Posts Tagged: maisemat

Voikukkia, piha täynnä voikukkia

Oli ajatus voikukkia kuvaamisesta. Piti löytää noita pörhöpäitä ja kuvata jotenkin. En tiedä miten, mutta joku voikukkatunneli tai käytävä oli mielessä. Unhotin koko asian ja kuvauspaikan spottaamisen. Tällaiset löysin ja näin kuvasin. Ihan muuta kuin lähdin hakemaan, mutta itse tykkään. Tuo entinen metsä oli taas inspiraation lähde.

Aja hiljaa isi

Iittalassa, Kaivolassa vai mikä lie oli tuollainen ujo merkki. Ei halunnut tehdä itsestään suurta numeroa.

Somerolla vähimmäisnopeusmerkki on kohdillaan. Alle 60 jos tuosta ajaa niin varmaan liukuu penkkaan. Kuka ikinä tuonne mäelle tuon linkin pystyttikään, olisko kuitenkin kannattanut ensin opetella, että mitä eroa on 45 ja 90 asteen kulmalla.

Vanha paikka – parempi mieli

Kevät teki temppunsa ja räjäytti kaiken vihreäksi. Ensin hannataan ja hannataan sitten kaikki heti päälle. Se kaikkein ohuin ja hennoin vihreä jäi tänä vuonna näkemättä. Valkovuokkoja kyllä riitti vielä pitkälti äitienpäivän jälkeenkin.

Onhan nää sellaisia #suomi100 kuvia, mutta menköön.

Kesän lapsi mä oon

Lintutornilla. White Powder lähestyi. Ensin tuli kylmä ilmamassa ja sitten lunt, ränt ja rakei. On tää niin siperiasta. Muutan kohta vaikka Norjaan koskikarojen perässä.

Mielimaisemani

Mielimaisemani ja pari paikallista asukasta. Rauha järvellä, kesä lähellä.

Voi kevät

Alkaa olla hermo pinnassa tuon kevään odottamisen kanssa. Talvella pari pakkasastetta menettelee, mutta ei enää. Ruumis ja mieli ovat jo siirtyneet kevät-moodiin. Hus jäät, painukaa jorpakkoon.

 

Päivän viimeiset säteet

Väri-iloittelu jatkui auringonlaskuun asti. Kannatti lähteä.

Paluu Painiojärvelle

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä. Ensin oli huonot kelit. Sitten olin krapulassa. Sitten tulin kipeäksi. Sitten toivuin. Ja sitten erään surkean harmaan sunnuntain aamu muuttui aurinkoiseksi iltapäiväksi ja illaksi. Siirsin itseni henkiseen kotimaahani. Nuo värit, ihan tajutonta tulitusta.

 

 

 

 

Rantu horisontissa

Tämä voisi olla hyvää ja kaunista Salossa, mutta tietääkseni sumu ja aurinko eivät kuitenkaan ole vain salolaisia ilmiöitä, vaikkakin tämä Salossa tapahtuikin.

Oli sumuinen aamupäivä, paksu verho lähellä maanpintaa. Eteenpäin sumua, mutta ylöspäin kirkas sininen taivas. Sumuverhoon tuli hetkeksi pieni rako, jolloin horisonttiin – no ei se varsinaisesti ole horisontti – tuli valaistu raita, juova, rantu, viiru, mten vaan. Samalla maisema muuttui eri väriseksi. Hetken päästä rako umpeutui ja maisema muuttui taas harmaaksi. Hieno ilmiö, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.

Salo, hyvää ja kaunista 2

Yksi Salon mukavimmista paikoista on Halikonlahden rannoilla olevat vanhat jätevedenpuhdistamon altaat. Paikalla on kaltaisteni linnunkyttääjien lisäksi paljon myös tavallisia ulkoilijoita. Olen monesti ihmetellyt miten paskaputken pää voi olla niin kiinnostava.

Halikonlahti

dddd

Halikonlahti