Monthly Archives: lokakuu 2018

Tuulee niin että tukka lähtee päästä

Pakko oli jonnekin päästä. Ei auttanut huppu eikä pipo. Kun pää palelee tuntuu, että tuuli menee koko kropan läpi. Ei kannattanut jäädä tuuleen makaamaan vaan painuin metsän suojaan. Tuulen huminan kuuntelu olisi ollut mukavampaa jos olisi käynyt pienempi viima.

Lokahyinen Tallinna

No, ei kauheasti lokaa, mutta hyistä. Ennenkin ja useammin kuin kerran olen luvannut, että en mene Tallinnaan loka – maaliskuun välillä. Siellä on niin jäätävän kylmä. Menin kuitenkin.

Kumussa Konrad Mägi ja Baltian symbolismia. Molemmat kannattaa katsoa. Tulopäivänä aurinko mukamas vielä vähän paistoi. Ainakin sen verran, että tuli varjoja. Olinpas tyytyväinen tuohon puistokuvaan. Muuta en olisi tarvinnut. Näkymä hotellista oli jotain muuta kuin vanhan kaupungin tornit. Hienohan tuokin oli. Geometrinen ja energinen.

Valokuvatarjonta jäi tälla matkalla Telliskivessä olevaan Juhan Kuusi Dokfoto keskuksen Luca Berti näyttelyyn. Varmaan joku muistaa Suomessakin pyöräilleen tanskalaisen valokuvaajan, joka taltioi Linhofilla maaseudun ihmisiä ja maisemia. Täällä oli esillä vastaavia kuvia Eestistä. Näin aikaisemmin päivällä (vai oliko se eilen) kirjakaupassa tästä tehdyn kirjan. Myöhemmin näyttelyssä tuli tunne, että nyt ollaan niin sisällä valokuvassa kuin pääsee. En osaa kaikkia tuntojani tässä purkaa. Olivat upeita. Kahdelle eurolle sai vastinetta.

Loppuun vielä pakollinen kaupunkinäkymä ja paluumatkan merinäkymä.

Ties monesko Lystilän yöt

Syksyn yökuvaukset olen monesti aloittanut ja monesti jatkanut Lystilänmäen yksinäisiä puita kuvaten. Taustalle on saanut mustan yötaivaan. Tänään olikin kuutamo. Taivas oli valaistu. En muistanutkaan, miten kirkkaasti kuu voi valaista myös mustan maan aikaan. Hiljaista, kuuluu puron solinaa, joutsenia, korppi, harmaahaikara, lentokoneita ja välillä autojen ääniä. Maisema on tutun näköinen, mutta jotenkin uusi. Palataan parin viikon päästä asiaan olisiko pimeys erilainen.

Olkoon vaan istutettu koivikko

Siitä huolimatta se on nätti. Kaikenlaista sieltä löytyisi kun lähtisi hakemaan. Itse olen etsimässä inspiraatiota ja motivaatiota.

Piilossa viidakon

Metsä oli hienosti koristeltu. Hyvän metsäkuvan ottaminen on vaikeaa. Ymmärrän miksi puistokuvia otetaan enemmän. Metsäkuvaa odotellessa katsellaan niitä pieniä yksityiskohtia.

Taas meni viikko

Ei ollutkaan koivut vielä ihan nakkena. Ei ollut tarpeeksi sateinen ja tuulinen viikko. Seuraavalla kerralla kun tuonne menen, ovat lehdet saaneet varmasti kyytiä.

Tippa tapaamisiin

Mielenkiintoinen ilmiö. Joissakin lehdissä tipat ovat pihkan värisiä, joissakin messinkiä ja joissakin kuin pieniä tinapalloja. Valitettavasti ei ollut jalustaa mukana. Olisi voinut ottaa kuvat pidemmällä terävyysalueella ja tutkia mitä muita värejä ja mitä muuta elämää lehdistä olisi löytynyt.

Viikkoa myöhemmin

Haapa on lehtensä tiputtanut ja koivu muuttunut keltaiseksi. Veikkaan, että viikon päästä koivukin on nude. Sitten alkaakin se loputon talven odotus.

Mavic Air:ssa ei ole sitä juttua vakio-ohjelmistossa, jolla saisi kopterin lentämään etukäteen ohjelmoidun lento- ja kuvaussuunnitelman mukaan. Se olisi kätevä, vaikka tuskin jaksaisin koneella tai kännykällä sellaisen parissa nyhjätä. Konetta saa näprätä työn puolesta jo ihan tarpeeksi.

 

Auringonkukkaissesonki oli ja meni

Ei haittaa. Nyt ne alkavat olla kauneimmillaan. Eivät ultra bran keltaisia vaan kauniin ruskeita. Peippoja lentelee ympärillä ja tiklit tiklittää.

Kopterointia

Päivitetäänpä kokemuksia Mavic Air dronesta. Edelleen ihan mukava lelu, pöristely sporttimodessa varsinkin. Valoa pitää olla ja valottaa oikealle. Kuvaaminen ei ole jokapäiväistä niin tämä unohtuu. Alivalottuneesta otoksesta ei kuvaa tehdä. Akkujen kesto on surkea. Puoli tuntia olisi kiva. Tänään oli akkukapasiteetista kulunut jo lähdössä kuudesosa. Kopteri ilmoitti, että nousu estetty, patteri liian kylmä ja varausta jäljellä reilu 40 %:a. Otin akun taskuun ja kyllä sillä myöhemmin yhden lenkin teki.

Ensimmäisessä kuvassa on valoa ja histogrammi oikean näköinen. Toisesta kuvan tekee nuo puiden varjot. Ne tekevät ylimääräisen hämäyksen kuvakulmaan. Viimeisessä aurinko oli pilvessä ja valon määrä tippui. Samalla sammui haapojen loisto. Lightroomissa joutui vähän ”säätämään”. Raakakuva oli siis ihan, ihan järkky ja kamala. Raakakuva ei salli säätämistä nupit kaakkoon tyylillä. Hyvä olisi jos valotuksen saisi jo kuvatessa kohdalleen.

Kahta en vaihda. Mavic Air ei ole näistä kumpikaan. Kuvakulmista en luovu, mutta kopterin vaihtaisin mielelläni parempaan. Mennään tällä ja harjoitellaan.