Posts Tagged: teijo
Teijo Sahajärvi
Kiersin Teijolla ns Sahajärven lenkin eli Sahajärveltä Nenustaan, Sauruntieltä yli kohti Onnelannummea ja Sahajärvelle.
Noilla kalliolla tuli paljon käveltyä kun retkeilyalue oli vielä nuori. Kalasunttiin, jossa tätä kuvaa otettaessa olin, ei päässyt kuivana kuin veneelllä. Silloin kalastettiin rannoilta, joskus lasten kanssa ja joskus ilman.
Maastosta huomasi, että kävijämäärät ovat kasvaneet. Polut ovat levinneet, märät kohdat muuttuneet liejuiksi, nenäliinoja ja karkkipapareita. Laavulle oli, varmaan vahingossa, joku jättänyt ruoanvalmistuksesta jääneet jätteensä. Saha pitää laittaa kiinni vaijerilla ja puiden tekoon tarkoitettu nuija on varmaan poltettu. En aina oikein jaksa ymmärtää. En ihmettele jos toiset haluavat kulkea omia polkujaan.
Oli kuitenkin aika kirkas päivä.
Sininen hetki
Hetki vaaleanpunaisen hetken jälkeen, selän takana tapahtuikin jotain muuta. Onko tämä se sininen hetki? Kamera näki sen kyllä paljon sinisempänä kuin minä. Horisontin olen sijoittanut oikeaoppisesti keskelle kuvaa. Jos koko kuva-ala on pelkkää sinistä, niin mitä väliä sillä on mihin sen laittaa.
En ole tutkinut miten maalaustaiteessa sinistä hetkeä on kuvattu. Todennäköisesti mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän on sinistä. Hetken kestäessä nimensä mukaisesti vain hetken, niin miten sen edes ehtii maalata. Miten maalit pystyy sekoittamaan hämärässä kun värejä ei näe. Taas kerran voidaan olla tyytyväisiä, että on laitteita eli kameroita, joilla on kyky tallentaa maisema autenttisesti, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä, juuri siinä hetkessä kuin laukaisinta painetaan.
Salo Teijo Hamarijärvi
Ennen aika paljon täällä aikaa viettäneenä olen taas aktivoitunut tämän alueen kanssa. Mukavan lähellä piipahtaa vaikka iltasella.
Kuikkaa lähdin hakemaan, josko olisi paikalla. Olihan se eli ne, eivät näy kuvassa. Kuvassa näkyy kyllä kaksi kanadanhanhea jos löytää. En minä tuota kuvaakaan muuten olisi ottanut, mutta kun siinä on tuo hieno risti. Olisi ollut ihan mieletöinen juttu saada se osumaan tuohon saareen. Ei tällä kertaa.
Kurkia ei kuulunut lainkaan (outoa) eikä lokkeja (outoa), vain hanhien mölinää sieltä ja täältä.
Luontokuvaaja aktivoitui
Jäi syksyllä muutama neliö karpaloita poimimatta. Oli oikein punainen matto, mutta en kehdannut ottaa kun olivat vielä raakoja. Kävinpä katsomassa olivatko jollekin kelvanneet – eivät olleet. Paluumatkalla poikkesin Sahajärvellä katsomassa, olisiko koskikaroja. Ei ollut, mutta koski oli. Mukavasti oli pitkästä aikaa vettä purossa.
Punassuo Teijo
Korentoja lähdin havaitsemaan, mutta ne tod.näk. havaitsivat minut ensin. Eikun leuka rintaan ja nokka turpeeseen. Punassuo on yksi Teijon lempipaikoista. Siellä ei ole nuotiopaikkaa, eikä juuri roskiakaan.
Maisema on kuin harmaakortti
Tunnustan, en koskaan ole harmaakorttia nähnyt, en ainakaan käyttänyt. Olkoon sitten vaikka kuin meidän keittiö. Eihän nyt pimeää ole, harmaata vain. Kuvia kun katsoo erikseen niin molempi parempi, mutta vierekkäin katsottuna toinen on liian lämmin ja toinen liian kylmä. Jätetään ne kuitenkin näin.
Kopterikuvaamisessa tuli taas esiin ongelma polttovälin kanssa. Liian laaja. Voisi olla isompi kenno, josta voisi kropata sopivan siipaleen. Voisi olla sama kenno, mutta pidempi polttoväli. No ei, pitäisi olla isompi kenno, vaihdettavat objektiivit ja isompi kenno. Mitä siitä taas seuraisi? Köyhyyttä ensisijaisesti, isompaa reppua ja kauheeta säätöä ja hermostumista kamojen kanssa.
Long time no sea
Pitkästä aikaa Teijolla Sahajärvellä tai pitkästä aikaa jotain muuta kuin merikuvia. Teijolla on tullut käytyä paljonkin ja kuvia tullut kohtalaisesti otettua. Kuitenkin, vuosi vuodelta, alkaa kuormitus näkyä. Roskia, siimoja, kuluneita polkuja, nuotionpohjia, ihmisiä… Mieluummin ajan 15 minuuttia kauemmin ja pääsen omaan metsään. Sen jälkeen kun keräsin 70 tölkkiä kallioilta alko ottaa vähän enemmän päähän. Onhan se kiva, että päästetään ihmisiä luontoon, mutta vois siellä nyt sentään käyttäytyä.
—
—
—
—
Metsä(nar)sissi
Sieltä se taas puski risujen joukosta. Kaikki eivät kukkaan asti jaksaneet. On se aika narsissi.
Päivän värikartta
Pitkästä aikaa pääsi ulkoilemaan kameran kanssa. Ilman sadetta ja valoon. En taas ymmärtänytkään kuinka lyhyt päivä onkaan. Aamun kaupunkiaskareiden jälkeen pääsi noin klo 14:00 jälkeen kuvauspaikalle. Ei kauaa mennyt kun valo muuttui keltaisesta, punaiseksi, siniseksi ja mustaksi. No musta tuosta puuttuu, mutta sen voi kuvitella laittamalla silmät kiinni.
Takaisin luontoon
Palataan hiljalleen metsän keskelle. Teijon Masuunin kautta. Jos asuisin noilla nurkilla niin vapaa-aika varmaan menisi tuon naakkaparven ryhmädynamiikan tutkimiseen.
