Posts Tagged: landscape

Kevätkoivikko

Vein vaimon äitienpäiväristeilylle. Itse soudin. Hirvee keli ei kaikin vaan toisinpuolin. Aurinko paistoi ja puolet matkasta metrin pitkiä ja puol metriä korkeita aaltoja.

Asiahan on niin, että palkalla eletään, mutta näillä hetkillä pysytään hengissä. Oikea aika, oikea paikka – hieno hetki.

P5100148.jpg


P5100122.jpg

P5100126.jpg

P5100136.jpg

 

Koekävely

Tänä vuonna on hiihtometrejä niin vähän alla, etten tohdi suksille lähteä. Kävelyjalat ovat olleet säännöllisesti käytössä, niiden kanssa kyllä pärjää.

Sinistä viivaa 10 kilometriä seurailin, kuvia näppäilin neljä. Ensimmäisessä on poliittinen piiloviesti, jonka saa kuvankäsittelyllä näkyviin. En päässyt vielä aivan erämaan vaikutuspiiriin.

PT220873.jpg

PT220870.jpg

PT220862.jpg

PT220859.jpg

Pienellä järvellä viimeisillä jäillä

Vanhoja pilkkireikiä tutkailemalla näytti, että jäätä on ainakin 40 senttiä. Helteistä huolimatta jää kantoi vielä oikein mainiosti. Päällimmäinen kerros vähän rannassa yritti pelotella. Jäälle pysähtyessä kuuli kun lumi oikein kihisi ja sihisi auringon paisteessa. Luulen, että seuraavalla kerralla kuljen vain rantoja pitkin.

P4150195.jpg


2018-04-15_09-44-40

P4150213.jpg

Hanko-päivä

Perinteinen kevään päiväselti Hangossa käynti. Ei muuta kuin rannalla kävelyä ja ihmettelyä, että tietävätköhänn hankolaiset kuinka hieno paikka tämä on.

P4140116.jpg

P4140119.jpg

P4140134.jpg

P4140141.jpg

P4140146.jpg

P4140088.jpg


P4140173.jpg

P4140150.jpg

Pääsiäismunien aikaan

En ole vielä tottunut kesäajan valoisuuteen. Lumisena aikana kelloja voisi siirtää vaikka taaksepäin. Oli miten oli, niin keltasirkut voivat olla asiasta eri mieltä. Alkuvuonna niitä ei ollut missään. Sitten yhtäkkiä niitä roikkuu joka oksalla. Omalla pihallakin oli pari. Punatulkku on vielä kateissa, milloinhan se ilmestyy. En keltasirkkuha varsinaisesti hakenut, vaan sitä isoa munaa, jonka oli määrä nousta 19:53 ja oli tapansa mukaan ainakin vartin myöhässä. Heinäahteen mäki oli ilmeisesti raskas nousta.

P3310156.jpg

P3310200.jpg

Aurinko paistaa, ei ole aikaa

Vihdoin alkaa jo tuntua keväältä. Kävellä ilta-auringon paisteessa järven jäällä. Kun ei haluaisi tulla pois eikä antaa aikaa muulle, silloin on ilmeisesti oikeassa paikassa.

P3290143.jpg

 

Suurella järvellä

Pienellä järvellä ei tapahdu mitään. Tämä on tätä aikaa kun talvi vain on, jämähtänyt. Pitäisi vain malttaa odottaa vielä muutama viikko. Ei suurellakaan järvellä mitään tapahdu. Mittakaava vain on isompi. Voiko tapahtumattomuus olla isompi?

P3180079.jpg

Siniharmaa hetki

Päivän pidentyminen eli valon lisääntyminen näkyy jo selvästi. Valkeus tulee läpi harmaan pilven. Ennen sinistä hetkeä on siniharmaat tunnit. Nautitaan vielä, kohta ne lumet taas lähtevät.

Riippukoivusta olen huolissani. Eihän se nyt vielä taitu, eihän.

P1210073.jpg

P1210067.jpg

P1210060.jpg

Kun talvi tulee tosissaan

Tein viime vuonna uudenvuodenlupauksen, että kuvaan enemmän kotikaupunkia kuin aikaisemmin. Enpä sitten montaa kuvaa ottanut. Salolla on niin kivat naapurit, että enemmän niistä tuli kuvia.

Kotikaupungissa on monesti vähemmän ihmeteltävää kuin vieraassa kaupungissa. Otsikkoon liittyen, kun tulee oikea talvi, tarvitaan lumenkaatopaikka.  Lumenkaatopaikka on yksi asia, mitä ihmettelen. Toisella puolella tietä on penkka, johon eräänä erittäin runsaslumisena talvena kerättiin lunta, koska sitä ei enää muualle mahtunut. Penkka erottaa yhden jätevedenpuhdistamon käytöstä poistetun altaan Halikonlahdesta. Kuulemani mukaan penkka on perustettu aika epämääräisellä materiaalilla – kaatopaikkakuormilla. Lumesta sulava vesi voisi suodattua maahan tai valua altaaseen, joka on siis jo valmiiksi aika rikasta vettä. Lunta ei kuitenkaan saa kasata tälle aluelle, koska se on Natura-aluetta. Lumen saa kuitenkin kasata merenrantaan, se ei vissiin ole Naturaa. Ottaen huomioon, mitä nykyisin tiedetään lumensulamisvesistä, niin ihmettelen. Asianhan voisi tarkistaa ympäristötoimistosta, mutta mukavampi olla epätietoisuudessa ja ihmetellä. Eikä lumiasioita muutenkaan tarvitse ihmetellä kuin puolet vuodesta.

Vuoden viimeinen metsäretki

Tänään tuli tallusteltua vuoden viimeinen metsäretki. Tutuissa maisemissa. Ensimmäinen koivu on jonkun taudin vaivaama, enkä usko, että se tuossa enää kauaa seisoo. Hakkuuaukiolta on muut puut jo korjattu pois. Tuohon koukkukoivuun tiesin jääväni koukkuun kun sen ensimmäisen kerran näin. Monta kuvaa siitä tänäkin vuonna on otettu. Kesä-, syksy- ja talvipuvussa. Saa nähdä montako vuotta menee, ennenkuin se sortuu veteen. Aurinko saapui muistuttamaan olemassaolostaan ja antoi myös ajattelemista siitä, että olen saanut taas tämänkin vuoden kulkea kadun aurinkoisella puolella.