On vakiovastaukseni kun vaimo kysyy: Mitä näit? Ihan sama tulenko lintujenkyttäyksestä vai olenko unohtunut katsomaan ikkunasta taivaalle. Ei hän koskaan usko, mutta nyt on todiste – been there seen that.
Kuva on otettu hiljattain hankkimallani Fujinon 100 – 400 mm objektiivilla. Luulin, että tämä on huonoin lintuputki ikinä, koska ainoatakaan lintua tämä ei onnistunut houkuttelemaan. Huh, väärä luulo. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta paikallisesta hankin, käytettynä. Näitä on aika hyvin saatavilla johtuen varmaan siitä, että on tehty vaihtoja 150 – 600:een. Tuskin kuitenkaan siitä, että Fuji ei merkkinä ole lintu- eikä oikein luontokuvauksenkaan valtavirtaa. Etäisyyttä kohteeseen oli noin 300 metriä. Hiipimistaitoja pitää kehittää edelleen tai sitten tyytyä kuviin aihetunnisteella: linnut elinympäristössään. Hiipimisestä puheen ollen eli creeping. Alaspäin roikottaessa zoomi pitenee, mutta ylöspäin tähdätessä polttoväli pysyy samana. Tätä näissä käytetyissä saa varoa. Muistan erään Tamronin vakiozoomin, joka oli ihan mahdoton käytettävä kun se lähti heti lyhenemään kun nosti vaakatasosta ylöspäin. Järkyttävä tapaus. Jonnekin se meni vaihdossa tai huuto.netissä, ei ole takaisin tullut
Pohdinta siitä, pitäisikö ryömiä lähemmäs vai ostaa pidempi putki. Ihan turha kantaa mitään tykkejä mukana. Alemmasta kuvasta, ylimmällä langalla, ensimmäinen lintu vasemmalta – västäräkki. Loput ovat kottaraisia. Lintukuvaukseen 35 mm (50 mm ekvivalentti) riittää – MOT.
Oletan, että ovat räystäspääskyjä – eivät ainakaan harjalintuja vaikka sijainnista voisi päätellä. Taas nähtiin, että paras kamera on se, joka on mukana – ja loput kuvankäsittelyssä. Tällä kertaa mukana oli Xiaomi MI9SE. Ei toi nyt hullumpi ole. Pilalle olisi mennyt jos olis 400 millinen ollut mukana.
Tietääköhän linnut mitä tarkoittaa kärsivällisyys. Tyynen näköisenä tämä kolmen pienokaisen äiti jälkeläistään ruokki. Tämä ei tehnyt ruokansa eteen muuta kuin odotti, toinen oli semiaktiivinen ja kolmas osasi hakea hyvinkin taitavasti purtavaa (pureeko linnut?).
Kävipä hauskasti kun Halikonlahdella kävelin. Ihan kokonainen parvi pikkutikkoja pelmahti paikalle. Tiedät varmaan sen tikkojen äänen kun ne pesässä huutelevat. Sellaista ääntä kuului puskista.
Ei ole tarkoitus groteskilla tavalla herkutella toisten kuolemalla. Kuolinsyystä en tiedä, luonnollinen tai epäluonnollinen. Muistan lukeneeni ehkä Yrjö Kokon Laulujoutsenesta – en lähde sitä kuitenkaan nyt tähän hätään uudelleen lukemaan – että laulujoutsenten kaulasta tehtiin joskus pikkulapsille helistimiä. Sitäpä sitten miettimään.
Kiva punarinta. Nyt kun se on tuolla latvassa esittämässä kaikki osaamansa säkeet, niin pitää oikein ruotoa venyttää, että ääni kulkee. Ei olekaan sellainen söpö pieni pallura. Hauskasti lauloi yhdessä välissä ti-ti-tyy tai jonkun muun tiais-kielisen säkeen. Huomasi varmaan itsekin nopeasti, että väärä biisi.
Siinäpä taas hassu otsikko suomen kieltä opiskeleville, heh heh. Hyvä ettei musta pää kerttu sattunut hollille. Kuvasta sen verran, että en lähtenyt sille linjalle, että kaikki mustaksi ja siluettia peliin. Kuvalla ei sen suurempaa funktiota tässä ole kuin täyttää tuota tilaa. Asiani tällä kertaa on, että toukokuu on kohta puolessa, eikä ole tämän enempää saanut vielä kuvia aikaiseksi. Yleensä kevät ja toukokuu on ollut hyvinkin aktiivista aikaa. Tänä vuonna ei ole saanut säästä otetta.
Yleensä käy niin, että… Kiva lintu, mikähän se on, pitäiskö hakea kiikarit.Nousee 15 minuutin kuluttua hakeakseen kiikarit. Lintu lähtee, eikä palaa. Nyt kävi poikkeuksellisesti niin, että hain kiikarit ja myöhemmin vielä kamerankin. Siinä vaan pihalla, kahvitauon lomassa – omalla ajalla, lomalla kun ollaan. Ensimmäisestä teen harmaasiepon, taisi olla koko perhe paikalla ja toisesta teen pikkusiepon. Hieman tuo voimakas vihreä vinjetti häiritseen. Osuu se Olympus ja Panasonic Leica 100-400:kin joskus.