Sattuneesta syystä matkailu on jäänyt vähiin ja olikin jo vuosi siitä kun viimeksi kävin Tallinnassa. Pääkohteina Kumun Latinalaisen Amerikan taiteen näyttely, joka täyttikin odotukset sekä Banksy-näyttely, josta edelleen mietin, että huijattiinko mua vai ei. Siinäpä asiantuntijan arviot näyttelyistä. Fotografiska oli kiinni (yksityistilaisuus!), Juhan Kuus doku-keskus oli näyttelyvaihto, Kunstihalli ei ollut auki, lähtöpäivänä räkätauti eskaloitui 38+ asteen kuumeeksi, mutta muuten meni ihan OK.

Kuvia siis tässä

Ensin hattu pois ja kunniaa Ukrainalle

Ensimmäisenä päivänä ei paljon ehdi

Seuraavaan päivään Kumuun, Kadriorgiin, rannalle ja kaupungille haahuilemaan.

Sitten kolmanteen päivään, jonka piti olla Fotografiska- ja Banksy-päivä. Kuva on siis Banksy-näyttelystä. Se on yksi kuvista, jotka Banksy teki Ukrainaan. Tietenkin ihmettelin, että miten täällä voi olla ja varsinkin miten muutkin voivat olla tässä samassa huoneessa. Ihmettelin myös sitä, että miten samaan aikaan voi sama näyttely kiertää Euroopan eri kaupungeissa. Sitäkin ihmettelin, että miten kymmenien miljoonien arvoiset työt oli tuotu tällaiseen tehdashalliin, eikä yhtään vartijaa missään. Minäpä sitten myöhemmin Googlettelin. Näyttelyn töitä ei ole tehnyt Banksy vaan parikymmentä nimettömänä pysyvää taiteilijaa, eikä niitä aidoiksi väitettykään. Työt eivät ole aitoja Banksyja vaan Copyrights are for losers periaatteella tehtyjä. Ne esittelevät Banksyn taidetta.

Aiemmin Mäntässä ollut Banksy-näyttely, jossa myös kävin, myytiin niin, että näyttelyllä ei ollut Banksyn auktorisointia, mutta kokoelman omistaja vannoo, että kaikki työt on ostettu Banksylta eli ovat aitoja.

Ota tuostakin nyt selvää kun ei edes tiedetä kuka on Banksy ja onko hän hän vai he ja mikä on aitoa ja mikä väärennettyä. Banksyn töitä en kritisoi, pidän niitä oivaltavina ja yhteiskuntaa taitavasti arvioivana.

Koska aikaa jäi ja koko Tallinna tuntui olevan kiinni, otettiin ratikka ja ajettiin Kopliin. En ole ennen käynyt ja tämän kokemuksen perusteella tuntui siltä, että olisi ehkä kannattanut perehtyä aiheeseen paremmin, ennen kuin alkaa moittia sitä ylihypetetyksi paikaksi. Kävelimme sentään Stroomin rantaan, joka olisi varmaan kiva paikka evästellä, ellei juuri olisi tullut syötyä lihapiirakka ja pulla Coca Colalla kostutettuna.

Muutama päivä Tallinnassa kolmen sukupolven voimalla. Sellainen erilainen seuramatka. Koko matka meni puhelimella, ilman suurempaa säätämistä. Pixelin raw on niin kauheeta, etten ala säätää.

Ymmärrän varsin hyvin jos joku paikallinen noista katutöistä ärsyyntyy. Aikamoista puikkelehtimista. Kumussa tuo naisten grafiikkakokoelma oli hieno. Ripustus nyt ei ihan työmaa-aitoja ollut, mutta kivan labyrintin olivat tehneet. Hirveästi töitä ja ripustuspinta-alaa, mutta silti ilmava. Kannattaa käydä katsomassa. Muutenkin näyttely oli rauhallinen, ei mitenkään raivoisa eikä provosoiva.

Sää suosi, päivä oli hot, ilta oli hot ja hotelli oli hot.

Fotografiskaan oli edellisen kerran jälkeen tullut Omar Victor Diop. Tämä heppu oli Turun taidemuseossa viime vuoden keväällä, josta kirjoitinkin kattavan arvioinnin. Tämä on hyvä, varmaan jos näen kolmannen kerran, niin aina vaan paranee. Ei Miles Aldridgekaan huono ollut.

Nobblesnerin Kai Art Centerissä oli Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter ‘Hyperweb’. Kiasmassa ollut 2019, ei tällä työllä. Tämä oli hyvin viihdyttävä, ainakin 2,5 vuotiaan mielestä. Miksei minunkin, mukavat tuolit, rauhoittava musiikki.

Siinä ne päivät menivät. Nukkumaan naakkaparvien kanssa samaan aikaan ja aamulla kohti kotia.

Laitetaan vielä yksi setti. Tuttuja polkuja Kumuun, puiston kautta japanilaiseen puutarhaa, rannalle, kaupunkiin ja hotellille. Tämäkin päivä päättyi auringonlaskuun.

Kumussa Teamlab (tuttu Amoksesta) ja ukrainalaista avantgardea. En ole koskaan nähnyt tätä näkymää japanilaisessa puutarhassa näin kauniina – ja ne koivut. Ranta on hienosti laitettu, ei siitä mihinkään pääse, merta on hieno katsella.

Matkalla siis mukana Fujifilm X-E4 ja siinä pääasiassa TTArtisan 27/2.8. Yhdistelmän koko on hyvä. Ei se tosin minun taskuuni mahdu vaan laukku tarvitaan. Enemmänkin tavaraa olisi voinut olla siis mukana. Polttovälinä 27 mm menettelee, jonkun verran enemmän joutuu jälkikäteen rajailemaan. En tiedä Fujin oman 27 mm:n vinjetoinnista, mutta TTArtisanissa sitä on minun makuuni liikaa. Mielellään käyttäisin muutakin kuin aukkoa 8. Näillä kokemuksilla en ole vielä halukas satsaamaan Fujin omaan yli 400 €:n vastaavaan.

Matka jatkuu.

Fotografiskassa Miles Aldridge. Kuviteltuja, rakennettuja kuvia, väri-ilottelua. Näistä näkee mitä syntyy kun on hyvä malli, meikkaaja ja kuvaaja. Vielä kun kuvaajalla on tietoa taidehistoriasta, pop-kulttuurista ja elokuvista, niin tällaista tulee. Ei ole värifilmiä keksitty turhaan. Aldridge on sillä tasolla, ettei tarvitse välittää silmissä olevista heijastuksista tai nenän varjoista.

Toinen näyttely oli Andres Serranon. Teema tässäkin väri, musta. Sitä stereotyyppistä kuvastoa mustista. Fazerin lakupötköä ei sentään ollut, mutta muuta vastaavaa. Aluksi katsoi kuvia, että ahaa – tällaisiakin tuotteita on kuvitettu. Sitten tulee näyttelyn viimeiset kuvat. Menkää itse katsomaan.

Oli lomaa pitämättä ja käytin niitä päiviä etelänmatkailuun. Samalla tuli testattu TTArtisan 27 mm 2.8 obsjektiivia. Kuvista melkein kaikki on otettu sillä. Aukkona pääasiassa 8, ISO automaatilla 800 asti, ajaksi tuli sitten mitä tuli.

En ole tainnut tähän aikaan ennen ollutkaan Tallinnassa. Sää suosi, niin sai varjojakin kuviin.