Posts Tagged: kaupunkimaisemat

Aboa Vetus ja kärpänen

Kävin Turussa, museossa. Jorma Puranen oli tuonut kuviaan näytille. Mielenkiintoinen osin, mutta ehkä vähän vaikea. Ne kuvat, joissa alkoi hakea päälle oikeaa asentoa kun luuli, että museon valot ovat pielessä olivat hauskoja. Samoin kuvat, joissa näytti olevan struktuuria. Siis valokuva, joka ei ole sileä, kuvittele itse. Pettynyt olin siihen, että mukana ei ollut Kuvitteellinen kotiinpaluu. Näin tämän joku vuosi sitten Rovaniemellä ja vaikutuin.

Oma panokseni tältä reissulta on tässä. Kärpänen on niin lähellä vapautta, mutta ei uskalla, ei uskalla. (Voisi tarkentaa, että minkä hälytyksen, meneekö siitä hälytys vartijalle vai hätäkeskukseen.)

Vaatekasan arvoitus

Metsässä kun törmää outoihin tavarakasoihin, ei koskaan mieti tarkemmin, vaan tuomio on aina, kuka ääliö dumppaa tänne rojujaan. Kaupungissa taas, sehän on ihan normaalia, että jotain jää joskus joltain jälkeen. Siltikin, mikä on tuon vaatekasan arvoitus. Miten rautatieaseman (olen vanhan kansan ihminen, enkä puhu juna-asemista) parkkipaikan, invapaikalle ilmestyy kasa vaatteita, joista ainakin osa lastenvaatteita. Ehkä ne eivät olleet sopivia, väärän värisiä, liian kuumia, laukkua kiristi, liian kylmiä, likaisia (nyt ainakin), lapsi ei jaksanut kantaa… Tuo vihreä pötkö, en tiedä onko se purulelu vai kaalimato – sehän muuttaisi ajatukset ihan erilaisiksi. Toinen arvoitus on, että ne olivat olleet siinä kuulemma jo ainakin viikon. Eikö kukaan siivoa tuolla?

Kuvatallustelua Tallinnassa

No juu ei se mitään tallustelua ollut, vaan reipasta kävelyä kohteesta toiseen. Kamera vain sattui olemaan mukana.

Suunta on Kadriorg ja sieltä rannan kautta jonnekin ja jotenkin taas vanhan kaupungin kautta hotellille. Ensimmäinen on vakiokohteesta eli puutarhan ruusutarhasja ja viimeinen heijastus kaupunkimaisemasta jääköön innokkaille Tallinnan kävijöille syötiksi. Huomenna eli seuraavana päivänä kotiin.

Taidetta ja kuvia tuli taas nähtyä, mutta sen jokainen varmaan arvasikin. Lokakuussa uudelleen jos Korona suo.

Kuvakävely Tallinnassa

No juu ei se mikään kuvakävely ollut, vaan tavallista kävelyä, siirtymistä paikasta toiseen. Kamera nyt vaan oli mukana. Ensimmäinen kuva on Balti Jaamilta, jossa puluja kyttäämällä saisi menemään pitkäänkin. Siitä jatkettiin Telliskiveen, Noblessneriin, rantaa pitkin kaupunkiin ja vanhaan kaupunkiin.

Pulukuvan lisäksi nostan kuvan numero 7, joka on Noblessnerin alueella laiturissa olevan vanhan puisen sota-aluksen kyljestä. Hienoa symboliikkaa tuo sienen muotoinen pilvenkuva ja sen vieressä nuo vihreät kasvit.

Nostan myös kuvan numero 10. Kalarannan alue, lempirantani. Pilattu. Pelkkää betonia. Olen järkyttynyt, shokissa.

Päivä päättyi rauhankyyhkyläisen lehahdukseen. Hyvä niin.

Lomalle pakotettuna Hampurissa osa 2

Toisen päivän ohjelmassa oli museo- ja torikierros sekä haahuilua.

Pääkohteenä, muita väheksymättä oli Deichtorhallen, siellä Paolo Pellegrino.

Ripustuksesta kävi jo alusta ilmi, että sota on paskaa. Jotkut kirjoittavat ja kuvaavat sitä työkseen ja jatkuvasti, mutta silti niitä tulee koko aika uusia. Kesällä Tukholmassa kävin katsomassa samaa aihepiiriä kuvaavan James Nachtweyn näyttelyn. Siihen verrattuna tämä oli enemmän reportaasi kuin taidenäyttely. Mukana myös videota, vaikka et haluaisi katsoa pakolaisvyöryä, kuitenkin taustalta kuulet sen. Kaikkien ei tarvitse olla sotakuvaajia, mutta tällaisten näyttelyjen jälkeen miettii omaa kuvaamista. Se on merkityksellistä vain yhdelle ihmiselle. Ehkä tämä yksi ihminen tämän avulla vielä joskus saa aikaan jotain, jolla kuitenkin on suurempaa merkitystä. (Nachtwey on muuten Tallinnan Fotografiskassa, Suosittelen Ehdottomasti.)

Ja loppuun perinteiset paluukuvat.

Lomalle pakotettuna Hampurissa

Iski taas lomalle pakotus päälle. Ensimmäinen viikko meni muissa merkeissä ja toinen alkoi Hampurissa. Tämä oli neljäs kertani ko kaupungissa. Jotain magneettista siinä on. Tarkoitus oli tehdä museo- ja torikierros. Taidemuseoita riittää hyvin pariksi päiväksi ja koko paketti museopassilla vain 25 €. Keski-Euroopan joulutoreja ei ollut tullut ennen nähtyä – nyt on.

Sää oli harmaa – ei satanut – mutta ei paistanutkaan. Vaikka eipä se aurinko muutenkaan museoihin paista. Ensimmäisenä päivänä Kunsthallen. Laajat kokoelmat sitä sun tätä ja välillä jotain teemanäyttelyjä. Toisena kohteena Bucerius, jossa amerikkaa. Warholin töitä kiertää varmaan useimpia settejä koko aika ympäri maailmaa. Niitä on niin nähty. Norman Rockwellin työt jokainen tunnistaa, mutta alkuperäisiä näkee Euroopan museoissa harvemmin.

Torilla käytiin jo aikaisemmin päivällä. Valoisaan aikaan siellä on paremmin nähtävää, mutta hämärän aikaan enemmän nähtävää. Valokoristeet eivät valoisaan aikaan loista. Paljon oli porukkaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Siistiä, ei roskia eikä örveltäjiä. Kuvat ovat pääasiassa raatihuoneen perinteisimmältä joulutorilta.

Hampurissa minulla on kaksi pakollista. Rautatieaseman ympäristön raiteet ja junat sekä Alster-järven linnut.

Loppuun vielä perinteinen A view from the window. Yllättävän hyvä näkymä eBookers-huoneeksi.

Kotikaupunki tutuksi

Ensi yönä (31.8. – 1.9.) toteutetaan taas Nuku yö ulkona haastetta. Ainakin tässä on fasiliteetit valmiina. (Miksi tätä ei muuten yhdistetä asunnottomien yöhön?)

Tämä on mielenkiintoinen penkki. Ilmeisesti tästä menee ohi janoisia koiria ja joku ystävällinen sitten tarjoaa vettä. Sitten on huomattu, että koirat jäävät samalla röökille ja paikalle on tuotu tuhkakuppi. Jään odottamaan, milloin tuohon ilmestyy piirustusvälineet, ettei tarttis selkänojaan piirrellä.

Öisiä valoilmiöitä

Ei jaksa, pysty, eikä halua valvoa öitä arkisin tähtien takia. Mennään sitten keinovaloilla. On muuten jännä juttu, että kun jää odottamaan autojen valoja tai vaikka Coca Cola rekkaa, niin ei niitä meinaa millään tulla. Menepä kuvaamaan tyhjää tietä, niin varmasti alkaa liikenne.

Salo, väriläiskä

Noin viikko sitten jouduin taas hirvikärpästen hyökkäyksen uhriksi. Paikansin 16 kutisevaa näykkäisyä, jotka raavin ruvelle. Nyt riitti ja pysyn kaupungissa kunnes pakkaset tulevat. Saas nähdä, edellinen Salo-sarjani taisi olla viiden kuvan mittainen.

Tallinnan elokuu 20. – 21. ja vähän Helsinkiäkin

Vielä yksi vajaa päivä ja kotiin. Ensin vielä edellisen päivän iltakuvat. Seuraavana päivänä vielä pieni kävely. Nyt Vapauden aukiolla oli joku muu tapahtuma. Pitkällisen odottelun ja valmistelun jälkeen paikalle saapui tuo valkopukuinen herra. Onnistuin googlettamaan, että hän on Intian tasavallan joku varapuheenjohtaja. Kuitenkin kyseessä oli ensimmäinen korkean tason valtiovierailu Intiasta. Ei mitään käryä, keitä nuo muut ovat. Presidenttiä odottelin, mutta ei tullut. Eikä näkynyt muuten Kashmiristakaan tulleen ketään paikalle.

Sitten satamaan, jossa rupesi satamaan. Sateen raja menee ison laivan täältä katsottuna vasemmalla puolella eli laivasta katsottuna tyyrpuurissa. Noita risteilijöitä tuli vielä elokuussakin pari päivässä.

Sitten Helsinkiin. Jos Salossa olisi noin hieno peiliseinä, olisin siinä vääntelemässä ja ihmettelemässä varmaan joka päivä.