Posts Tagged: taivas
Pitkästä aikaa Painiolla
Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.
Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.
Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.
Kalustopäivitys Xiaomi MI9 SE
Monipolvisten episodien jälkeen sain vihdoin käteeni uuden puhelimen. Haussa oli pieni, keskihintaluokkainen, jossa on hyvä kamera. Valintani oli Xiaomi Mi 9 Se. Kokkeillaan. Ihan yhtä hankala kuvata kuin muillakin kännyköillä, se ei ole ainakaan mihinkään muuttunut.
Molemmat kuvat sillä erittäin laajalla kulmalla – noin 2 mm. Ensimmäinen on helppo. Ei sen tuon tarkempi tarvitse ollakaan. Harmaa päivä, osa kohteista veden alla. Taivas on valottunut yllättävän hyvin. Pikkasen korjasin highlightteja. Toisessa kuvassa oli tutun oloista suhrua. Esimerkiksi noiden etualan näreiden neulaset. Ihan puuroa. Samanlaista kuin tulee kopterilla joissa olosuhteissa.
Lightroomissa kun vääntelee vipuja sinne ja tänne, niin kyllä näistä kuvia tulee. Netistä kun kattelee, niin kaikilla muilla käyttäjjillä tuntuu vaan aina olevan aurinko ON-asennossa.
Tästä lähtien mobiilikuvat ovat sitten tällä otettuja.
Niin kaunis on maa
Niinpä. Niin kaunis, niin ruma, niin paha. Yhtä aikaa. Riippuu taas siitä mistä katsoo.
Sarjasta hyvä ettei koko mettää kaadettu: Yksi unohtui
Huh, pelkäsin jo että kaikki kaadettaisiin. Hyvä, ettei.
Pilviteatteri
Mikäs siinä on istuskella kannon päässä ja katsella kun pilvet lipuvat ohi. Jotkin näyttivät kuin olisivat nousseet mäen takaa. Aika hieno idea, kaikkee ne keksii.
Makkarapilviä keskellä talvea
On noilla varmaan joku muukin nimi, mutta en tiedä. Jotenkin yhdistän tämän pilvimuodostelman kesään. Talvella on viime aikoina ollut joko taivas auki tai taivas kiinni. Viimeksi kun tuollaisia näin ne menivät vielä eri päinkin – oikealta vasemmalle – siis etelästä pohjoiseen.
Pilvipäivä
Auringonpaistetta, hiljainen tuuli, kurkien kokoontumisääniä jossain korkealla, hanhien juttelua lähikarikolla ja pilvinäytöksen seuraamista. Siinä on eväät hyvään päivään. Harmi kun en tunne noita pilvimuodostelmien nimiä ja merkitystä. Tuo yksi järven ”yli” menevä makkara muistutti vyörypilveä. Kun itse ilmiön seuraaminen loppuu, alkaa mikkihiirien, puudelien ja muiden hahmojen etsiminen. Muppet-Shown vanhat ukot missasin, mutta Hitchcockin sain.
—
—
—
—
Yllätysvieraat
Mitenhän laittaisi ihmispari suupielensä jos pihaan pölähtäisi yhtäkkiä kolme bussillista äänekkäitä ohikulkijoita? Varmaan vähän joka asentoon. Voisihan se vähän kurjilta tuntua. Näille kurjille niin kävi – no eivät tietenkään bussilla tulleet. Kurjille, mutta ei ehkä onnettomille. Vakikurkipari oli vakipaikallaan iltasammakoita keihästelemässä kun ensin etäisesti taivaanrannasta ja sitten läheisesti metsän takaa alkoi kuulua lajitovereiden mölyä. Siihenhän ne laskeutuivat, samalle lahdelle.
Laskupaikan haku ei kauaa kestänyt. Vähintään 150 lintua asettui ruovikon reunaan. Möykkä hiljeni hiljalleen, muutamia töräyksiä harvakseltaan. Hiljaisuutta kestää jonkin aikaa. Sitten koko parvi nousee ilmaan. Sekavaa lentelyä lahden yläpuolella. Osa parvesta lähtee tuonne ja osa tänne. Vakipari saa sekoilusta tarpeeksi ja lentää vähän sivummalle. Tuntuu, että johtajuus on vielä hukassa, eikä tiedetä minne lähdettäisiin. Siinä ne pyörivät ja jonnekin lähtivät, en seurannut loppuun asti. Eivät kauas, koska äänet kuuluivat vielä. Spektaakkeli päättyi. Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää, paitsi ehkä ööö suosirri.
—
—
—
—
Kuikkalaskentaa pienellä järvellä
Olen jonkin aikaa yrittänyt tähystää, miten kuikkaparin perhe-elämä on edistynyt. Vasta nyt näin, että pari on muuttunut porukaksi ja jälkikasvu on otettu mukaan soutelemaan.
Pikkukuikka ei osaa vielä huutaa sitä kuuuik-huutoa vaan vasta jokeltelee kuikkajokellusta. Tiukasti ollaan porukassa ja varsin äitikuikan lähellä. Välillä isäkuikka hävisi ja silloin sukellukset olivat lyhyempiä ja tultiin heti pintaan katsomaan, missä iskä on. Sukellukseen lähdetään yhtäaikaa äidin kanssa, samanlaisilla kaulan ja vartalon ojennuksilla. Hauskaa seurattavaa.
Vaikka järvi hieno olikin, niin pilvet ja niiden reiät olivat tällä kertaa hienompia.
—
—
—
Ei osaa päättää – soutaa ja huopaa
Iltasoutelu auringon laskiessa, tyynellä, hiljaisella järvellä on parasta. Kuuluu kalojen polskinta, lintujen ääniä, basson jytke Ämyrin tanssilavalta, mutta muuten on hiljaista. Ehkä joku kaukainen perämoottori ja kaukaisempi lentokoneen ääni. Järvellä, jolla on näkyvyyttä sekä itään, että länteen ei auringonlaskun katselu olekaan ihan yksinkertaista. Valoisa itäpuoli, jossa siniset muuttuvat purppuraksi on yhtä kiehtova kuin pimeä länsi, jossa keltainen hiipuu punaisen ja oranssin kautta. En osaa päättää, soudan ja huopaan, olen paikallani ja käännän päätä. Odota, että aurinko on laskenut ja lähden vasta sitten kotirantaan.
—
—
