Posts Tagged: linnut

Jalohaikara

Tarkoitus oli viimeisen lomapäivän iltana kerätä voimia töihin palaamisen helpottamiseksi. Auringonlasku nyt ainakin piti bongata ja ehkä pala tähtitaivastakin. Välillä soudan ja vaihtelun vuoksi huopaan, koska tuntuu, että kaikki jännä tapahtuu aina selän takana. Huopaussession aikana huomasin, että kaikki lokit pyrähtivät kiveltä veteen ja joku iso vaalea tuli tilalle. Kiikarit silmille ja voi vitsit ilmoille – jalohaikara. Varovaista lähestymistä hiljalleen, samalla kuvaten. Päivän elämyskiintiö tuli täyteen ja jätin taivaanrannan maalailujen dokumentoinnin seuraavaan kertaan. Olihan alkamassa myös Suomi-Puola koripallo-ottelu.

Jalohaikara ja onhan siellä rantasipikin

 

Edellinen outo lintu tällä järvellä oli elokuun alussa. Olin taas soutelemassa ja kuulin harmaahaikaran ääntä. Katselin kiikarilla kaislikkoja – enkä nähnyt mitään. Äänen kyllä kuulin edelleen. Jatkoin eteenpäin ja nyt ääni kuului takaani. Kovasti ihmettelin, että miten ne nyt tuonne olisivat koukanneet. Katse ylöspäin ja joku tiiraa muistuttava otus lentelee veneen ympärillä. Räyskä!

 

Minun Suomi 100

Tämä olkoon minun ensimmäinen ja viimeinen Suomi100-postaus. Tänään taas yli neljä tuntia henkisessä kotimetsässä. On se hienoo saada vapaasti kävellä toisten mettissä ja soilla, keräillä sieniä, mustikoita, puolukoita, juolukoita, variksenmarjoja ja istahtaa välillä kannolle kahvittelemaan. Ihan vaan ittekseen kuunnella ja kattella. Onhan se hienoo kävellä kaduillakin, mutta sieniä ja marjoja sais olla enemmän.

Kurki

Kurkkisin puiden välistä ja tällainen pläjäys siitä tuli. Oikea myrskylintu, pahan ilman kurki. Aika hiljaista oli Halikonlahdella, paitsi hanhia.

Puukiipijä

Laitoin mökin pihapiiriin 2016 kaksi pönttöä puukiipijälle. Ensimmäisenä vuonna ei käynyt kukaan, mutta tänä keväänä olivat molemmat käytössä. Toisessa oli käynyt joku tragedia ja ainakin osa poikasista jäivät pesään. Toiseen jäi yksi kuoritumaton muna. Jäädään odottamaan kautta 2018.

 

Iltakävely Pohjankoskella

Tunsin itseni väsyneeksi ja viluiseksi, jonka vuoksi jätin pyörälenkin väliin ja lähdin muuten vaan ulkoilemaan, kun en osannut paikallaankaan olla. Monen muuttuneen suunnitelman ja aikomuksen jälkeen päädyin seuraamaan vesistöä muutaman sata metriä ylöspäin. Korentoja hain, mutta ei siellä mitään ollut.

Panasonic Leica DG 100-400 mm vai mikä se olikaan oli tietenkin mukana. Olen ollut oikein tyytyväinen hankintaan. Vakain on hyvä. Siltikin, olisi kiva jos löytäisin jostain makuuhuoneremontin aikana jonnekin viisi vuotta sitten kadonneen monopodin. Eihän se vakaaja tietenkään sentään osaa kannatella kameraa. Sehän olisi vissiin jo jotain todella… – en tiedä sopivaa yli-ilmaisua. Tuollaisen tiklinpennun kyttääminen ja sen silmän saaminen tarkennuspisteeseen voisi olla helpompaa. Läheltä tietenkin helpompaa kuin matkan päästä. Kuvat eivät aina ole karvantarkkoja, vaikka tuossa koossa tarkoilta näyttävätkin. Se kokemus, joka minulla monopodista on, että se on aina väärän mittainen. Siksi en sitä kai ole kaivannut.

Hyvässä valossa taas, kun tarkennus nappaa, niin jälki on oikeinkin hyvää, ainakin itse siitä nautiskelen. Kuten tuossa naaraspeippokuvassa on sattunut käymään. Tarkennus ei tosiaan aina nappaa. Auttaa manuaalilla, esitarkentaa, pienentää zoomausta – siinä muutama konsti. Pitää kaivella olisiko kamerassa joku asetus muutettavissa. Toinen asetus, joka pitää selvittää on, että miten runkovakain saadaan pois ja päälle riippuen siitä, mikä asetus objektiivissa on. Muistan, että tämä olisi toiminut Panan 100-300:lla ja OM-10:llä. Sähkönkulutusta en ole mittaillut, mutta sellainen aavistus olisi, että akut ovat useammin latauksessa kuin ennen.

Metsän poika taidan olla

Välillä on hyvä poistua kaupungin kiihkosta ja suunnata metsään. Nauttimaan niistä antimista, joita tähän aikaan vuodesta on tarjolla. Lintujen lauleskelu on muuttunut erilaisiksi hälytysääniksi, kun kulkija käy liian lähelle pesäpaikkoja. Eräskin metsäkirvinen seurasi ainakin 300 metriä ja piti summerin päällä ihan järkyttävällä volyymilla ja taajuudella. Tuolla toisella oli sentään suu täysi ruokaa ja pysyi hiljaa. Onneksi en ole kirvisen kanssa naimisissa.

Lintujen viemää

Voi hyvä ihme. Mitä siitäkin tulee, että illat pitkät mennään lintujen ja korentojen perässä pitkin niittyjä ja joutomaita. Kukkapenkit on perkaamatta, nurmikko leikkaamatta ja auto likainen. Kohta kohtaa asuinaluetta jo ansaitsematon arvonlasku. Sekin vain pensaskertun, hempon ja pikkutyllin tähden.

Miten käy Pansulta BIFfi

ja sama suomeksi. Miten Panosonix selviää BIF-tilanteesta eli bird in flight, lintu lennosta. Varmaan ihan jos vaan osaa. Ei tarkennuksen kipupiste ole objektiivissa vaan jossain muualla. Jonkinlainen lintumagneetti tämä tuntuu olevan. Eilen pikkutikka ja tänään mustatiira. Ensimmäinen tiirakuva on suoristamisen verran kropattu ja toinen ”vähän” enemmän. Kyllähän se nuo on löytänyt ja tarkennus sen verran kohteessa, että tunnistaa. Linnun poimiminen taivaalta on tälläkin toivotonta. Tarkentamalla ensin kaukaisuuteen vaikka metsänreunaan ja sitten lähtee hakemaan lintua on yksi konsti parantaa tulosta. Harmaalta taivaalta, harmaata lintua – no go. Senhän jo kaikki m43:sen omistajat ja varsinkin ne, jotka eivät omista tietävät varsin hyvin.

Keltaväiskikuvaa kommentoin sanoin, että tässä on jotain von Wrightimäistä. Paitsi nuo kaikki risut, niitä taiteilija olisi vapaudellaan siistinyt. Västäräkin kanssakin oli tarkennusongelmia. Ei vaan löytänyt. Vähän avustaa manuaalilla niin sitten nappaa. Ei tainnut olla riittävästi kontrastia.

 

Kalustopäivitys: Panasonic Leica DG Vario-Elmar 100-400mm f/4-6.3 Asph. Power O.I.S.

No huh huh mikä nimi. Noin pitkällä nimellä on pakko saada kuvia tosi kaukaa. Tuollaisen kuitenkin hankin OM-D E-M1:n kanssa käytettäväksi. Koskaan en ole laitetestiä tehnyt, enkä tee nytkään. Netistä löytyy testejä. Sen verran kommentoin, että akkukahva pittää olla rungossa kiinni. Ilman on vähän hutera. Lähdin testailemaan pötkylää Halikonlahdelle. Lintukuvaukseen tämä on hankittu ja se tarkoittaa, että mennään urku auki eli 400 milliä on oletusasento. Pisimmässä asennossa putki on 30 senttiä pitkä. Paino ei tässäkään asennossa ole keulilla vaan paketti on edelleen tasapainossa. Taas tuli huomattua se, että jos oma tekniikka ei ole kunnossa, niin ei niistä suttukuvista kannata kameraa syyttää. Käsivaralta, pitkällä putkella pitää olla puristus kunnossa. Tuulisena päivänä vielä lisää vaikeuskerrointa.

Kauan pyörittelin m.Zuiko 300 mm vaihtoehtoa. Koska tässä ei olla ambassadöörejä niin, kyllä se vaan kertakaikkiaan oli minulle liian kallis vaihtoehto. Olkoonkin, että Olympus lienee kaikkien testien perusteella parempi, ainakin siinä tarkoituksessa, mihin minä tätä käytän. Yhden käyttökerran jälkeen voin todeta olevani tähänkin tyytyväinen – toivottavasti toisenkin. Onhan tämä pimeä, mutta pimeys tulee 300mm + 1.4X yhdistelmällekin. Voinhan tämän joskus myydä jollekin vielä köyhemmälle ja hankkia sitten jotain parempaa tilalle. Älä siis sinäkään enää mieti vaan mene kauppaan.

Voisiko tämä olla reissuputki. Ei minulle. Mieluummin otan 100 grammaa kevyemmän m.Zuiko 40 – 150 mm 2.8 Pron mukaan ja jätän loput millit kotiin. On tuo niin julmetun pitkä, vaikkakaan ei kovin paksu.

Kuvat alla, arvot mainittu, vakaimena kaikissa oli Power O.I.S. Tuohon pajulintukuvaan kommentoin, että jos haluaa poimia koivun latvasta pajulinnun, niin ei siihen riitä edes 800 mummonmilliä. Edelleen pitää osata hiipiä ja väijyä jos haluaa hippiäisiä tai peukaloisia kuvailla. Summa Mutikassa niin kuin latinalaiset sanovat: Hauskaa, kerrassaan riemukasta oli taas pöödejä kyttäillä. Jäädään odottelemaan sudenkorentojen invaasiota.

Pajulintu koivussa ISO 320 – 400 mm – f6.3 – 1/640 sec

Naurut lokit ISO 250 – 224 mm – f5.2 – 1/640 sec

Kottaraisen pentu ISO 500 – 400 mm – f6.3 – 1/640 sec

Ruokokerttunen ISO 500 – 400 mm – f6.3 – 1/640 sec

Pajusirkku ISO 1000 – 400 mm – f6.3 – 1/500 sec

Yksitassu kivitasku ISO 200 – 300 mm – f5.7 – 1/500 sec

 

Haarat pääskyt ISO 200 – 400 mm – f13 -1/500 sec

 

Pönttö kuvaaja

Tänä vuonna vaanitaan sinitiaista. En se vaan nopee lähtijä tuokin. Ei riitä valot, valotusaika eikä terävyysalue ilta-aikaan.

Pitää laittaa loma-anomus tai pitkä lounas vetämään kun aurinko seuraavan kerran näyttäytyy.