Posts Tagged: salo
Salon iltatori Neljä Ruusua
Salon tunnetuimpia nähtävyyksiä on kesätorstaiden iltatori. Torstaina 14.8. esiintyjänä Neljä Ruusua.
Popmuseon ensimmäiset tahdit ilmoille, niin kyyneleet tulivat silmiin. Muistutus siitä, miltä oikea elävä musiikki tuntuu. Kyynelten mukana tuli taas havahtuminen ja muistutus siitä, mitä viime aikoina on menettänyt, kuinka paljon on paskaa satanut ja kuinka loppuelämä on aivan muissa kuin omissa käsissä. Aikamoinen kokemus.
Mielenkiintoista, että älykello oli niin fiksu, että koko keikan aikana se tajusi olla hilljaa, eikä mitannut minulle lainkaan stressiä.
Veturitalli – Erika Adamsson
Matka Suomen parhaaseen kesäkaupunkiin eli Turkuun tyssäsi jo asemalaiturille kun semaforivika jossain Kaukasuksella myöhästytti lähtöä yli tunnilla. Jäimme siis Suomen kolmanneksi parhaaseen kesäkaupunkiin eli Saloon. Veturitallissa Erika Adamsson. Aikaisemmin nähnyt näitä pari vai kolme vuotta sitten Kangasalalla Kimmo Pyykkö taidemuseossa. Omaperäinen, tunnistettava tekniikka. Alumiinille ja lasille maalaaminen antaa hienon struktuurin. Veturitallin valoissa maalauspohja tuli hienosti esiin.
Retken päätteeksi tutustuimme paikalliseen kahvilatarjontaan, jonka jälkeen pyöräilimme kotiin hankkimaan lisäenergiaa päivän askareita varten.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
Vaisakon kevät
Valkovuokkoista on. Samoin kuraista, märkää ja liukasta. Alkaa olla polut jo niin kuluneita, että eivät kestä sateita Salon kokoisen kaupungin kävijämääriä. Kunnostamista lienee turha odottaa nykyisellä määrärahapolitiikalla. Täälläkin käy varmaan niin, että huonon paikan viereen tulee kiertopolku. Vaikka ei mitään pyöräilijöitä vastaan olekaan, niin onneksi niitä ei ole täällä näkynyt.
Pixelin käytöstä sen verran, että nyt on kätevä panoraamakuvaus, RAWit ovat aivan turhia ja 50MP:stä en osaa vielä oikein sanoa, muuta kuin, että onhan se tarkempi, mutta tarvitsenko sitä.
Kruunuvuori Salo
Kruunuvuori on yksi Luonnonperintösäätiön Salossa olevista kohteista. Löytyy kartalta.
Tännehän ei ole mitään viitoituksia eikä opasteita. Kartta käteen ja päättelemään mistä sinne pääsisi. Päättelin, että lyhin matka pisteen A ja B välillä on suora viiva. Hyvä ajatus, mutta ei sitten toiminut kun oli aikansa pyörinyt paikallaan kallioita ja muita maastoesteitä vältellen. Toinen päätelmä oli, että pakko sinne on jostain polun mennä, koska siellä varmasti joku edes joskus käy. Löytyihän sellainen polkua muistuttava ura, joka johti kohteeseen päin. Puhelimelta ja auringosta suuntaa hakien pääsimme perille. Takaisin tulo meni vähän huonommin. Mäkinen, kumpuileva vieras maasto, missä kuljet sinne, tänne, tonne sekoitti sisäisen kompostin täysin. Polkua ei löytynytkään ja energia meni johonkin muuhun kuin järkevän poistumissuunnitelman tekemiseen. Puhelimen kartalta oli katsottu tienpätkä johon suunnataan. Valitettavasti kun näkökyky on mitä on ja puhelimen näyttö pieni, niin katsoin väärää tietä. Jokunen kilometri tuli ylimääräistä, paljon tuli opittua ja oma erinomaisuus sai jonkinlaisen kolauksen.
Seuraavalla kerralla paremmin. Ei kuitenkaan niin kuin kertausharjoituksissa. Laitettiin puuhun vessapaperin palasia, jotta kaikki löysivät yöllä vartiopaikalle ja takaisin teltalle.
Halikonlahti II-allas
Pari päivää sitten oli tyyntä. Tähän voidaan palata kun alkaa taas puhaltaa niin, että olo on kuin olisi jääpaloja syönyt. Maaliskuun viimeinen päivä, outoa.
Lenkkiseuraa
Ei ole lenkillä niin kiire, ettei voisi pysähtyä muiden kanssa seurustelemaan. Viitasammakko taitaapi olla 33 %:n todennäköisyydellä. Suomessa elää luontaisesti kolme sammakkolajia. Sammakko eli ruskosammakko, rupikonna ja viitasammakko. Vihersammakot eivät käsittääkseni kuulu luontaiseen lajistoon. Ei voi arvaus mennä pahasti pieleen, kolmannella kerralla varmasti oikein.
Siitä se ajatus sitten lähti
Ajatteli varmaan Thor Heyerdahl kun näki kaislarannan ja raknesi kaislaveneen. Ei vaan, balsasta teki. Katri-Helena kyllä teki kappaleen katson autiota kaislarantaa, mutta sitä ei levytetty.
Viime vuonna tein hyönteishotellin ja näiltäkin rannoilta hain korsia. Ei näiden löytämistä hyväkuntoisina ihan itsestään selvänä asiana kannata pitää kun kesätästä alkaa ja etenee.
Sattuipa hassusti lintupolulla
Kävelinpä idyllisellä varjojen värittämällä lintupolulla kun huomasin veikeän pikku käävän pienen puun kyljessä. Katsoin, että olipa joku jyrsijäinen nävertänyt siihen pienillä hampaillaan hauskasti silmät ja suun. Menin lähemmäksi ja huomasin, että nyt vanhaa kääpää koijataan. Ne olikin piirretty. Hetken siinä taivastelin ja voi ettälin ja jatkoin matkaa.
Tuokion kuluttua oli heinäsorsien kuviokellunta tai taitouintiesitys. Ei ollut huijausta, aitoa oli.
Hiljennytään kuuntelemaan tuulen suhinaa
Hieno päätös tuuliselle, mutta lämpimälle viikolle. Aivan tyyni, valmiina jäätymään – vai pitikö niitä pakkasia vielä tulla. Vedessä näkyy hentoisia liikkeitä pilven yläpuolella. Eikös vain käynytkin niin, että sillä aikaa kun kaivoin kameran ja sihtailin, niin joku turpa, toutain, hopearuutana, särki, lahna, patsukka tms kävi pinnassa ja teki aaltoja. Seuraavissa kuvissa pilvi oli jo hajonnut.
Metsän ja ruovikon kun poistaisi oli mukavan minimalistinen.
