Posts Tagged: maisemakuvat

Kuunnellaan kevättä- Pienellä järvellä 3

Yksi kevään kauneimpia ääniä on kun aurinkoisena päivänä järven jäällä kuulee miten lumi sulaessaan sihisee. (Tee kuuntelu lähellä rantaa.)

Oli hienoa olla pitkästä aikaa pienellä järvellä. Niin rauhallista. Samanlainen tunnelma kuin kolme kuukautta sitten ensijäillä.

Makkarapilviä keskellä talvea

On noilla varmaan joku muukin nimi, mutta en tiedä. Jotenkin yhdistän tämän pilvimuodostelman kesään. Talvella on viime aikoina ollut joko taivas auki tai taivas kiinni. Viimeksi kun tuollaisia näin ne menivät vielä eri päinkin – oikealta vasemmalle – siis etelästä pohjoiseen.

Tabula rasa

Mahtoiko entisajan kalliopiirtäjillä olla tyhjän kallion syndroomaa. Siinä se on – kallio – mitä piirtäis. Vai tekiskö palapelejä?

Täytekuvia

Laitetaan nyt nämä paluumatkankin kuvat, kun kerrat tuli otettua ja säädeltyä. En laita enempää, mutta näissä on mielenkiintoisesti taas ero Olympuksen ja Mavicin valkotasapainossa ja lumen toistossa. En ole näköjään kummankaan kanssa oikein kotonani. Tulis vaan kesä.

Pienellä järvellä 1

Koko harmaan asteikko oli käytössä. Tänäkään aamuna harmaus ei tarkoittanut pimeyttä. Sumun läpi näkyi valoa, kivissä näkyi vihreää, rannan heinissä keltaista, koivun oksissa ruskeaa ja metsän reunassa sinistä. Pimeässä näitä ei olisi nähnyt.

Minimalismia

Liekö minimalismia, ei ainakaan negatiivinen tila. Niin paljon tuon maiseman katselu tuo positiivisia vibraatioita, että sen muistaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Maisema on kuin harmaakortti

Tunnustan, en koskaan ole harmaakorttia nähnyt, en ainakaan käyttänyt. Olkoon sitten vaikka kuin meidän keittiö. Eihän nyt pimeää ole, harmaata vain. Kuvia kun katsoo erikseen niin molempi parempi, mutta vierekkäin katsottuna toinen on liian lämmin ja toinen liian kylmä. Jätetään ne kuitenkin näin.

Kopterikuvaamisessa tuli taas esiin ongelma polttovälin kanssa. Liian laaja. Voisi olla isompi kenno, josta voisi kropata sopivan siipaleen. Voisi olla sama kenno, mutta pidempi polttoväli. No ei, pitäisi olla isompi kenno, vaihdettavat objektiivit ja isompi kenno. Mitä siitä taas seuraisi? Köyhyyttä ensisijaisesti, isompaa reppua ja kauheeta säätöä ja hermostumista kamojen kanssa.

Kateuden vallassa

No ei oikeesti, mutta vähän. Piti olla kateellinen maalareille, joilta ei koskaan lopu dynamiikka kesken. He saavat tarvittaessa loihdittua hangelle laskevan auringon heijastuksen, hangen valkoiseksi ilman, että taivaaseen tulee paletin kokoinen reikä. Heiltä ei kesken kaiken päivitetä siveltimiä niin, että yht’äkkiä väri tuleekin vain vastakarvaan tai värituubin korkki aukeaa myötäpäivään. Toisin on minulla. Mikään ei onnistu, Lightroomit, WordPressit ja Windowsit päivittyvät yhtenään ja sitten ihmetellään, että mitä v#*¤#& on taas tapahtunut.

Talvi tulla …

Edellisen viikonlopun vesisateet eivät murskanneet tai sulattaneet kertynyttä jääkantta vaan vesi olikin jäänyt jään pinnalle. En silti vieläkään menisi kokeilemaan. Jäätiet olivat poistuneet ja niiden tilalle olivat tulleet lumiväreilyä. (Noissa oli ISO100 2.8/25, vielä pysyi kopteri paikoillaan eikä liike-epäterävyyttä ole havaittavissa.)

Merkkejä luonnossa

Kokenut luonnossaliikkuja osaa tulkita luonnon merkkejä. Laduille, poluille, metsätöille ja hirvipassipaikoille on omat merkkinsä. Jäätie merkitään näin. Olet sydämellisesti tervetullut kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten näin toisenlaisen jäätiemerkinnän ,nopean reitin hautausmaalle.