Perinteinen kevään päiväselti Hangossa käynti. Ei muuta kuin rannalla kävelyä ja ihmettelyä, että tietävätköhänn hankolaiset kuinka hieno paikka tämä on.
–
Hangossa tulee harvemmin poikettua kesällä, vaikka kesäkaupunki onkin. Lintuja tiirailin, mutta ei siellä mitään ollut. Leijasurffailijoita oli. Harmittavasti polttoväli oli liian pitkä tai liian lyhyt. Välimallin polttoväli jäi autoon. Uimarannan uimakoppi on myös suosittu aihe, otin tuollaisen vaakakuvan. Toinen koppi on Lappohjaan vievän tien varressa. Tää on niin sympaattinen.
–
–
–
–
Matka alkaa muodikkaasti selfiellä häsmänkäkkeli #tästätuleepitkäristeily
Ensin itään Helsinkiin ja sitten kohti Tukholmaa. Jotenkin typerää matkustaa ensin Helsinkiin ja huomata noin kuuden tunnin matkustamisen jälkeen, että on edelleen samalla pituuspiirillä kuin lähtiessä. Eihän se pohjois-etelä suunnassa haittaisi.
Päivä päättyy kannella, odottaen olisiko tänään tarjolla taivasta JW Turnerin paletista. Toisella puolella nousi kuu ja toisella laski aurinko. Aurinko oli suositumpi. Mikäli joskus kävisi niin, että joku heittäisi ison kapulan rattaisiin ja maapallo lakkaisi pyörimästä, niin uskon, että ihmisiä jäisi tuijottamaan auringonlaskua kuvaannollisesti loputtomiin.
—
—
—
Vielä tämä. Impossible ja SX-70. En nyt muista onko tämä Gen 1 vai Gen 2 filmiä. Jotain näiden kanssa tilatessa sekoilin.
Jos sitä asuisisiskin Hangossa niin kulkisisko sitä vaan rannoilla ja keräilisisis lintujen osia ja kuvailis kallioita? En tiedä, varmaan joku hankolainen tietää. Västäräkki katselee jo nyt etelään, odottaako se vielä jotain saapuvaksi vai suunnitteleeko jo paluuta. Kukkiakin näin, ketunleivät olivat loistossaan ja valkovuokoissa niin paljon terälehtiä, etteivät mahtuneet yhteen kerrokseen. Se Uddskatanista tällä kertaa.
(Vähän jo alkaa hävettää, että omasta kotikunnasta viimeisin kuva on ties milloin.)
Tuon niminen käyttäjäprofiili kävi tykkäämässä yhtä Instagram kuvaani. En oikein itsekään ymmärrä mikä siinä muutaman sadan metrin rantakaistaleessa Neljän tuulen tuvan vieressä on. Se on jotain niin erilaista kuin täällä kotona. Jos muuttaisin Hankoon olisin ainakin kaksi viikkoa ihan hulluna pelkästä merestä ja roskaisesta rannasta.
Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Päiväretki Hankoon, monessa lähteessä mainitulle ja kehutulle Uddskatanin luonnonsuojelualueelle. Ei ollut paikassa moittimista vielä kun kelikin oli hyvin suosiollinen. Tämä nyt oli vain sellainen vajaan neljän tunnin ensitutustuminen. Kaksin kun ollaan liikkeellä ei kaikkea ehdi ihmettelemään ja kuvailemaan. Tulee varmasti poikettua toistekin. Sellaiset havainnot taas tein, että kyllä meri on aina meri ja olisikohan siellä kotinurkissa kuitenkin vielä jotain katsottavaa.
Vielä oli tästä lomajaksosta sen verran päiviä jäljellä, että ehti käydä Tallinnassa. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä aurinkoista ja tyyntä. Matkavaraussysteemeihin voisi lisätä yhden lisäominaisuuden. Matkaa varatessa se voisi kysyä: ”Haluatko todella varata matkan haluamisillesi päiville, vaikka matkakohteessasi onkin juhannus ja voitonpäivä, jonka vuoksi kaikki museot ja galleriat ovat suljettuja.”
On se Itämeri kaunis, kun sitä katselee laivan kannelta ja on tyyntä ja aurinkoista. Laivan potkurivirran vesikään ei ollut vielä yhtään vihreää.