Posts Tagged: maisemakuvat

Merkkejä luonnossa

Kokenut luonnossaliikkuja osaa tulkita luonnon merkkejä. Laduille, poluille, metsätöille ja hirvipassipaikoille on omat merkkinsä. Jäätie merkitään näin. Olet sydämellisesti tervetullut kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten näin toisenlaisen jäätiemerkinnän ,nopean reitin hautausmaalle.

Koivikko auringonlaskussa

Päivän jo hämärtäessä ja vatsan kurniessa melkein ohitin tämä paikan. Laskeva aurinko värjäsi koivikon sellaisen punaiseksi, jota en näihin kuviin valitettavasti aivan saanut. Mielenkiintoista oli, että kun meni koivikon päälle, sieltä ei punaista löytynyt lainkaan. Näitä kuvia ottaessa tuli myös selväksi, että Mavicin polttovälillä tulee melkoisia vääristymiä. Kuvakulmien pitäisi olla linjassa maiseman kanssa jos haluaa, että puut pysyvät suorassa. Voihan ne Lightroomissa suoristaa, mutta silloin ne vasta korneilta näyttävät. Toisessa kuvassa männyt ovat kutakuikkelis suorassa, mutta reunimmaiset koivut alkavat kaatua oikealle. Kolmannessa kuvassa taas millään ei ole mitään väliä, tämä kuuluu dronegenreen.

Loppuun vielä yksi kuva (146 m), joka selittää miksi jotkut haluavat lentää tai olla lintu. Kaikkien hakkuuaukkoineenkin maisema voi olla kaunis.

Auringonlaskun ihailua koivikon läpi

Aurinko oli laskemassa. Eihän tuosta risukasasta saanut hyvää kuvaa vaikka kuinka kierteli ja kyykisteli. Otin sitten tuollaisen. Siinä ei risut häiritse ja aurinkokin näkyy vielä.

Kopteri on palannut

Kopteri tuli takaisin korjaamolta. Testaamaan vakioreitille. Maisema oli hieman muuttunut pakkasen vuoksi, niin taas uusi kuva suosikkikoivusta. Tuntui lentävän. Jotenkin sitä vaan hermoilee, että miten lennätys menee. Vipuja ja suuntia on niin paljon ja kun harvemmin käyttää ja aina on tilaa sähläykselle niin tonnin setelin toivoisi pysyvän taskussa.

Iloisin mielin menin rantaan ja odotin, että pääsisi ottamaan varjokuvia. Jää oli tullut. Omituista kyllä, jää olikin tuollaista voimapaperin väristä, kun ylhäältä katsoi. Musta erottuu yllättävän huonosti ruskeasta. Jäädään odottamaan lunta (olinko se minä, joka tuon kirjoitti). Tiedoksi, että tuo jälkimmäinen kuva on otettu 65 metrin korkeudesta.

Pysy linjalla, parin päivän päästä tulee lisää koivukuvia.

Kivi vai kallio

Riippuu siitä mistä katsoo ja mihin vertaa.

Järvi on siinä hilkulla, että jäätyy. Ehkä ensi yönä.

Muodot

Tuttu maisema. Ensimmäisen kerran näin sen näin. Pitää alkaa jalostaa, aloittaa vaikka viikatteella ja kahluusaappailla.

Ei ole mikromuoveja meidän järvessä

Jalkapallo edes pieni ei täytä mikromuovin määritelmää. Se on roska, vielä. Kyllä se riitä pienenee ja mikroutuu.

Ja taas viikkoja myöhemmin

Nyt alkaa maisema olla valmis talveen. Seuraava muutos tulee lumen myötä. Moottorisahamurhaajat ovat lähteneet jo muualle.

Koptereihinkin pätee ilmeisesti sanonta, josta on useita variaatioita. On koptereita, jotka eivät ole pudonneet ja koptereita, jotka tulevat putoamaan. No näin nyt kävi. Hyvään aikaan sen puolesta kun ollaan kuitenkin menossa kohti pimeintä ja märintä aikaa. Vakuutus on, mutta onhan siitä taas oma vaivansa selvitellä ja lähetellä suuntaan ja toiseen.

Tuulee niin että tukka lähtee päästä

Pakko oli jonnekin päästä. Ei auttanut huppu eikä pipo. Kun pää palelee tuntuu, että tuuli menee koko kropan läpi. Ei kannattanut jäädä tuuleen makaamaan vaan painuin metsän suojaan. Tuulen huminan kuuntelu olisi ollut mukavampaa jos olisi käynyt pienempi viima.

Viikkoa myöhemmin

Haapa on lehtensä tiputtanut ja koivu muuttunut keltaiseksi. Veikkaan, että viikon päästä koivukin on nude. Sitten alkaakin se loputon talven odotus.

Mavic Air:ssa ei ole sitä juttua vakio-ohjelmistossa, jolla saisi kopterin lentämään etukäteen ohjelmoidun lento- ja kuvaussuunnitelman mukaan. Se olisi kätevä, vaikka tuskin jaksaisin koneella tai kännykällä sellaisen parissa nyhjätä. Konetta saa näprätä työn puolesta jo ihan tarpeeksi.