Posts Tagged: puut

Väkisin otettu

Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.

Saispa tuohon toiseenkin kylkeen lämpöä

Sellaista auringosta tulevaa.

Pientä polttoa, ennallistamista

Teijolla tehtiin toukokuussa 2023 pienen alueen ennallistamista polttamalla. Ei mitään täystuhopolttoa, vähän kärvennettiin. Yllättävää, kuinka paljon mustasta metsästä löytyy värejä. Hienoja ruskeita ja vihreitä. Pitää seurata, miltä ensi vuonna näyttää. Yllättävää, jonka huomasin vasta seuraavana päivänä – ei tuoksunut palaneelle.

Paksuja puita

Puiden haku metsästä on edennyt. Koivun ja männyn sarjaa johtavat koivu ja mänty. Koivu on 143 ja mänty 180 senttiä. Aika vaatimattomia lukemia, arvelisin.

Johtomänty on tuo takimmainen oikealla. Etualan mänty on mukana komeamman kaarnan ansiosta.

Metsän tila

Luin hiljattain saamaani Pohjoistuulen metsä (Kovalainen, Seppo) ja pääsin kerralla melkein loppuun. Teijon kansallispuiston natura-alueilla on luonnonmetsää 0,4 neliökilometriä. Koska harpoin noin 300 sivua jäi selvittämättä mitä luonnonmetsä tarkoittaa. Tällä tiedolla en tunnista vaikka tulisi vastaan. Minulle tulee mielleyhtymä vanhoihin puihin. Vanha puuhan on aina iso tai paksu. Lähdinkin etsimään paksua puuta. Ensimmäisenä tarjoan tätä kuusta. Ympärysmitta noin 120 sentin korkeudella noin 202 senttiä. Katsotaan mitä seuraavaksi.

Säännöt ovat sellaiset, että puun pitää olla kansallispuiston aluella, ei puistopuia ja sen pitää olla elävä. Paksuus mitataan noin 120 sentin korkeudelta.

Paikkana tuo on yllättävä. Paikoin märkää, vaikeahkokulkuista, pimeää. Silti jotenkin miellyttävä, jännittävä.

Hei, 0,4 neliökm, kansallispuisto.

Talven iloja

Ainakin se, että ihmisiä on vähemmän liikkeellä. Ei ole ruuhkaa. Kaksi tuli vastaan ja yksi lähti just parkkipaikalta kun tulin. Meinasin jo kääntyä takaisin.

Kuva on Vaisakon luonnonsuojelualueelta.

Puukuvia

Puita.

Pienikin riittää

Paras isänpäivä tänä vuonna ikinä. Mikäs siinä katsellessa, auringon paistaessa, käkkärää koivua, suomaisemassa, vasten pilviharsoa.

Katsuran syksy

On se kaunis puu. Joka vuosi, koko ajan keväästä syksyyn. Istuta sinäkin oma katsurasi ja ihastu.

Tästä voisi joku katsuramyyjä ideoida Salon kansallispuun. Syksyllä lehdet tuoksuvat palaneelle sokerille. Samalle, miltä sokeritehdas tuoksui ennen vanhaan syyskuun lopusta käyntikauden loppuun.

Koivikko

Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.

Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.