Posts Tagged: salo

Risukuvaus workshoppi

Jos haluaa aloittaa risukuvauksessa, niin kannattaa aloittaa juhannuskokolla. Se on helppo.

Vaikka metsänäkymä näyttäisi kuinka kivalta ja vaikka se näyttäisi vielä etsimessäkin kivalta ja vielä kameran ruudullakin kivalta (oletus digicamera), niin ruudun ääressä huomaa, että sokea kanakin olisi onnistunut yhtä hyvin ja risukasa kävi lankeemuksen edellä. Aina on joku tikku väärässä paikassa. Olen aina arvostanut ja tulen arvostamaan hyviä metsäkuvia. (No, vähän ne parani kun katsoi vielä uudestaan.)

Kuvat ovat Salosta, Vaisakon luonnonsuojelualueelta.

Mahdoton tehtävä

Kaikki alkoi jo kauan sitten. Saloon alettiin rakentaa uutta jätevoimalaa. Lenkkipolun varrella, eräänä päivänä huomasin, että metsän takana pilkotti nosturi. Sitten nousi savupiippu. Halusin kuvan, missä on etualan hakkuuaukio ja metsän takaa nousee jätevoimalan piippu. Eikä kun toteuttamaan. No eihän se onnistunut ei sellaista polttoväliä ollutkaan. Kun menin lähemmäs, menin samalla alemmas ja piippu hävisi näkyvistä. Olisi siis pitänyt mennä samalla korkeammalla. Onhan mulla drooni. Ne sen polttoväli taas on niin laaja, että pitäisi lentää laitoksen viereen. Visio ei siis toiminut. Jätetään tähän. (Paitsi DJI:lla on sekin versio, missä on pidempi putki, hmmm… Älkää hullua yllyttäkö.)

Ei sellaista säätä olekaan, ettei joskus paistaisi

Otsikko muunnelty eräästä haastattelussa, jossa veteraani sanoi, että ei sellaista sotaa olekaan, että kaikki kuolis. Ei siis aina voi sataa, eikä sadakaan, tänään ainakin Iilikenmäkeen paistoi.

Rajoilla mennään

Sillä rajalla, että Xiaomin kuvat ovat taiteen ja tekotaiteen rajalla. Enää pimeämpään paikkaan en ilman jalustaa lähtisi. Enkä taitaisi mennä jalustankaan kanssa.

Kuvan sanoma on, että ei ollut latua golf-kentällä. Ei ilmasto ole muuttunut, pelikausi vain on pidentynyt.

Aurinko laskee tälläkin vuosikymmenellä

Mikään ei ole siis muuttunut. Kameraa ei ollut mukana, mutta puhhelin oli. Tämä oli vuosikymmenen tähän asti komein auringonlasku. Olipa hienoa tulla työpaikan ovesta ulos ja nähdä taivas tuollaisena. Varsinkin kun on ikkunaton työhuone ja ainoana maisemana on kaksi vedosta Jorma Luhdan revontulikuvista.

Xiaomi selvisi oikein kivasti automaattiasetuksilla. En tosin tiedä mikä moodi oli päällä. Kamera sillan kaiteella on mukavuusalueeni ulkopuolella ja yritin vain saada kuvan otettua ja mennä pikaisesti kotiin. Imuri ja pölyrätti odottivat. (Xiaomi tekee muuten robotti-imureitakin.)

Sillankävijät

Salossa on noin 50000 asukasta – ei uskoisi. Aika kauan joutuu odottamaan jopa sillalla, josta pääsee rautatieasemalle, että joku ilmestyisi. Saati, että tulisi kaksi ihmistä vastakkain, pyöräilijä, koiran taluttaja, hevonen tai että kaikkien valojen alla olisi joku. Se, että nuo kaksi ovat noin synkronissa oli ihmeellinen sattuma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva kuukaudessa

Aika on taas näköjään mennyt menojaan ja kuvaaminen jäänyt aika vähiin. On ollut muita projekteja ja ulkoiluhetketkin menneet hyödyllisten asioiden parissa. Tällä hetkellä on muutenkin vaihe, jossa kuvaamisesta ei ole tullut oikein mitään. Jos on tullutkin, niin kuvat ovat jääneet muistikortille. Vaikuttaa siltä, että tarvittaisiin joku tekninen ärsyke.

Kävelykierros (13 km) kaupungilla ja Halikonlahdella todisti taas tilanteen. Ei sieltä oikein mitään tarttunut. Roskien kuvaamisesta jos saisi inspistä, niin sitä riittäisi. Uskomatonta, mitä kaikkea tuonne luontoon heitetään. Jäisikin kahvimukeihin.

Nähdään taas viimeistään joulukuussa.

Kotikaupunki tutuksi

Ensi yönä (31.8. – 1.9.) toteutetaan taas Nuku yö ulkona haastetta. Ainakin tässä on fasiliteetit valmiina. (Miksi tätä ei muuten yhdistetä asunnottomien yöhön?)

Tämä on mielenkiintoinen penkki. Ilmeisesti tästä menee ohi janoisia koiria ja joku ystävällinen sitten tarjoaa vettä. Sitten on huomattu, että koirat jäävät samalla röökille ja paikalle on tuotu tuhkakuppi. Jään odottamaan, milloin tuohon ilmestyy piirustusvälineet, ettei tarttis selkänojaan piirrellä.

Metsän tuoksun korvike

Tunnustan: Joskus kun en pääse metsään, käyn haistelemassa rautatieaseman puunkuormauspaikalla kuolleiden puiden tuoksua. Aika sairasta. (Sattui vaan olemaan pimeetä, kyllä ne tuoksuvat valoisaankin aikaan.)

Öisiä valoilmiöitä

Ei jaksa, pysty, eikä halua valvoa öitä arkisin tähtien takia. Mennään sitten keinovaloilla. On muuten jännä juttu, että kun jää odottamaan autojen valoja tai vaikka Coca Cola rekkaa, niin ei niitä meinaa millään tulla. Menepä kuvaamaan tyhjää tietä, niin varmasti alkaa liikenne.