Posts Tagged: maisemakuvat

Muodot

Tuttu maisema. Ensimmäisen kerran näin sen näin. Pitää alkaa jalostaa, aloittaa vaikka viikatteella ja kahluusaappailla.

Ei ole mikromuoveja meidän järvessä

Jalkapallo edes pieni ei täytä mikromuovin määritelmää. Se on roska, vielä. Kyllä se riitä pienenee ja mikroutuu.

Ja taas viikkoja myöhemmin

Nyt alkaa maisema olla valmis talveen. Seuraava muutos tulee lumen myötä. Moottorisahamurhaajat ovat lähteneet jo muualle.

Koptereihinkin pätee ilmeisesti sanonta, josta on useita variaatioita. On koptereita, jotka eivät ole pudonneet ja koptereita, jotka tulevat putoamaan. No näin nyt kävi. Hyvään aikaan sen puolesta kun ollaan kuitenkin menossa kohti pimeintä ja märintä aikaa. Vakuutus on, mutta onhan siitä taas oma vaivansa selvitellä ja lähetellä suuntaan ja toiseen.

Tuulee niin että tukka lähtee päästä

Pakko oli jonnekin päästä. Ei auttanut huppu eikä pipo. Kun pää palelee tuntuu, että tuuli menee koko kropan läpi. Ei kannattanut jäädä tuuleen makaamaan vaan painuin metsän suojaan. Tuulen huminan kuuntelu olisi ollut mukavampaa jos olisi käynyt pienempi viima.

Viikkoa myöhemmin

Haapa on lehtensä tiputtanut ja koivu muuttunut keltaiseksi. Veikkaan, että viikon päästä koivukin on nude. Sitten alkaakin se loputon talven odotus.

Mavic Air:ssa ei ole sitä juttua vakio-ohjelmistossa, jolla saisi kopterin lentämään etukäteen ohjelmoidun lento- ja kuvaussuunnitelman mukaan. Se olisi kätevä, vaikka tuskin jaksaisin koneella tai kännykällä sellaisen parissa nyhjätä. Konetta saa näprätä työn puolesta jo ihan tarpeeksi.

 

Kopterointia

Päivitetäänpä kokemuksia Mavic Air dronesta. Edelleen ihan mukava lelu, pöristely sporttimodessa varsinkin. Valoa pitää olla ja valottaa oikealle. Kuvaaminen ei ole jokapäiväistä niin tämä unohtuu. Alivalottuneesta otoksesta ei kuvaa tehdä. Akkujen kesto on surkea. Puoli tuntia olisi kiva. Tänään oli akkukapasiteetista kulunut jo lähdössä kuudesosa. Kopteri ilmoitti, että nousu estetty, patteri liian kylmä ja varausta jäljellä reilu 40 %:a. Otin akun taskuun ja kyllä sillä myöhemmin yhden lenkin teki.

Ensimmäisessä kuvassa on valoa ja histogrammi oikean näköinen. Toisesta kuvan tekee nuo puiden varjot. Ne tekevät ylimääräisen hämäyksen kuvakulmaan. Viimeisessä aurinko oli pilvessä ja valon määrä tippui. Samalla sammui haapojen loisto. Lightroomissa joutui vähän ”säätämään”. Raakakuva oli siis ihan, ihan järkky ja kamala. Raakakuva ei salli säätämistä nupit kaakkoon tyylillä. Hyvä olisi jos valotuksen saisi jo kuvatessa kohdalleen.

Kahta en vaihda. Mavic Air ei ole näistä kumpikaan. Kuvakulmista en luovu, mutta kopterin vaihtaisin mielelläni parempaan. Mennään tällä ja harjoitellaan.

Tunnelajit

Tunneryöpsähdyksiä varmaan tälläkin järvellä herättäisi jos merimetsot jäisivät pidemmäksi aikaa. Taitavat olla lomailijoita, toivottavasti eivät tietustelijoita tai peräti tesantteja. Sen opin seuraamalla, että kun merimetso nousee varpailleen ja ojentaa vartaloa ei kannata olla sen takana. Sen töräytyksen voisi tehdä jonnekin muualle kun ravinteita järvessä on ihan omastakin takaa. Toki suljetttu kiertohan se on jos tuon järven kaloja käy syömässä. Toinen tunnelaji on tuo sinilevä. Se menee niin sanotusti ihon alle. Kolmas laji on vesijuoksu, jossa vesi juoksee ja itse jää paikalleen. Tuosta kivikosta pääsi äitienpäivänä kovalla tuulella soutamaan yli niin, että pohja vähän kolisi. Eikä sen olisi pitänyt kolista. Toisesta kivikuvan pienimiä kiviä en ole koskaan ennen nähnyt.

Pienemmästä kahlaajasta luulin jo löytäneeni jotain uutta. Onpas sitten surkean pieni ja siistin näköinen suokukko. Jalohaikarakin oli taas ilmaantunut, mutta en jaksanut enää lähteä jahtaamaan.

P9020018.jpg

P9020022.jpg

P9020065-Pano.jpg

P9020031.jpg

 

Usvaa ja auringonlaskua

Säästetään nettiä ja yhdistetään maisemakliseet samaan kuvaan. Eloveevnatyttö oli mennyt jo nukkumaan.

Kätkätunturin huiputus

Ensimmäisen kerran koskaan kapusin näin korkealle, muistaakseni – ainakaan Suomessa. En nyt tähän mitään dramaattista kiipeilykertomusta kehitä. Ylämäessä jalat kyllä kestää, mutta henki loppuu. Huipulla tuulee, siksi siellä ei kauaa viihdytä, kunhan kuvat tulee otettua. Otettu olin myös siitä, miten metsän pikkuväki oli huomioitu opasteissa.

P4230235.jpg

P4230237.jpg

P4230236.jpg

P4230225.jpg

P4230233.jpg

P4230256.jpg

Pääsiäismunien aikaan

En ole vielä tottunut kesäajan valoisuuteen. Lumisena aikana kelloja voisi siirtää vaikka taaksepäin. Oli miten oli, niin keltasirkut voivat olla asiasta eri mieltä. Alkuvuonna niitä ei ollut missään. Sitten yhtäkkiä niitä roikkuu joka oksalla. Omalla pihallakin oli pari. Punatulkku on vielä kateissa, milloinhan se ilmestyy. En keltasirkkuha varsinaisesti hakenut, vaan sitä isoa munaa, jonka oli määrä nousta 19:53 ja oli tapansa mukaan ainakin vartin myöhässä. Heinäahteen mäki oli ilmeisesti raskas nousta.

P3310156.jpg

P3310200.jpg