipaleen. Voisi olla sama kenno, mutta pidempi polttoväli. No ei, pitäisi olla isompi kenno, vaihdettavat objektiivit ja isompi kenno. Mitä siitä taas seuraisi? Köyhyyttä ensisijaisesti, isompaa reppua ja kauheeta säätöä ja hermostumista kamojen kanssa.
pakkaspäivän kopterointia
Kirjoitin otsikon ihan pienellä. Ei ole nyt drooni-hommelit ihan kuuminta hottia.
Ensimmäinen oikea kylmä päivä (-10). Akut tietenkin taskuun. Lämmintä päälle. Kopteri ilmoittaa, että täällä on kylmä, lentoaika voi olla lyhyempi kuin kesällä. En ole mittaillut, mutta ei se nyt niin dramaattisesti ole laskenut. Akut käyvät kuitenkin aika kuumina vaikka muuten viileää olisikin. Tähän asti olen pärjännyt kynsikkäillä. Pärjäsin tänäänkin johonkin asti. Paksuillakin hanskoilla voi lennättää, mutta jos pitää tökkiä puhelinta, niin siinä se sormien paleltumisongelma tulee. Ei toimi kosketusnäyttö hiihtohanskoilla.
Kuvasta muuten, että jonkin verran joutuu korjailemaan jälkeenpäin. Kennon dynamiikka ei riitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että aurinko paistoi. Ilokseni huomasin kuvasta, että oikean reunan lumisen osan yläreunassa on häivähdys laskevan auringon oranssia. Yritin saada sitä jo aikaisemmin toiseen kuvaan, mutta en onnistunut.
Kateuden vallassa
No ei oikeesti, mutta vähän. Piti olla kateellinen maalareille, joilta ei koskaan lopu dynamiikka kesken. He saavat tarvittaessa loihdittua hangelle laskevan auringon heijastuksen, hangen valkoiseksi ilman, että taivaaseen tulee paletin kokoinen reikä. Heiltä ei kesken kaiken päivitetä siveltimiä niin, että yht’äkkiä väri tuleekin vain vastakarvaan tai värituubin korkki aukeaa myötäpäivään. Toisin on minulla. Mikään ei onnistu, Lightroomit, WordPressit ja Windowsit päivittyvät yhtenään ja sitten ihmetellään, että mitä v#*¤#& on taas tapahtunut.
Luonnon muotoja
Taas yksi minulle käsittämätön juttu. Miten metsäautotiehen on voinut jäädä tuollainen kuvio. Miten tuo kivikin on sattunut juuri tuohon korvan kohdalle. Vannon, etten ole mitenkään kuvaa tai maisemaa manipuloinut. Monessa kohtaa tietä oli paikkoja, joissa ei ollut lunta. Monesti ne olivat pyöreitä ja joskus jotain tällaista epämääräisempää.
Talvi tulla …
Edellisen viikonlopun vesisateet eivät murskanneet tai sulattaneet kertynyttä jääkantta vaan vesi olikin jäänyt jään pinnalle. En silti vieläkään menisi kokeilemaan. Jäätiet olivat poistuneet ja niiden tilalle olivat tulleet lumiväreilyä. (Noissa oli ISO100 2.8/25, vielä pysyi kopteri paikoillaan eikä liike-epäterävyyttä ole havaittavissa.)
—
Eläinten jälkiä
Tästä kävi kissa, ravasi kettu tai parijälkihyppeli lumikko. Voisitko eläin laittaa hiukan persoonaa peliin, ettei tarttis arvailla. (Lumikko se oli. Ei olis ketulla pito riittänyt noissa mutkissa.)
