Posts Tagged: mavic

Asiat ovat niin kuin ne näkee

Lempimaisemissa taas käppäilin ja ihastelin tuota ihanan makean vihreää koivikkoa. Tuossahan on kohta metsä. Ajattelin, että ehdin vielä nähdä ne aika isoina – jos hyvin menee. Hyvältähän se näytti 165 sentin korkeudelta. Mennäänpä korkeammalle 10, 30, 60, 115 metriä. Ei enää niin vihreää. Eikä tule vielä aikoihin olemaankaan.

Vertailtavaksi yläreunassa oleva männikkö, jossa on jo isoja puita. Sen edessä noin 3 – 5 metrisiä kuusia. Viimeisen kuvan oikeassa yläkulmassa tänä keväänä kaadettu palsta.

10 m
30 m
60 m
115 m

Kehätien kaari

Metsässä ei ole ruutukaavaa eikä tien suunnittelijalla suorakulmaa. Hyvä, ettei tietä yritetä väkisin sieltä, mistä sen ei ole hyvä mennä.

Tässä kopterikuvassa oikeassa yläkulmassa on jotain kummallista. Ei mitään käsitystä, mistä ilmiöstä tuossa on kyse.

Metsänhoidollisia toimenpiteitä

Ikäväkseni huomaan, että olen alkanut kyynistyä. Tällaisia näkyjä kohdatessani, mieleen tulee vain Ritva Kovalaisen – Sanni Sepon kirjan nimi – metsänhoidollisia toimenpiteitä.

Jotain toivoa on. Olisin voinut vain todeta, että olipa taas hankalaa kuvaaminen. Yhtäkkiä kopteri piti päivittää, ohjaimen kaasuvipu ei ollut muka keskellä, ohjain piippaili, aurinko paistoi silmiin ja kännykästä ei taaskaan nähnyt kunnolla mitä on kuvaamassa.

Onhan sekin toivoa, että onhan tuossa sentään käynnissä uuden metsän pohjatyöt. Jos hyvin menee, niin siinä on parin vuoden päästä jo 30 senttiä korkea metsikkö.

Kevät etenee pienellä järvellä 5

Viikkoa myöhemmin jäät ovat melkein lähteneet. Aivan kuin linnut olisivat jo odottaneet rannoilla, koska paikkoja olivat jo varailemassa kalalokit, rantasipi, kaksi kuikkaparia ja kanadanhanhi – joutsenet ovat vielä jossain muualla.

Jännästi tuo vesi on noin mustaa kun ylhäältä katsoo.

Puiden varjot

Olipa nerokas otsikko. Omaansa pitää aina kehua, koska muut eivät sitä tee. Tästä kuvasta minä tykkään – kopterikuvana. Taiteellinen vaikutelma, valon ja varjon käyttö, värit, kompositio. Tätä kuvaa ei olisi voinut ottaa ilman kopteria.

Sen huomasin taas, että jos valo on lattea, niin kuvat ovat latteampia. Ei ole harmaan päivän kamera tämä – jos mikään. Tässä kuvassa taivas onneksi repesi ja aurinko pääsi vapaasti paistamaan.

Harmauteen liittyen sattui myös sellainen tapahtuma, että puhelimen näytöstä ei oikein saanut selvää, mitä olin kuvaamassa. Se oli jotenkin tumma. Pääsääntöisesti kuvaan histogrammin kanssa, koska näytön kirkkauteen ei voi juurikaan voi luottaa. Keskeytin lennätyksen hetkeksi ja säädin näytön kirkkautta. En tiedä mitä tapahtui, mutta se meni kuitenkin lähes pimeäksi. Niin pimeäksi, että ei siitä nähnyt ainakaan kopterin lennätysohjelmaa. Tässä kohtaa oli hyvä, että oli näköyhteys kopteriin ja sen sai tuotua hallitusti alas. Muutama tunti myöhemmin tuli mieleen, että olisihan sen saanut kotiin myös ohjaimen H-painikkeella, mutta sitä tiedä minkä puskan kautta se olisi yrittänyt palata. En ole vieläkään kokeillut metsässä tuota toimintoa.

Täytekuvia

Laitetaan nyt nämä paluumatkankin kuvat, kun kerrat tuli otettua ja säädeltyä. En laita enempää, mutta näissä on mielenkiintoisesti taas ero Olympuksen ja Mavicin valkotasapainossa ja lumen toistossa. En ole näköjään kummankaan kanssa oikein kotonani. Tulis vaan kesä.

Pienellä järvellä 2

Vähän rakennustöistä ja paljon keuhkoputkentulehduksesta johtuen ovat ulkoilut jääneet vähiin. Tunsin itseni sen verran vahvaksi, että rohkenin lähteä rämpimään. Puolentoista kilometrin jälkeen päätin kääntyä suosikkikoivun kohdalla takaisin. Hikeä pukkasi ja syke ei vain laskenut kävelytaajuuksiin. En aivan päässyt järvelle, mutta onneksi minulla on pitkät kädet ja sain järvestä kuitenkin kuvan.

Taas hangessa laahustaessa tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Suomalaiset syntyvät monot jalassa, niin eikö lumessa liikkumiseen olisi parempiakin tapoja. Pitäisikö sitä suksia ski-shoppiin.

Lisää jälkiä lumessa

Nyt olen melko varma, että kettu on käynyt.

Viimeisessä kuvassa oli ongelmana tarkennus. Ei siis tarkentanut. Lumen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin veden kanssa. Kun menee tarpeeksi lähelle lumen pintaa, kopteri alkaa hakea korkeutta. Menee ylös alas z-akselia x:n ja y:n pysyessä paikallaan. Harmi vaan kun olisi ollut mielenkiintoinen jälki.

Maisema on kuin harmaakortti

Tunnustan, en koskaan ole harmaakorttia nähnyt, en ainakaan käyttänyt. Olkoon sitten vaikka kuin meidän keittiö. Eihän nyt pimeää ole, harmaata vain. Kuvia kun katsoo erikseen niin molempi parempi, mutta vierekkäin katsottuna toinen on liian lämmin ja toinen liian kylmä. Jätetään ne kuitenkin näin.

Kopterikuvaamisessa tuli taas esiin ongelma polttovälin kanssa. Liian laaja. Voisi olla isompi kenno, josta voisi kropata sopivan siipaleen. Voisi olla sama kenno, mutta pidempi polttoväli. No ei, pitäisi olla isompi kenno, vaihdettavat objektiivit ja isompi kenno. Mitä siitä taas seuraisi? Köyhyyttä ensisijaisesti, isompaa reppua ja kauheeta säätöä ja hermostumista kamojen kanssa.

Talvi tulla …

Edellisen viikonlopun vesisateet eivät murskanneet tai sulattaneet kertynyttä jääkantta vaan vesi olikin jäänyt jään pinnalle. En silti vieläkään menisi kokeilemaan. Jäätiet olivat poistuneet ja niiden tilalle olivat tulleet lumiväreilyä. (Noissa oli ISO100 2.8/25, vielä pysyi kopteri paikoillaan eikä liike-epäterävyyttä ole havaittavissa.)