Posts Tagged: maisemat

Pienellä järvellä X:s kerta

Tänään tuli taas mietittyä, että joko sitä tohtisi alkaa kulkea metsässä ilman kamerareppua. Kuvia tulee otettua niin vähän ja tuntuu, että suuri osa vuodesta on vain uuden vuodenajan ja muutoksen odottelua. Vai pitäisikö itse muuttua ja tehdä jotain muuta.

Puiden varjot

Olipa nerokas otsikko. Omaansa pitää aina kehua, koska muut eivät sitä tee. Tästä kuvasta minä tykkään – kopterikuvana. Taiteellinen vaikutelma, valon ja varjon käyttö, värit, kompositio. Tätä kuvaa ei olisi voinut ottaa ilman kopteria.

Sen huomasin taas, että jos valo on lattea, niin kuvat ovat latteampia. Ei ole harmaan päivän kamera tämä – jos mikään. Tässä kuvassa taivas onneksi repesi ja aurinko pääsi vapaasti paistamaan.

Harmauteen liittyen sattui myös sellainen tapahtuma, että puhelimen näytöstä ei oikein saanut selvää, mitä olin kuvaamassa. Se oli jotenkin tumma. Pääsääntöisesti kuvaan histogrammin kanssa, koska näytön kirkkauteen ei voi juurikaan voi luottaa. Keskeytin lennätyksen hetkeksi ja säädin näytön kirkkautta. En tiedä mitä tapahtui, mutta se meni kuitenkin lähes pimeäksi. Niin pimeäksi, että ei siitä nähnyt ainakaan kopterin lennätysohjelmaa. Tässä kohtaa oli hyvä, että oli näköyhteys kopteriin ja sen sai tuotua hallitusti alas. Muutama tunti myöhemmin tuli mieleen, että olisihan sen saanut kotiin myös ohjaimen H-painikkeella, mutta sitä tiedä minkä puskan kautta se olisi yrittänyt palata. En ole vieläkään kokeillut metsässä tuota toimintoa.

Maisema on kuin harmaakortti

Tunnustan, en koskaan ole harmaakorttia nähnyt, en ainakaan käyttänyt. Olkoon sitten vaikka kuin meidän keittiö. Eihän nyt pimeää ole, harmaata vain. Kuvia kun katsoo erikseen niin molempi parempi, mutta vierekkäin katsottuna toinen on liian lämmin ja toinen liian kylmä. Jätetään ne kuitenkin näin.

Kopterikuvaamisessa tuli taas esiin ongelma polttovälin kanssa. Liian laaja. Voisi olla isompi kenno, josta voisi kropata sopivan siipaleen. Voisi olla sama kenno, mutta pidempi polttoväli. No ei, pitäisi olla isompi kenno, vaihdettavat objektiivit ja isompi kenno. Mitä siitä taas seuraisi? Köyhyyttä ensisijaisesti, isompaa reppua ja kauheeta säätöä ja hermostumista kamojen kanssa.

Vihreä on uusi normaali

Vaikka mukama väitän löytäväni hakkuuaukioilta jotain kaunista, niin tästä vihreästä mönjästä en saa esteettisiä kiksejä. Airojen heiluttelu tässä vaikuttaa kuin soutaisi minttuliköörissä. Pienikin määrä vettä iholla käynnistää kutinareaktion. Kuumana päivänä pelkää, että joutuu hengittämään vedestä nousevaa levähöyryä. Tämä taisi olla kolmas kerta tänä vuonna kun käyn suurella järvellä. On niin vihainen olo. Ensin toukokuussa joku tunari piti patoluukut auki ja laski järvestä vedet ennätysalas, sitten tulee vuosituhannen kuivin ja kuumin kesä. Siitähän se levä riemastui. Tuulen suunnasta riippuen jostain poukamasta se lautta aina löytyy.

Kalakuvasta tulee mieleeni 70-luvun luonnonsuojeluhenkiset luontokuvat. Kontrastikkaat mustavalkoiset, joissa on kuolleita lintuja, öljyttyjä rantoja, hakattuja metsiä ynnä muuta Koijärvi-kuvastoa. Hetkinen? Luonnonsuojelua on siis tehty jo ainakin 50 vuotta. Ei aina uskois.

#fanitanhankoa

Tekemättömyys alkoi tuntua raskaalta, joka aktivoi kulkemaan kohti etelää. Päätarkoituksena oli käydä korvapuustilla käsityökeskuksessa vai mikä kansanopisto onkaan. Ei ollu, voisilmäpullaa löyty.

Beach combing eli rantojen kampaus on sitten älyttömän miälenkiintoista. Harmittelen, miksen itse asu meren äärellä. Itse asiassa asunkin, mutta se on eri juttu. Sama meri, mutta kuitenkin eri.

Syksy on tulossa. Aallot ovat tuoneet rantaan levää, joka on alkanut jo haista. Linnut ovat vaihtaneet talvisulat. Tyllerömuuttolinnut parveilevat ja tankkaavat levien keräämiä ötököitä. Rantaan on ajautunut niiden simpukoiden ja kotiloiden kuoria, jotka eivät tästä kesästä selvinneet. Aivan kuin minäkin ennen mökillä. Jätin uimahousut naulaan odottamaan seuraavaa kesää. Miksi niitä pitäisi mihinkään viedä kun kuitenkin tiesi, että tulen vielä takaisin.

Seuraavaksi yritetään mennä Hankoon kun oikein myrskyää. Sitä Hankoa en ole vielä nähnyt.

Usvaa ja auringonlaskua

Säästetään nettiä ja yhdistetään maisemakliseet samaan kuvaan. Eloveevnatyttö oli mennyt jo nukkumaan.

Kotia kohti sano Sissi

Ja paluumatkalle Maarianhaminan kautta läpi palmusaarien kohti Helsinkiä.

Kevätkoivikko

Vein vaimon äitienpäiväristeilylle. Itse soudin. Hirvee keli ei kaikin vaan toisinpuolin. Aurinko paistoi ja puolet matkasta metrin pitkiä ja puol metriä korkeita aaltoja.

Asiahan on niin, että palkalla eletään, mutta näillä hetkillä pysytään hengissä. Oikea aika, oikea paikka – hieno hetki.

P5100148.jpg


P5100122.jpg

P5100126.jpg

P5100136.jpg

 

Kotimetsässä

Kotimetsä on kotimetsä, satoi tai paistoi. Viikossa olivat jäät lähteneet, kuikat, rastaat, peipot, punarinnat, kirviset, pupuset, ym, ym, ym tulleet runsaslukuisesti ääntä pitämään.

P4290304.jpg

 

Matkalla

Illalla lähtiessä näen ikkunasta puita. Matkan varrella näen ikkunasta puita. Ennen nukkumaan menoa näen ikkunasta puita. Ja taas aamulla …

Suomen metsistä tiedä, mutta puita ainakin on.