Posts Tagged: linnut

Heippa linnut

Se on menoo nyt. Muotoon järjesty. Pyrstö pohjoiseen ja nokka etelään.

Ujot ja ylpeät

Suurella järvellä lentelee kolme jalohaikaraa. Toinen vuosi kun lajin täällä näen. On ihan älyttömän arka lintu. Ei tarvitse edes yrittää lähestyä kun jo lähtee karkuun.  Siinähän risteilevät ruovikon ja kivikon väliä kun minä teen souturetkeä. Tuon kivellä olevan pingviinin olen nähnyt ennenkin.Nuori lokki ei ujostellut. Pyysi ottamaan kuvan muistoksi. Muistuttamaan siitä kuka tulee olemaan King of the Rock.

Tunnelajit

Tunneryöpsähdyksiä varmaan tälläkin järvellä herättäisi jos merimetsot jäisivät pidemmäksi aikaa. Taitavat olla lomailijoita, toivottavasti eivät tietustelijoita tai peräti tesantteja. Sen opin seuraamalla, että kun merimetso nousee varpailleen ja ojentaa vartaloa ei kannata olla sen takana. Sen töräytyksen voisi tehdä jonnekin muualle kun ravinteita järvessä on ihan omastakin takaa. Toki suljetttu kiertohan se on jos tuon järven kaloja käy syömässä. Toinen tunnelaji on tuo sinilevä. Se menee niin sanotusti ihon alle. Kolmas laji on vesijuoksu, jossa vesi juoksee ja itse jää paikalleen. Tuosta kivikosta pääsi äitienpäivänä kovalla tuulella soutamaan yli niin, että pohja vähän kolisi. Eikä sen olisi pitänyt kolista. Toisesta kivikuvan pienimiä kiviä en ole koskaan ennen nähnyt.

Pienemmästä kahlaajasta luulin jo löytäneeni jotain uutta. Onpas sitten surkean pieni ja siistin näköinen suokukko. Jalohaikarakin oli taas ilmaantunut, mutta en jaksanut enää lähteä jahtaamaan.

P9020018.jpg

P9020022.jpg

P9020065-Pano.jpg

P9020031.jpg

 

Yllätysvieraat

Mitenhän laittaisi ihmispari suupielensä jos pihaan pölähtäisi yhtäkkiä kolme bussillista äänekkäitä ohikulkijoita? Varmaan vähän joka asentoon. Voisihan se vähän kurjilta tuntua. Näille kurjille niin kävi – no eivät tietenkään bussilla tulleet. Kurjille, mutta ei ehkä onnettomille. Vakikurkipari oli vakipaikallaan iltasammakoita keihästelemässä kun ensin etäisesti taivaanrannasta ja sitten läheisesti metsän takaa alkoi kuulua lajitovereiden mölyä. Siihenhän ne laskeutuivat, samalle lahdelle.

Laskupaikan haku ei kauaa kestänyt. Vähintään 150 lintua asettui ruovikon reunaan. Möykkä hiljeni hiljalleen, muutamia töräyksiä harvakseltaan. Hiljaisuutta kestää jonkin aikaa. Sitten koko parvi nousee ilmaan. Sekavaa lentelyä lahden yläpuolella. Osa parvesta lähtee tuonne ja osa tänne. Vakipari saa sekoilusta tarpeeksi ja lentää vähän sivummalle. Tuntuu, että johtajuus on vielä hukassa, eikä tiedetä minne lähdettäisiin. Siinä ne pyörivät ja jonnekin lähtivät, en seurannut loppuun asti. Eivät kauas, koska äänet kuuluivat vielä. Spektaakkeli päättyi. Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää, paitsi ehkä ööö suosirri.

P8290628.jpg

P8290651.jpg

P8290644.jpg

P8290661.jpg

P8290665.jpg
 

#fanitanhankoa

Tekemättömyys alkoi tuntua raskaalta, joka aktivoi kulkemaan kohti etelää. Päätarkoituksena oli käydä korvapuustilla käsityökeskuksessa vai mikä kansanopisto onkaan. Ei ollu, voisilmäpullaa löyty.

Beach combing eli rantojen kampaus on sitten älyttömän miälenkiintoista. Harmittelen, miksen itse asu meren äärellä. Itse asiassa asunkin, mutta se on eri juttu. Sama meri, mutta kuitenkin eri.

Syksy on tulossa. Aallot ovat tuoneet rantaan levää, joka on alkanut jo haista. Linnut ovat vaihtaneet talvisulat. Tyllerömuuttolinnut parveilevat ja tankkaavat levien keräämiä ötököitä. Rantaan on ajautunut niiden simpukoiden ja kotiloiden kuoria, jotka eivät tästä kesästä selvinneet. Aivan kuin minäkin ennen mökillä. Jätin uimahousut naulaan odottamaan seuraavaa kesää. Miksi niitä pitäisi mihinkään viedä kun kuitenkin tiesi, että tulen vielä takaisin.

Seuraavaksi yritetään mennä Hankoon kun oikein myrskyää. Sitä Hankoa en ole vielä nähnyt.

Kaksi kurkea, hirveä

Tällainen tapaus tällä kertaa. Olin kotijärvellä iltasoutelemassa ja samoilla hoodeilla kuin ennenkin hengaili pari kurkea, yksikössä kurkipari. Oli siinä harmaita turistilintujakin paikalla. Huopailin hiljaa lähemmäksi. Kolme työntöä ja lepo ja antaa purkin lipua. Lähestyessäni näin kaislikossa liikettä. Jotain valkoista ja luulin, että ne ovat kurkien poikasten päät tai nokat. En kylläkään ole koskaan näillä poikasia nähnyt. Taas lähemmäksi. Lievää hermostuneisuutta jo ilmassa. Harmaat turistilinnut ovat selvästi arempia kuin paikalliset kurjet. Nokat ja päät saavat uuden muodon. Ne olivatkin hirven korvat, kaislikosta alkaa nousta hirven turpa. Jonkin aikaa kävi mielessä, että onko elän jäänyt mutaan kiinni. Kai se olisi siellä mylvinyt. Sitten nousi koko mittaansa ja käveli pois. Kävi vähän vilvoittelemassa ja napsimassa muutaman ulpukan. Hirville kaikki kukat ovat syötäviä.

P8020034.jpg

Äiti, tuu auttamaan tääl on kaikkee

Tällainen tapaus tällä kertaa. Kävelin kärrypolkua ja näin, että polulta lähti lintu pakoon. Siinä oli myös toinen, joka jäi paikalle. Tunnistin heti, että poikanen (olisko laulurastas) ja näin mielessäni hellyttävät emo ruokkii lastaan kuvat. Jäin pienen matkan päähän odottamaan. Mitään ei tapahtu. Kukaan ei tule. Poikanenkaan ei liiku, pönöttää vain suu auki kuin täytettynä, aivan hiljaa, aivan paikallaan. Etsimen läpi näen, että höyhenet vähän liikkuvat kuin lintu hengittäisi, mutta saattoihan tuulikin niitä liikutella. Aivan paikallaan, ihan hiljaa. Näen, että jotain laskeutui poikasen nokan päälle. Kaukaa katsoen näytti leppäkertulta, mutta kameran läpi katsoen se olikin elokorento. Poikanen on edelleen hiljaa ja liikkumatta. Alan jo ihmetellä ja menen lähemmäksi. Kävelen linnun kohdalle ja katson, että ei mikään lintu nyt tuollaiseen asentoon voi kuolla. Askel vielä ja lintu lähti lentoon.

P7310220.jpg

Muut ovatkin sitten tavallisia korentopönöjä

Punasyyskorento

P7310251.jpg

Tummasyyskorento

P7310236.jpg

Elokorento

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Sirokeijukorento

Sirokeijukorento (Lestes sponsa)

 

Metsäkävelyllä

Pitkästä aikaa metsässä, vakioreitillä. Aika paljon linnut ovat vielä äänessä. Peipposet ja rastaat sekä ne varoittelijat, joilla poikaset ovat jo lähteneet tutustumaan maailmaan. Jonkinlaista metsästysvietin tyydyttämistä lintujen kuvaamisessa on ja toisaalta taas keräilyä, vaikka eivät niin erikoisia kuvina olekaan. Toisessa on metsäviklo hälytysasennossa ja toisessa on sirittäjä siritysasennossa. Mukavaa oli, tosi mukavaa. Kumpikin tältä reitiltä uusia tuttavuuksia.

Kuikka järvellä ja joutsenetkin

Omalla tyky-reissulla järvellä. Kyky koheni taas kummasti. Yritin saada kuikkaa joutsenten keskelle, mutta ei onnistunut. Olen pitänyt kuikkaa on isona lintuna, mutta on se joutsenen rinnalla kuitenkin aika pieni.

Viikon, ehkä kahdenkin linnut

Viikonlopun lintukierroksen terävimmät linnut olivat puukiipijämaisesti käyttäytyvä peippo ja oksalla istuva mustarastas. Olympus osasi taitavasti tulkita mustan ja sinitaivaan välisen kontrastieron ja tarkennus nappasi heti kiinni kuin räkätti kastematoon. Pajulintu, tiltaltti, pussitiainen kuvissa ei tarkennus meni sinne, missä kohde oli – pöpelikköön. Elämys on tärkein, kuva ei – eikös?

Olen ennenkin yrittänyt mustarastasta vastavaloon niin, että tuo nokka oikein loistaisi. Nyt tuli aika hyvä, eikä tarvinnut saturaationamiskaa juurikaan veivata.