Posts Tagged: puut
Talven iloja
Ainakin se, että ihmisiä on vähemmän liikkeellä. Ei ole ruuhkaa. Kaksi tuli vastaan ja yksi lähti just parkkipaikalta kun tulin. Meinasin jo kääntyä takaisin.
Kuva on Vaisakon luonnonsuojelualueelta.
Pienikin riittää
Paras isänpäivä tänä vuonna ikinä. Mikäs siinä katsellessa, auringon paistaessa, käkkärää koivua, suomaisemassa, vasten pilviharsoa.
Katsuran syksy
On se kaunis puu. Joka vuosi, koko ajan keväästä syksyyn. Istuta sinäkin oma katsurasi ja ihastu.
Tästä voisi joku katsuramyyjä ideoida Salon kansallispuun. Syksyllä lehdet tuoksuvat palaneelle sokerille. Samalle, miltä sokeritehdas tuoksui ennen vanhaan syyskuun lopusta käyntikauden loppuun.
Koivikko
Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.
Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.
Kirsikka kukkii
Oman pihan vakioaiheita. Muu kansa on jo unohtanut kirsikankukkahullutuksen, niin meidän pihalla vasta alkaa. Puut selvisivät leikkauksesta ja kaikki kukkivat kykyjensä mukaisesti. Kukkahulluksella tarkoitan sitä, että mitä ideaa on istuttaa kirsikkapuita vain kukkien vuoksi. Samalla vaivalla ne voisivat tuottaa myös hedelmiä. Kirsikoista saa tehtyä hilloa, joka sopii hyvin yhteen suklaakakun kanssa. No niin. Ei ole sitten minun vika jos yleisönosastoissa aletaan vaatia kaupunkeihin myös suklaakakkupuita.
No nämäkin varmaan sade runtelee, pölyttäjät häviävät kylmän vuoksi ja jos jotain jää niin räkätit syö loput. Yhtenä hyvänä vuotena jopa pulu oli niitä syömässä. Se ylitti jo minunkin ärsytyskynnyksen.
Tämä on minun
Siihen asti kun päivä paistaa saat ihailla solakkaa suon muotoilemaa runkoasi. Värit joudut kuvittelemaan.
Täältä tullaan
Syksyllä jäätiin siihen, että keltaista oli. Ajatelkaapa jos puut osaisivat ajatella. Ajatella niin, että jaksanko vielä pusertaa lehdet hiirenkorvalle ja avata ne vielä edes yhdeksi kesäksi.
Henkipuu
Kuulun puukansan laajaan joukkoon. Aina, kun tapaan jonkun lempipuuni, tervehdin häntä ja otan kuvan albumiin. Tästä tammesta ei tältä suunnalta vielä kuvaa ollutkaan. Tämän juurella oli kiva istuskella huhtikuun lopun lämpiminä päivinä, viettämässä lomakauden viimeisiä lomapäiviä tarkkailemalla paikallista luontoa, silloin kun ei ollut märkää, eikä vielä muurahaisia.
