Posts Tagged: kasvit
Metsätähti nurinpäin
Niin paljon on netissä kukkia naama yleisöön päin, että pitää muistuttaa, että välillä on hyvä painaa pää turpeeseen ja katsoa maailmaa alhaalta ylöspäin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia
Silti omasta pihasta ei oikein voikukkia tahdo löytyä – ainakaan taivastaustalla polveilevasssa jokimaisemassa. Voikukka antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuvaajalle, kuin ne typerät auringonkukat syksyisin. Todella aliarvostettu kukka, kukkien särki ja räkäkiiski, harvojen herkkua.
Kielon vuosi
Kielosta on moneksi. Kevään kukinnan jälkeen lehvistöstä löytää varjoja ja heijastuksia. Syksymmällä marjat ja jo väsähtäneet keltaiset lehdet värittävät maisemaa. (Teksti on kuin jostain oppikirjasta tai kielon esittelystä kukkien kauneuskilpailussa.) En ole koskaan kokeillut, mutta onko noin marjat oikeesti niin vaarallisia.
Pieni ruska
On etelässäkin ruska-aikaan värikästä. Pitää vaan mennä matalaksi. Vastahan suopursu oli kevään jälkeen kuivaa ja nyt se alkaa jo valmistautua syksyyn. Niin ne kuukaudet – vai vuodet – kuluvat.
Punassuo Teijo
Korentoja lähdin havaitsemaan, mutta ne tod.näk. havaitsivat minut ensin. Eikun leuka rintaan ja nokka turpeeseen. Punassuo on yksi Teijon lempipaikoista. Siellä ei ole nuotiopaikkaa, eikä juuri roskiakaan.
Leinikki vs korte
Koivu ainakin on selvinnyt kortteen varjosta, mutta miten käy leinikin. Ihan sama. Menen kotiin. Hyttysiä on niin paljon, että ne syövät kohta paitaan reiän. Tänä vuonna ei ole tullut hankittua siedätystä, vaikka ollaan jo heinäkuussa.
–
Kiulukat
Ruusu alkaa lykätä jo uutta versoa. Ihan sekaisin on tämä pensas. Vettä tulee joka päivä ja joet täyttyvät pelloilta tulevista kuravesistä. Ei ole ilmasto muuttunut eikä muuttumassa, ei. Omenat varmaan jäivät ennenkin puihin talveksi roikkumaan. Se lienee normaalia, nämä ovat villejä ja vapaita.
—
—
Long time no sea
Pitkästä aikaa Teijolla Sahajärvellä tai pitkästä aikaa jotain muuta kuin merikuvia. Teijolla on tullut käytyä paljonkin ja kuvia tullut kohtalaisesti otettua. Kuitenkin, vuosi vuodelta, alkaa kuormitus näkyä. Roskia, siimoja, kuluneita polkuja, nuotionpohjia, ihmisiä… Mieluummin ajan 15 minuuttia kauemmin ja pääsen omaan metsään. Sen jälkeen kun keräsin 70 tölkkiä kallioilta alko ottaa vähän enemmän päähän. Onhan se kiva, että päästetään ihmisiä luontoon, mutta vois siellä nyt sentään käyttäytyä.
—
—
—
—
Luvannut en ruusutarhaa
Aikaisemminkin olen tainnut kirjoitella ja vähän suunnitellutkin projektia aiheesta: Luonnonvaraiset ruusut ja luontoon karanneet kotipihan ruusut, omenapuut sekä muut kotipihan kasvit. Aikapula ja ajoittamisongelma on ollut, tutkimussuunnitelma puuttuu ja Akatemian rahoitus hakematta ja saamatta. Aiheeseen taas viisitoista minuuttia perehtyneenä pitäisi jo osata perääntyä. Ruusuja ja niiden hybridejä on satoja ellei tuhansia.
Kolme löysin viime kerralla. Ensimmäinen on ainakin joku puutarhamalli. Kerrottu kukinto on halkaisijaltaan noin 40 mm. Toinen on varmaan metsäruusu ellei ole orjanruusu tai karjalanruusu. En minä muistanut tarkistaa tuntomerkkejä. Kolmas lienee juhannusruusu.
—
—
Käenkaali, ketunleipä – Oxalis acetosella
Taas kukkakuvilla. Tunnelma on hyvä, kasvin tunnusmerkkejä näkyvissä. Eikös se sitten ole hyvä.
Kohta alkaa taas hyttyskausi. Sitten otetaankin vain pikakuvia.
