Posts Tagged: koivu
Väkisin otettu
Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.
Koivikko
Jostain tuonne suon ja metsän rajalle on tullut koivikko. En tiedä onko levinnyt luontaisesti vai onko joku uskonut koivun tuossa viihtyvät. Ei yhtään suoraa puuta, jokainen, mikä mihinkin suuntaan väärällään. Kituliaita suokoivuja. Ei se mitään, minulle kelpaavat. Jokaisella pitäisi olla oma kotikoivikko, mistä otetaan merkit vuodenkiertoon. Ensimmäiset silmut, niiden puhkeaminen vaaleanvihreiksi lehdiksi, vihreän syventyminen kesän mittaan, syksyn keltainen ja lehtien putoaminen. Tästä tulee minulle sellainen kalenteri. En varsinaisesti odota mitään klorofyllipurkausta, mutta toivottavasti niistä joku on vielä elossa.
Tuulee
Niin kuin voi kuvasta päätellä. Ellei satu kirkkaana päivänä tikikameraan tarpeeksi hidasta filmiä mukaan eikä halua käyttä kaikkein pienimpiä aukkoja liike-epäterävyyden taltioimiseen, niin… Käytä Olympuksen HighRes moodia. Kamera kannattaa siltipitää jalustalla, että saa runkoihin jonkinlaisen terävyyden. Olympuksia saa kaupasta, mutta pidä kiirettä. Ne ovat nyt niin halpoja, että loppuvat kohta.
Koivuportti
Haastava kohde. Kun lenkillä huomaa, että nyt alkaa lehti kellertää, pitää olla valmiina. Tänä vuonna onnistuin. Sattui vielä aurinkokin mukaan etuvasemmalta. Enää tämä ei ole tällainen.
Koivun keltainen
Koivu, tuo puumailman suomalaisin lehtipuu. Pekka Halosella on talvimaalauksia, joissa ei ole oikeastaan muuta kuin lunta ja ne ovat siitä huolimatta ihan törkeän hienoja.Ei tarvitse olla kummoinenkaan valokuva kun se on hieno – kunhan siinä on koivu.
Vanha koivu
Vielä tämä vanha tuttavuus jaksaa. Kaikki myötätuntoni ja sympatiani tälle. En vain ole koskaan ennen käynyt hänen korkeutensa juurella. Naavaa pukkaa, sieniä tulee ja yläpää harventunut – niin kuin meillä muillakin vanhoilla.
Valoisaa riittää
Ei tosin pitkää sillä systeemillä, että yhdeksältä herää, pari tuntia miettii ja sitten saa itsensä viimein liikkeelle. Hyvä , kun tuonkin verran.
Pienellä järvellä 1
Koko harmaan asteikko oli käytössä. Tänäkään aamuna harmaus ei tarkoittanut pimeyttä. Sumun läpi näkyi valoa, kivissä näkyi vihreää, rannan heinissä keltaista, koivun oksissa ruskeaa ja metsän reunassa sinistä. Pimeässä näitä ei olisi nähnyt.
Koivujen kokoontuminen
Tontin koivut päättivät, että porukassa on parhaat mahdollisuudet selviytyä. Meidän jengi on koossa.
—
