Vielä viimeiset. Luulin, että näitä riittäisi jouluun saakka. Aloitetaan rakkausteemalla. Ikuisesti yhdessä, penkki ja roskis. Rakas, kun lähdet niin voisitko viedä nuo kukat mennessäsi. Kaksi junakuvaa Hampurista ei varmaan ole liikaa. Viimeiselle illalle sattui kirkas taivas. Aika moni olikin auringonlaskua kuvaamassa. Järvellä oleva suihkulähde oli korjattu aikaisemmin päivällä pois. Vielä viimeinen vilkaisu huoneen ikkunasta viehättävälle takapihalle. Päätetään siihen mistä aloitettiin. Pienessä myötäisessä oleviin joutseniin, heinäsorsiin ja nokikanaan.

Suur-Hampurin alueella asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Näissä kuvapareissa muutama. (En vaan osaa sanoa Hampurissa asuvia hampurilaisiksi, Porissa asuvat ovat kyllä porilaisia.) Vaikka ihmisiä on paljon, niin silti noiden matkasaarnaajien eteen jäi noin paljon tyhjää. Mitä jos jakaisikin muoviämpäreitä.

Hyvä tapa tutustua kaupunkiin on ottaa vaikka kiertoajelu. Maxin jammun kyytiin mahtuu yksi ja loput menköön soutamalla. Kiertopaatit kiertelevät Elbellä ja pitkin sokkeloisia kanaaleja mattovarastojen keskellä. On se sataman seutu pimeälläkin ihan nätti, niiltä osin mitä nyt sattuu pimeässä näkemään.

Joulu on tulossa. Jouluihmisten mielestä kivaa, minun mielestä taas ei. Raatihuoneen toria koristeltiin kovalla tohinalla joulumarkkinoita varten. Japanilaisesta puutarhasta tuttu punavihreä teema toistui täälläkin. Torniteema taasen oli mielestäni korni, niin kuin tämä riimikin. Kun tuohon tolppaan pannaan valot päälle ei 100-vuotinen kirkkoarkkitehtuuri juuri huomiota saa. Jouluevankeliumissa on kohta, jossa paimenet olivat kedolla vartioimassa laumaansa. Tämä tiernapoika pisti lampaat kiinni sen verran tiukkaan, ettei kukaan ainakaan näistä tee tänä jouluna rosvopaistia. Joulupukkikin näyttäytyi. Apurin ilme on paljon kertova.

Raatihuoneen torilla oli valotaulu, missä vaihtuivat numerot. Luulin ensin, että se tarkoitti kuinka monta tuntia on jouluhelvetin avajaisiin. Se olikin laskuri, joka kertoi kuinka monta päivää on siihen, että hyväksytäänkö Hampurin hakemus järjestää olympialaiset joskus vuonna 2100 tai silleen. Kaikki eivät näitä kisoja halua. Enemmän oli julisteita vastaan kuin puolesta.

Joulupukin lisäksi muita kausittaisia kulkijoita olivat tai tulevat toivottavasti olemaan pakolaiset. Tarkoitan, että toivon, ettei kenenkään tarvitsisi paeta. Asemalla oli muovinauhalla rajattu alue, jossa vapaaehtoiset antoivat ruoka-, vaate-, vesi- ja lapsihuoltoa. Junalla tulevat, eivät polkupyörillä niin kuin Norjassa. Pakolaisten lisäksi kaupungilla näkyi kodittomien makuusijoja ja tavaroita. Mikäs sen parempi paikka parkittaa kärryt kuin finanssiministeriön pohjoisen konttorin portaiden eteen.

Matka kulki monesti raatihuoneen ja raatihuoneen torin kautta. Toisena matkapäivänä raatihuoneen edessä luikerteli satojen metrien pituinen ihmisjono. Ihmiset jonottivat jättämään viimeistä tervehdystä edellisenä päivänä kuolleelle Hampurin asukkaalle, 70-luvun ministeri ja liittokansleri Helmut Schmidtille. Torilla ja rakennuksessa oli suruliputus. Ihmiset jättivät paikalle kukkia, kynttilöitä, viestilappuja ja – mentholtupakka-askeja. Helmut Schmidt tunnettiin varsin kovana tupakkamiehenä.

Yhtenä päivänä aukion kautta kulkiessani huomasin, että paikalle oli saapunut rivi mustia kiiltäviä autoja ja kaksi tusinaa poliisin mobilisoituja yksiköitä. Nyt on menossa jotain suurta, tosi suurta. Mersun kyljessä P1, olisko President One? Angelica Merkel on varmaan saapunut rakennukseen. Ainakin neljä tuntia odotin pääoven edessä. Kuljettajat nousivat ajoneuvoihin ja tunsin, että kohta tapahtuu. Tapahtui todella. Kaikki lähtivät pois. Arvatkaa tuliko Merkel? No ei. Nich Merkel  oder Sir Ravi Shankar, donnerwetter. Niin eikä Merkel edes ole presidentti vaan bundeskanzleri.

En ollut ainoa Hampurin kävijä joka oli harmistunut. Mikä lie tuota päätöntä vaivannut, mutta minua harmitti kun Kunsthallen remontti ei ollut vieläkään valmis. Kovasti siellä hommia tehtiin illallakin parin miehen voimin, joten eiköhän se valmistu suunnitellusti keväällä 2016. Pois harmaat ajatukset ja värit päälle. Matkoissa parasta on kun omat ennakkoluulot voi todeta ennakkoluuloiksi. Enpä olisi uskonut löytäväni tanssistudiota moskeijan yläkerrasta. Siinäpä on riemukkaasti monia kulttuureja päällekkäin ja minä kun luulin television tanssiohjelmien perusteella, että tanssijat ovat viimeisen päälle kireitä ja totisia tyyppejä. Eikä ku tantsut pystyyn ja naapurit mukaan.

 

 

Suomessa oli kylmää, pimeää ja märkää. Lähdin Hampuriin, siellä ei ollut kylmää. Hampuri on mukava kaupunki. Olen ollut siellä kerran fyysisesti ja sen jälkeen monesti henkisesti. Laitetaanpa muutama kuvakin esille kun niitä tuli jonkin verran otettua. Luin jokin aika sitten jostain, että katukuvissa pitäisi olla liikettä vai oliko se yleensäkin kuvissa. Osaan kyllä lukea ja ymmärränkin, mutta en kaikkia ohjeita paina mieleen. Lähdetään liikkeelle tällaisilla liikkeillä.

Ilman sen suurempia sepustuksia. Alster-järven rannalla ollaan ja rautatieasemaa on vaikea ohittaa kuvaa ottamatta.