Posts Tagged: teijo
Aavaa preeriaa
Kuulin karpalosuon kutsun. Sato näyttää hyvältä, mutta ehkä vielä viikko tai kaksi, niin olisi enemmän poimittavia. Tänäkään vuonna ei tullut poimiessa hiki, ei ainoatakaan hirvikärpästä eikä hyttystä. Mukava marja kun suuhun saa sen puraisusta kivasti poksahtavan happaman kirpeän yksilön.
Kuva ei sisällä tuotesijoittelua. Tuossa kohdassa ei ollut karpaloita.
Huh hellettä
Tänä vuonna ei ole heinäkuussa ollut koskaan niin kuuma kuin nyt. Lämpötilan armollisesti laskettua noin 24 asteeseen tohdin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Kahvittelemaan Hamarijärvelle. Omat kahvit mukaan, ei ole mikään kansallispuiston palvelumuotoilija muotoillut sinne kahvitarjoilua. Hyvin kulki ja hyvin jaksoin. Rannikkoreittiä suurin osa ja paluumatka omia polkuja.
Kovin vähän on tullut kuvattua julkaistavaa materiaalia. Osin laiskuutta ja loput olosuhteita. Ehkäpä tulee otettua syyskiri ja sitten tuleekin talvitauko. Kuvausvälineenä on pääasiassa ollut Pixel 9Pro, johon olen ollut tyytyväinen. Jälki kelpaa ainakin minulle, mutta minä olenkin puusilmä.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
Vappumarssi Hamarille
Bandetrollit liehusiva ja laulu raikuiva kun Hamarilla marssimme Vapun päivänä. Vaihtelevaa säätä oli väelle tarjolla – kylmää tuulta, aurinkoa ja yksi sadekuuro. Kurkia, kuovia, kanadanhanhia, yksi mehiläishaukkaepäily, lokei, västäräkei ja haarapääskyjä. Suokukka oli kauniisti kukassa.
Sortajia ei näkynyt. No yksi Kok.-poliitikko tuli vastaan.
Kevättekemistä
Kevättalven mieluisien tekemisten kärkisijoilla ovat:
Ylivuotisten karpaloiden kerääminen kädestä suuhun. Kivasti napsahtelivat. Sellaiset, jotka ovat ihan pinnalla eli eivät heinän tai sammaleen joukossa ovat mukavan kovia, eivätkä lainkaan käyneen makuisia.
Jäällä kävely. Se on aivan turvallista. SEuraa muiden jälkiä ja vähän ennen kuin ne loppuvat, käänny ympäri. Aurinkoisena päivänä saa lisätwistiä kun jää alkaa laulaa, siis paukkua.
Luonto parantaa
Tuskinpa paranin, mutta en ainakaan huonommaksi mennyt ja oli mukavaa. Kuvia voisi kyllä parantaa.
Tuo hyvin jonoon järjestäytynyt pilvijoukkio oli hieno.
Pientä polttoa, ennallistamista
Teijolla tehtiin toukokuussa 2023 pienen alueen ennallistamista polttamalla. Ei mitään täystuhopolttoa, vähän kärvennettiin. Yllättävää, kuinka paljon mustasta metsästä löytyy värejä. Hienoja ruskeita ja vihreitä. Pitää seurata, miltä ensi vuonna näyttää. Yllättävää, jonka huomasin vasta seuraavana päivänä – ei tuoksunut palaneelle.
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
