Posts Tagged: puut
Koivikko
Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.
Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.
Kirsikka kukkii
Oman pihan vakioaiheita. Muu kansa on jo unohtanut kirsikankukkahullutuksen, niin meidän pihalla vasta alkaa. Puut selvisivät leikkauksesta ja kaikki kukkivat kykyjensä mukaisesti. Kukkahulluksella tarkoitan sitä, että mitä ideaa on istuttaa kirsikkapuita vain kukkien vuoksi. Samalla vaivalla ne voisivat tuottaa myös hedelmiä. Kirsikoista saa tehtyä hilloa, joka sopii hyvin yhteen suklaakakun kanssa. No niin. Ei ole sitten minun vika jos yleisönosastoissa aletaan vaatia kaupunkeihin myös suklaakakkupuita.
No nämäkin varmaan sade runtelee, pölyttäjät häviävät kylmän vuoksi ja jos jotain jää niin räkätit syö loput. Yhtenä hyvänä vuotena jopa pulu oli niitä syömässä. Se ylitti jo minunkin ärsytyskynnyksen.
Tämä on minun
Siihen asti kun päivä paistaa saat ihailla solakkaa suon muotoilemaa runkoasi. Värit joudut kuvittelemaan.
Täältä tullaan
Syksyllä jäätiin siihen, että keltaista oli. Ajatelkaapa jos puut osaisivat ajatella. Ajatella niin, että jaksanko vielä pusertaa lehdet hiirenkorvalle ja avata ne vielä edes yhdeksi kesäksi.
Henkipuu
Kuulun puukansan laajaan joukkoon. Aina, kun tapaan jonkun lempipuuni, tervehdin häntä ja otan kuvan albumiin. Tästä tammesta ei tältä suunnalta vielä kuvaa ollutkaan. Tämän juurella oli kiva istuskella huhtikuun lopun lämpiminä päivinä, viettämässä lomakauden viimeisiä lomapäiviä tarkkailemalla paikallista luontoa, silloin kun ei ollut märkää, eikä vielä muurahaisia.
Aina vaan harmaata
Ainainen valitus harmaasta. Itse asiassa jos miettii, niin ei kesällä montaa väriä enempää ole. Riippuu tietenkin väriopista ja värikartan laajuudesta. Hienoja ruskeita, vihreitä ja punaisia löytyy ympäri vuoden. Lopetan harmausvalituksen ja alan ihastella miten eri harmaan sävyt sulautuvat niin saumattomasti toisiinsa.
Hamarijärvi Teijo Salo
Tänään oli Hamaripäivä. Tietä pitkin Ryssänsillalle ja sieltä rantaa seuraillen, soita väistellen, peuran polkujen ohjaamana, kevyesti rämpien takaisin autolle. Paljon on Teijolla erilaista maisemaa. Järvikin alkoi jo jäätyä. Kokenut joogalentäjä olisi hyvinkin päässyt luistelemaan.
Puukuvia Sahajärveltä
Luin kerran jostain netistä, että jos ei jotain sivustoa päivitä, niin se voi digipölyyntyä. Kun se on pölyyntynyt, niin se siirretään syrjään ja sen paikan verkossa voi napata joku muoti, sisustus, lifestyle (vai onko se just muoti ja sisustus), ruoka, elämäntaito, jumppa, säästämis, influensointi tai muu sivusto. Toivottavasti ehdin ajoissa.
Olipa mukava pitkästä aikaa katsella puita. Koivun veljeksiä ja pyökin perhettä.
Kivi vai koivu
Kumpi voittaa, kivi vai koivu. Kivi ei ole antanut periksi ja koivu on joutunut kasvavaan kiven päälle. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että puut ovat tuntevia ja tuntevat kuten ihmiset, niin tuon on tarvinnut sattua ihan sairaasti.
Mielenkiintoinen kohde. Hankalasti kuvattava, niin kuin moni muukin metsän puu.
