Posts Tagged: teijo
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
Talvista kuvaa
Mennä retkeilemään kolmeksi tunniksi ja ottaa kuva lumesta, kreisiä. Näitä kun myöhemmin katselee, saattaa muistaa, että olihan tammikuussa lunta. Kuvan metatiedoksi pitäisi tallentaa näinä ilmastomuutoksen aikoina myös lumen syvyys eli paksuus. Ei sitä tarvitse järven jäällä paljon olla, kun näyttää paljommalta kuin onkaan.
Aurinkoista päivää
Ainakin sääennusteen mukaan. Odottelen jo helmikuuta, että silloin repäistään pilviverho ja päästään kunnolla paistattelemaan.
Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa
Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.
Dandeborg
Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.
Teijo Sahajärvi
Sahajärven pato edelleen kunnostuksessa. Jatkuu varmaan pitkään, koska en ole vielä nähnyt kenenkään vielä tekevän siellä mitään. Hus hus, pysykää poissa.
Tuohon viimeiseen kuvaan mennäkseni. Nuo pähkinäpensaat, taittuvine oksineen ja kivoine lehtineen – ovat kivoja. Tuosskin näin kuvauksellisen tunnelin, ihan selvästi. No ei taaskaan visio toteutunut. Risukasojen ja kaiken maailman puskien kuvaaminen on sitten niin ärsyttävää ja vaikeaa. Ensin pitäisi ottaa vesuri ja sitten kuva. Hetkinen, mistäs tuo diagonaaliranka tuohon on tullut, ei ollut vielä äsken.
Iltasuolla
Alkaa suo-otsikot käydä vähiin, suosittu aihe minulla. Ihminen on onnellisimmillaan suolla tai suon laidalla. Tämän totesi jo kauan sitten Lucius Annaeus Seneca teoksessaan De vita beata – Onnellisesta elämästä.
Olla luonnon rauhassa auringon laskiessa, syksy alkaa tuntua säässä, ensimmäiset hirvikärpäset, hanhien tööttäykset, kurkihässäkkä kröhisee, puolukat, juolukat, mustikat maistuvat. Vois sanoa, että la dolce vita.
Linnut maisemassa
Oletan, että ovat räystäspääskyjä – eivät ainakaan harjalintuja vaikka sijainnista voisi päätellä. Taas nähtiin, että paras kamera on se, joka on mukana – ja loput kuvankäsittelyssä. Tällä kertaa mukana oli Xiaomi MI9SE. Ei toi nyt hullumpi ole. Pilalle olisi mennyt jos olis 400 millinen ollut mukana.
