Posts Tagged: salo

Kevättä kohti, ei väliä millaisilla askelilla

Aah, varjoja. Aurinko paistaa. Ääh, silti tuulee ja poski alkaa jäykistyä.

Aikamme arkkitehtuuria. Nuo varjot voisi kiinnittää tuohon vaikka pysyvästi. Tehä semmonen murraali.

Veturitalli Chen Jiagang

Kuukausien jälkeen pääsi taas katsomaan muiden kuvia. Kiinalaista valokuvaa ei Suomessa ilmeisesti aikaisemmin juurikaan ole ollut esillä. Kannattaa siis mennä ennakkoluulojen kanssa tutustumaan ja katsoa mitä tapahtuu.

Mielenkiintoisia tekniikan, sisällön ja sanoman tasolla. Ison koon filmille, vedokset valtavia, vaikuttava terävyysalue ja syvyysvaikutelma. Haluaisi porautua vielä syvemmälle kuvaan. En muista kokeneeni näin kolmiulotteista vaikutelmaa aikasemmin. Kuvat luokitellaan nykyvalokuvan genreen, mutta siitä ei kannata säikähtää – nämä ovat ihan ymmärrettävästi katseltavia. Aitoja maisema- ja miljöökuvia, jotka on lavastettu. Koristeltu naishenkilöillä ja työmiehillä. Sulavasti nuo ihmiset kuvaan sijoittuvat.

Kuvat ovat isoja – suorastaan valtaviakin joukossa. Veturitallin tila sopii näihin mainiosti. Vaikka ne ovat isoja, niin kannattaa ottaa ne lukulasitkin mukaan. Yksityiskohtien määrä on niin valtava.

Mukana on myös ympäristöteemaisia kuvia esim kaivoksista, metallitehtaista ja patotyömaista. Aiheet esitellään sellaisenaan, eivätkä Kiinan matkailumainoksina tai valtion saavutuksina. Kaikista kuvista en osaa hahmottaa mittakaavaa, miten pieneltä kaivinkone näyttääkään.

Mikäli ympäristökuvista jää paha mieli, niin viimeisen pilttuun Ihanat näkymät kuvien myötä se unohtuu. Hienosti sijoitettu.

Suositukseni on, että ehdottomasti kannatti käydä.

Kulttuurivuosi 2024

En ole kohta neljään kuukauteen käynyt yhdessäkään näyttelyssä. Lokakuusta asti vältellyt koronaa, influenssaa ja muita kiertolaisia, jotta operaatiot ja hoidot menisivät keskeytyksettä loppuun. Museokortti alkaa käytön puutteesta jo kellastua. Tällä näyttelyllä ajattelin aloittaa – ellen sitten sairastu flunssaan kun aloitan työt. Toivottavasti esillä on muutakin kuin lumista metsää.

Wiurilanlahti

Vaikka nuo ruskeat läikät eivät niin kauniita olekaan puhtaan valkean hangen keskellä (reunassa), niin tuovat ne etualalle jotain katseltavaa.

Ulkoilutan itseäni

Päivänä eräänä otin kameran mukaan ulkoilutuokioon. Jälkeenpäin tuli tunne, että voisihan tätä tehdä ehkä useamminkin sitten kun… jne… Aikaisemmin päivällä olin katsellut intternetistä jotain Fujifanboysien lenssitestejä ja matkakertomuksia. Miten niissä onkin aina niin värikästä ja aurinkoista. Alkoi melkein käydä kateeksi. Tämän hetken maisemia kun katsoo, niin eipä ole paljon Fujin vilmiresepteille käyttöä. Paitsi jos auringonlaskua ei lasketa, jos se näkyy niin on varmaan niin kylmä, etten kuitenkaan mene ulos.

Vuosi on vääjättömästi päättymässä ja kuvaamisesta saisi kyllä ihan kivan harrastuksen vaikka ensi vuodelle. Pitää laittaa harkintaan.

Kesäinen Salon kaupunki

Herra TP perheineen lähetti heinäkuussa -65 kortin herran RL:lle perheineen Tampereen Kalevaan. Lähetti terveisiä, toivotti tervetulleeksi messuille ja pyysi samalla käymään heillä.

Paikan löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Samoin polttoväli herättää kysymyksiä. Millähän näitä joskus kuvattiin. Kuvan parempaan käsittelyyn ei minun ruutuaika riitä.

Salon tori

Seison niillä sijoilla, missä valtakunnan superjulkkikset ovat laulaneet, seisoneet ja hyppineet kymmeninä kesien torstaina. Vaikea kuvitella, että tuossa edessä on puolen vuoden päästä torstaina noin puoli miljardia ihmistä laahustamassa kesäfiiliksissä. Susikoira Roi ei mahdu silloin mukaan.

Uuden vuoden lupaukset

Lupaan, että tänä vuonna otan joka kuukausi kuukauden parhaan valokuvan.

En lopeta siitä valittamista, että talvi on kylmä, yö on pimeä ja kuvat näyttävät hyviltä vielä siinä vaiheessa kun niitä ei ole ladannut someen tai nettiin tai jonnekin. Miksi ei vieläkään ole keksitty vaikka edes 23″:n kännykkää, mistä kuvat näyttäisivät paljon paremmilta.

Kuvassa on Salosta punaisten lyhtyjen alueelta.

Ihanan kylmää joulua

Kivat koristeet.

Edes toisenkin kerran joulukuussa

En vaan kertakaikkiaan saa talvesta otetta. Ellei ole kosteaa ja kova tuuli, niin on kova pakkanen. No – kova ja kova – -12 alkaa olla liikaa. Oli miten oli, niin kivat värit ja valot oli Halikonlahdella. Sinne sentään uskalsin kun auto oli alle kilometrin päässä. Tarkimmat pikselinpiippaajat varmaan ihmettelevät miten tuo merkkitaulu on valaistu takaa, vaikka valo tulee edestä. (Tähän asti olen ollut oikein tyytyväinen Fujin jälkeen. Kroppia on annettu sen verran, että saa kuvasuhteen 4:3:ksi. Objektiivina eli linssinä oli Fujinon 50 mm/f2.0 eli 50 mm Fujicron.)