Posts Tagged: linnut

Kirjosieppo, naaras

Satakieltä yritin, mutta tämä tuli.

Punarinta laulelee

Kiva punarinta. Nyt kun se on tuolla latvassa esittämässä kaikki osaamansa säkeet, niin pitää oikein ruotoa venyttää, että ääni kulkee. Ei olekaan sellainen söpö pieni pallura. Hauskasti lauloi yhdessä välissä ti-ti-tyy tai jonkun muun tiais-kielisen säkeen. Huomasi varmaan itsekin nopeasti, että väärä biisi.

Musta tää on rastas

Siinäpä taas hassu otsikko suomen kieltä opiskeleville, heh heh. Hyvä ettei musta pää kerttu sattunut hollille. Kuvasta sen verran, että en lähtenyt sille linjalle, että kaikki mustaksi ja siluettia peliin. Kuvalla ei sen suurempaa funktiota tässä ole kuin täyttää tuota tilaa. Asiani tällä kertaa on, että toukokuu on kohta puolessa, eikä ole tämän enempää saanut vielä kuvia aikaiseksi. Yleensä kevät ja toukokuu on ollut hyvinkin aktiivista aikaa. Tänä vuonna ei ole saanut säästä otetta.

Kahvitauon kuvailuja

Yleensä käy niin, että… Kiva lintu, mikähän se on, pitäiskö hakea kiikarit.Nousee 15 minuutin kuluttua hakeakseen kiikarit. Lintu lähtee, eikä palaa. Nyt kävi poikkeuksellisesti niin, että hain kiikarit ja myöhemmin vielä kamerankin. Siinä vaan pihalla, kahvitauon lomassa – omalla ajalla, lomalla kun ollaan. Ensimmäisestä teen harmaasiepon, taisi olla koko perhe paikalla ja toisesta teen pikkusiepon. Hieman tuo voimakas vihreä vinjetti häiritseen. Osuu se Olympus ja Panasonic Leica 100-400:kin joskus.

Kirjosieppo

En ole minäkään niin ronkeli sen suhteen mikä sinne pönttöön pesii. Kunhan on ahkera kirvankerääjä. (Luin vain hämmästyneenä, että on olemassa kirjosieppovihaajia.)

Lapsi kirjosieppo on torpannut itsensä strategiseen paikkaa ruoan suhteen ja samalla tukkii koko kämpän ilmanvaihdonkin.

Joutsenlampi

Tähän ei kännykkä pysty – eikä meinaa pystyä Olympuskaan. Reppu täynnä kalustoa kannattaa siis jatkossakin pitää mukana. Sitä paitsi, minne laittaisin banaanit jos vain kännykkä taskussa retkeilisin.

Kottaraisten kokoontuminen

Yksittäisen linnun näyttävyyden voittaa vain parvellinen lintuja. Lintujen esiintyminen isossa laumassa on visuaalisesti voimakas näytös. Joskus pitää kuitenkin levätä, olla niin sanotusti langoilla.

Tässä vaiheessa vuotta kaikki linnut pitivät sitä tavallista kottaraisen sirkutusta. Kenenkään ei tarvinnut yrittää mitään ihmeellistä. Mielenkiintoista oli seurata kun riviin tuli kolo. Ei sitä aina paikattukaan uudella linnulla vaan muut siirtyivät vähän tepsuttelemalla vasemmalle.

Tulliniemeen ja takaisin

Jälleen kerran tuli käveltyä Uddskataniin ja takaisin. Hitaasti ja varmasti. Kymmenen kilometrin lenkkiin saa menemään koko päivän kun ihmettelee sitä ja tätä. Karu, mutta niin hieno ja värikäs. Linnut olivat mielessä ainakin kuvien perusteella.

Palokärki
Isokoskelo
Pikkutylli
Lapintiira

Lintukuvaamassa aattona

Etten olisi juhannusaattona sammunut jo iltapäivästä, niin lähdin kierrokselle Halikonlahdelle. Vähän testailemaan vaikka lokkien lentokuvausta. Yllätykseni olikin melkoinen kun huomasin, että noin sata muutakin olivat samalla asialla. No eivät olleet. Siellä oli Suomen kolmas ruskopääsirkku. Liityin joukkoon mukaan, jonka jälkeen jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ruskopää näyttää ihan joltain huovutetulta leikkilinnulta. Onkohan etäisyys vai tarkennus. Kyllähän tuosta tunnistaa, mutta… Kottarainen on hieno, ilmeikäs. Sähkölanka on vähän karu, mutta eihän se voi ilmassakaan istua. Ilmeikäs on myös pensaskerttu, tylyn näköinen. En tosin osaa lukea lintujen ilmeitä, voihan tuo tarkoittaa vaikka lupsakkaa. Kunhan arvailin.

Taas nähdään miten hyvä olisi jos osaisi hiipiä ilmassa. Vaikka millejä oli 800 ja kohde sähkölangan korkeudessa, niin ei se ruutu silti täyteen tule. Oli sitten täysi tai vajaa kenno.

Törmäpääsky

Tarkoitus oli kuvata haitallisia vieraslajeja, mutta olikin näitä. En ole pitkään, pitkään aikaan nähnyt törmäpääskyjen pesäkoloja. En ole tosin juuri etsinytkään. Tämäpä oli mukava yllätys.