Posts Tagged: katukuvat

Kotia kohti

Keula kohti kotia. Kierros kaupungilla, kahville Röstiin ja odottelemaan satamaan. Sellaista se on matkan teko, välillä mennään kauheasti ja sitten taas odotellaan.

Taas kerran totean, että mukava kaupunki. Täällä on se mitä tarvitsen, kompaktissa koossa. Ajankohta olisi voinut olla parempi. Näyttelyvaihdot sattuvat monesti elokuun loppuun ja tarjonta on siten hieman rajoittunut.

Enpä muistanut sitäkään, että kuinka paljon vaivaa näiden räpsyjen käsittelyssä on. Vähän vois kattoa mistä niitä kuvia räpsii.

Ihanko road trippi menossa

Kolmas päivä tässä kaupungissa. Reitti oli Telliskiveen Fotografiskaan, Koplin kautta Noblessneriin ja takaisin Viru-keskuksen liepeille.

Fotografiskassa kolme näyttelyä, joista nostan Frank Ockenfels 3:n Introspection. Syntynyt 1960, niin ei ole niitä ihan kaikkein vanhimpia staroja kuvannut. Ei siis tule Marilyn tässä näyttelyssä vastaan. Töitä oli paljon, paljon, paljon. Erilaisia kollaaseja ja piirroksia yksittäisten potrettien lisäksi. Peilataanpa tätä eiliseen Kumussa olleeseen tunnistustehtävään. Hmm, tunnistetaanko 80 vuoden kuluttua kaikki tuosta 455 kuvan matriisista. (454, koska Bill Murray oli kahdesti.) Entä jos täälläkin olisi ollut Post-It lappuja varten seinä? Muuten tuollainen muistiseinä on hyvin aktivoiva. Ihmiset ovat sen edessä ja kaivelevat lähimuististaan naamoille nimiä. Olihan siellä Clint ja Brucekin. Suosikkini kaikista kuvista oli John Lee Hookerin kuva. Löytyy myös Googgelilla jos haluaa tarkemmin katsoa. Hatun lierin varjo ja silmä, hieno. Se on Boom Boom soimaan ja menoks sanos Annie Lennox, jota ei täällä kyllä ollut.

(Oli ne muutkin ihan hyviä, eivät vain minun tyyliä. Toisessa oli kukkia somisteena ja paikka haisi kuin komposti. Siinä, joka ei haissut oli hienot tapetit seinillä.)

Fotografiskan vieressä on Juhan Kuusi Dokfoto keskus. Menen tänne aina Fotografiskan jälkeen. Jää varmasti hyvä mieli kun täällä on aina ollut ihan oikeita valokuvia.

Tuota vaatekaupan kuvaa pitää avata sen verran, että ilmeisesti tuossa vasemmalla on viimeisin uimapukumuoti ja oikealla arkivaatteet. Uimisesta päästäänkin kuivin jaloin aasinsiltaa pitkin ruusukuvaan. Kalatorin tienoilla, toisella puolen kanavaa – sinne Patareihin johtavalla polulla – oli vielä kolme vuotta sitten kiva ranta. Oli niin hauskan näköistä kun porukka ajoi katumaasturilla rantaan, nousi kylpytakkisillaan, läpsyt jalassa autosta ja lähtivät iltauinnille. Nyt siihen on tullut kerrostaloja, mutta uimamahdollisuus on jätetty. Autolla ei tosin pääse rantaan asti.

Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.

Matkan päällä jo toista päivää

Toisena päivänä pääsi jo vähän kuvien ottamisen rytmiin. Kadriorg piti käydä tarkistamassa, puisto, ruusutarha, japanilainen puutarha. Siellä ne olivat, yhtä viehättävinä kuin ennenkin.

Kumussa on aina jotain katsottavaa. Perusnäyttelynkin kiertää moneen kertaan kyllästymättä. Projektitilassa oli mielenkiintoinen tunnistustehtävä. Vähän yli sata valokuvaa, joista halutaan lisätietoja. Kuvat olivat huoneessa plekseissä ja Post-It lapuilla sai kertoa tietonsa. Kaikenlaisia heippalappuja seinillä oli, en tiedä olikohan se kuitenkaan tarkoitus. Ideana hieno ja mielenkiintoinen. Mietipä jos seinille ei tulisikaan yhtään lappua tai sinne tulisi tunnistus kaikista kuvista. Kumu ei paikkana ole ehkä tälle projektille paras. Ketään en tunnistanut ja yhden nimeä en muistanut.

Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.

Pitkästä aikaa matkan päällä

Kaksi vuotta sitten viimeksi käynyt Tallinnassa. Sen verran on koronavarovaisuus vaikuttanut. Nyt rohjettiin matkaan lähteä. Ei muuta kuin nokka kohti vanhaa tuttua. Ensimmäisenä päivänä vähän ujosti kuvailtu.

Lukijoita varmasti kiinnostaa, miten Ukrainan tilanne eli Venäjän hyökkäys ja virolaisten tuki Ukrainalle näkyi katukuvassa. No, jonkun verran.

Kuvatallustelua Tallinnassa

No juu ei se mitään tallustelua ollut, vaan reipasta kävelyä kohteesta toiseen. Kamera vain sattui olemaan mukana.

Suunta on Kadriorg ja sieltä rannan kautta jonnekin ja jotenkin taas vanhan kaupungin kautta hotellille. Ensimmäinen on vakiokohteesta eli puutarhan ruusutarhasja ja viimeinen heijastus kaupunkimaisemasta jääköön innokkaille Tallinnan kävijöille syötiksi. Huomenna eli seuraavana päivänä kotiin.

Taidetta ja kuvia tuli taas nähtyä, mutta sen jokainen varmaan arvasikin. Lokakuussa uudelleen jos Korona suo.

Kuvakävely Tallinnassa

No juu ei se mikään kuvakävely ollut, vaan tavallista kävelyä, siirtymistä paikasta toiseen. Kamera nyt vaan oli mukana. Ensimmäinen kuva on Balti Jaamilta, jossa puluja kyttäämällä saisi menemään pitkäänkin. Siitä jatkettiin Telliskiveen, Noblessneriin, rantaa pitkin kaupunkiin ja vanhaan kaupunkiin.

Pulukuvan lisäksi nostan kuvan numero 7, joka on Noblessnerin alueella laiturissa olevan vanhan puisen sota-aluksen kyljestä. Hienoa symboliikkaa tuo sienen muotoinen pilvenkuva ja sen vieressä nuo vihreät kasvit.

Nostan myös kuvan numero 10. Kalarannan alue, lempirantani. Pilattu. Pelkkää betonia. Olen järkyttynyt, shokissa.

Päivä päättyi rauhankyyhkyläisen lehahdukseen. Hyvä niin.

Lomalle pakotettuna Hampurissa osa 2

Toisen päivän ohjelmassa oli museo- ja torikierros sekä haahuilua.

Pääkohteenä, muita väheksymättä oli Deichtorhallen, siellä Paolo Pellegrino.

Ripustuksesta kävi jo alusta ilmi, että sota on paskaa. Jotkut kirjoittavat ja kuvaavat sitä työkseen ja jatkuvasti, mutta silti niitä tulee koko aika uusia. Kesällä Tukholmassa kävin katsomassa samaa aihepiiriä kuvaavan James Nachtweyn näyttelyn. Siihen verrattuna tämä oli enemmän reportaasi kuin taidenäyttely. Mukana myös videota, vaikka et haluaisi katsoa pakolaisvyöryä, kuitenkin taustalta kuulet sen. Kaikkien ei tarvitse olla sotakuvaajia, mutta tällaisten näyttelyjen jälkeen miettii omaa kuvaamista. Se on merkityksellistä vain yhdelle ihmiselle. Ehkä tämä yksi ihminen tämän avulla vielä joskus saa aikaan jotain, jolla kuitenkin on suurempaa merkitystä. (Nachtwey on muuten Tallinnan Fotografiskassa, Suosittelen Ehdottomasti.)

Ja loppuun perinteiset paluukuvat.

Sillankävijät

Salossa on noin 50000 asukasta – ei uskoisi. Aika kauan joutuu odottamaan jopa sillalla, josta pääsee rautatieasemalle, että joku ilmestyisi. Saati, että tulisi kaksi ihmistä vastakkain, pyöräilijä, koiran taluttaja, hevonen tai että kaikkien valojen alla olisi joku. Se, että nuo kaksi ovat noin synkronissa oli ihmeellinen sattuma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakkoloma Tallinnassa – Syksy tulee minä lähden

Eipä sitä viimeisenä matkapäivänä muuta tee kuin vaeltelee pitkin kaupunkia. Adamson Ericun ja Fotomuseuumin ehti toki kiertää.

Puut ja penkit olivat jo syyskoristelussa. Sorry haitarinsoittaja, etten vipannut kolikkoa – ensi kerralla sitten – tuossahan sinä aina soittelet. Ensi kerta saa olla joskus ensi vuonna. Olen luvannut, että kylmänä aikana en tuonne mene.

Pakkoloma Tallinnassa – Aitoja kuvia

Tänään tarkoitus lähteä pienelle lenkille. Koitetaan pysyä kuivana. Kohti Kumua. Kumussa oli jotain niin hienoa, että menin hiljaiseksi. Kaksikymmentä metriä leveä videoteos Lisa Reihanna – In Pursuit of Venus. Googleta lisää ja mene katsomaan jos tuolla päin liikut. Aloitin katsomisen ja laskin, että menossa on kymmenen kohtausta. Sitten tajusin, että kuva liikkuu myös vaakasuunnassa. Kohtauksia olikin 80 ja kesto noin puoli tuntia. Todella hieno ja vangitseva. Muu tarjonta olikin sitten vaatimattomampaa.

Kumusta sitten puiston poikki japanilaisen puutarhaan, jossa valitsin oikealle menevän tien ja hakeuduin kohti rantaa. Piritan tie on remontissa ja seutu muutenkin myllätty. Hieno ranta siitä tulee kun valmistuu. En tiedä tarkkaan mistä menin, mutta perille pääsin. Sateen ansiosta sai ”kivoja” heijastuksia katsojien iloksi. Kuvauspäivä päättyi Vapauden aukiolle, jossa kukaan ei suostunut tekemään hassuja temppuja valomainoksen edessä.