Posts Tagged: maisemakuvat

Maaseudun mutkateillä

Ei nuo polkupyörällä tunnu ihan samoilta kuin joskus moottoripyörällä tuntui. Nyt on ainakin aikaa ja mahdollisuus katsella maisemia. Polkupyörälläkin ajaessa pitää muistaa, että sekin menee sinne minne katsoo. Maisema on Salon kaupungin Kuusjoen kaupunginosasta.

Kotikattilaa kohti

Kattilaan, koska Salo on kuopassa. Kotikattilaa kohti, koska asun jossain tuolla ja monesti on ollut ruoka odottamassa. Tämä maisema on auennut eteeni satoja kertoja. Monesti sellaisena, että nyt on koti lähellä, jaksaa vielä muutaman kilometrin. Fyysinen kotini on tuolla edessä ja henkinen kotini takana. Tämä mäki erottaa ne toisistaan.

Vihreän joen rannalla

Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Silti omasta pihasta ei oikein voikukkia tahdo löytyä – ainakaan taivastaustalla polveilevasssa jokimaisemassa. Voikukka antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuvaajalle, kuin ne typerät auringonkukat syksyisin. Todella aliarvostettu kukka, kukkien särki ja räkäkiiski, harvojen herkkua.

Hurraata suolle

Kauan eläköön suo ja kauan se on jo elänytkin. Edelleen pitäydyn mielipiteessäni, että suo on se maisema, joka tuottaa eniten mielihyvää – no on joku koivikkokin ihan kiva ja vanha metsä jos sellaisen löytää tai merenranta ja miksi ei pieni järvikin tai keittiön ikkuna kun kirsikat kukkivat. Vaihdetaan siis otsikoksi Hurraata tuollekin.

Villat

Kadehtien katselen joidenkin suo- ja tupasvillakuvia, joiden tunnelma on utuinen ja satumaisen salaperäinen. Ei onnistu eikä tule onnistumaan minulta. Pitäisi herätä aikaisin tai mennä myöhään nukkumaan ja se ei minulle käy. Kun olen vapaalla, nukun silloin kun nukuttaa. Jatkan siis kadehtimista ja mutkuttelua ja otan villakuvani kirkkaassa valossa. Yhtä Urpo Häyrisen suokuvaa katsoin, niin siinä oli noita palloja moninkertaisesti per neliö. Niiden vuoksi voisin jo harkita.

Järvimaisema

Koska maailma on globaali (J. Karjalainen) niin internetin mittakaavassa järvimaiseman kuvia ei varmasti ole niin paljon kuin auringonlaskukuvia. Ei näihin vielä kyllästy, niin kaunista.

Koivikko

Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.

Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.

Teijon kansallispuisto, Nenusta

Säätämisen sietämätön tuska ja vaiva. Meneehän tämä sellaisena instagramman kokoisena, mutta en kyllä seinälle laittaisi. Kuvasta kyllä huomaa, että kevät on edennyt, sehän kai tärkeintä on, että sanoma välittyy.

Torronsuo

Hyvä sitä on ihmisen välillä käydä muillakin soilla. Vaihtelua, ei yhtään koivua. Ihanan houkutteleva lammikko.

Torrolla on nykyisin hienossa kunnossa olevat pitkospuut. Vielä ei ihan tossuilla olisi pärjännyt, mutta kumisaappaat olisi ollut liikaa. Kyllähän tuota paljon käydään kiertämässä. Reittejä ei tosin montaa ole.