Syksyn tärkeimpiä tapahtumia Beaujolais Nouveaun ilmestymisen lisäksi on ensilumen sataminen. Jälkimmäinen tulee aina, kävi miten kävi – kerran vuodessa. Voiko ensilumi sataa kaksi kertaa vuodessa? Tulisi vaikka leuto lokamarrasjoulu, jolloin lumentulo menisi tammikuuhun ja sitten samalle vuodelle kylmä lokamarrasjoulu. Tänä vuonna kävi niin, että lumi tuli ja jäi – ainakin siihen asti, että ehdin pari kertaa ulos. Sattui vielä lomapäiväkin kohdalle. Olipa hieno tunnelma ja valot.
Niin mene jos kerran haluat. Vaikka satais ja olisi muutenkin märkää. Ehtii ne reput ja kamerat taas viikolla kuivua. Oli niin supilovahverometsän näköinen palsta ja olihan niitä muutama. Tuo kivi oli uusi löytö.
Suomen metsissä kauneinta mitä on kuusikon, männikön, järven, suon, tunturin, niityn ja meren lisäksi on koivikko. Varsinkin kun heinät ja kuivat saniaiset luovat keltaisten lehtien kanssa yhdessä syksyn perusvärityksen. Koivikoista tulee aina mieleen myös Arno Minkkisen kuvat.
—
Notko, kuru, rotko, kanjoni, ylämäkialamäki en mää tiedä mikä tuo on. Aina kaunis paikka ja kuvauksellinen – varsinkin kun valot sattuvat kohdilleen. Tänään oli sellainen tylsä eli dull valaistus. Ei lähtenyt varjot leikkimään. Onhan se kiva, että voi vuorotella mäntyjen ja sähkötolppien kuvausten välillä.
–
Lempimännikköni, auringon jo laskettua. Pääsi taas pimeä yllättämään ja varusteista puuttui esim taskulamppu, jotta olisi voinut luotettavammin tarkentaa, jalustakin jäi laittamatta. Vaikka kuva onkin mustavalkoinen niin silti näen siinä mäntyjen oranssia ja sammaleen vihreää.
Loma päättyi ja kuvavirta hiipuu kuin metsäpuro kuivan kauden aikana. Arkisin palkkatyöpäivän jälkeen jatketaan pihatöiden merkeissä. Yritetään löytää viikonloppuisin jotain kuvattavaa.
Tämän kuvan tekniikasta sen verran, että on kuvattu käyttäen Samyang 7.5 mm:stä. Lightroomissa käytetty Sigman 15 mm fisheyen profiilia.
Eilinen vesisade muuttui illan ja yön aikana lumeksi. Luminen metsä on hieno paikka. Neljän sentin lumikerros riittää hiljentämään äänet ja muuttamaan valot. Neljäkymmentä senttiä on jo liikaa.