Posts Tagged: maisemakuvat
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Aavaa preeriaa
Kuulin karpalosuon kutsun. Sato näyttää hyvältä, mutta ehkä vielä viikko tai kaksi, niin olisi enemmän poimittavia. Tänäkään vuonna ei tullut poimiessa hiki, ei ainoatakaan hirvikärpästä eikä hyttystä. Mukava marja kun suuhun saa sen puraisusta kivasti poksahtavan happaman kirpeän yksilön.
Kuva ei sisällä tuotesijoittelua. Tuossa kohdassa ei ollut karpaloita.
No, höpsis
On sitä istuttu muuallakin kuin pihan varjoissa. Istuttu pyörän satulassa ja menty Hiiteen ja takaisin. Tämä Illinkosken lenkki on ihan kiva kiertää – paitsi jos tuulee. Niin kuin Petri ja Pettersson Brass totesi 1971 ”Katson maalaismaisemaa” ja Bruce kahdeksan vuotta myöhemmin ”That sends me down to the river, thought i know the river is dry”. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Huh hellettä
Tänä vuonna ei ole heinäkuussa ollut koskaan niin kuuma kuin nyt. Lämpötilan armollisesti laskettua noin 24 asteeseen tohdin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Kahvittelemaan Hamarijärvelle. Omat kahvit mukaan, ei ole mikään kansallispuiston palvelumuotoilija muotoillut sinne kahvitarjoilua. Hyvin kulki ja hyvin jaksoin. Rannikkoreittiä suurin osa ja paluumatka omia polkuja.
Kovin vähän on tullut kuvattua julkaistavaa materiaalia. Osin laiskuutta ja loput olosuhteita. Ehkäpä tulee otettua syyskiri ja sitten tuleekin talvitauko. Kuvausvälineenä on pääasiassa ollut Pixel 9Pro, johon olen ollut tyytyväinen. Jälki kelpaa ainakin minulle, mutta minä olenkin puusilmä.
Kuusjoen kierros
Jos oikein paljon varaisi itselleen aikaa, niin pyörälenkillä löytyisi paljon kuvattavaa, jota ei auton ikkunasta huomaa edes katsella. Tämän päivän 40 km:n lenkillä otin yhden kuvaussession. Tämä on yksi kaunis maisema siltä reitiltä. On tämä niin maalaista, että.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
Rovaniemellä
Pikkainen pyrähdys Rovaniemen maisemiin. Matka-aikaa meni sentään vähemmän kuin paikallaoloaikaa. Jos haluaisi käydä Rovaniemellä sellatteen pikasesti, niin yöjunalla sinne ja toisella takaisin, niin ehtisi olla perillä noin kuusi tuntia ja paluupäivä olis vielä melkein kokonaan hyödynnettävissä kotihommissa. Siinä ajassa ehtii hyvin vaikka taidemuseoon.
Matka alkoi kotoa ja jatkui Turusta.
Pääkohde oli Reidar Särestöniemen 100 v näyttely. Tavoitteena ollut käydä katsomassa siitä lähtien kun tästä ensimmäisen kerran ilmoitettiin jos 2024 tai silleen. Paljon ehti kyllä tapahtua sen jälkeen. Se oli vuosi 2018 kun ensimmäisen kerran tutustuin laajemmin Särestöniemen taiteeseen. Tämä tapahtui Särestössä eli Reidarin omassa museossa. Vaikutus oli huima. Värit, aiheet, luonto, luonnon kuvaaminen, luontosuhde menivät päähän kuin tärpätti. Olen sitä mieltä, että aidoimmillaan nämä työt olisivat kotonaan eli Särestössä. Valitettavasti sinne ei tällä ollut kertaa ollut mahdollista poiketa.
Toisenkin kuvan otin päivän aikana. Kemijoen ylittävästä Jätkänkynttilästä, koivuisella twistillä.
Seuraava päivä meni Ounasvaaralla ulkoillessa. Suunnitelma oli kiertää joku lenkki kun kartassa näytti polkuja menevän. Aikaa meni loppujen lopuksi neljä tuntia ja kilometrejä tuli 12. Polkuja tosiaan oli ja tuli, mutta reitti noudatteli talvikävelyreittiä, pienillä poikkeamilla. Näkötorniin kiivettiin, missä tunsin oloni hieman epämukavaksi. Kuvat ovat tosin Juhannuskalliolta ja jonkun rinteen laelta, minne tuli onneksi kiivettyä. On kiehtovaa katsoa noin kauas ja nähdä noin paljon taivasta yhdellä silmäyksellä. Tällaiselle kattilassa asuvalle nämä ovat huikeita kokemuksia.
Viimeisenä matkapäivänä Arktikumiin, jäähyväiset Ounasjoelle, asemalle ja kohti ja kohti auringonlaskua. Arktikum on tiedekeskus ja lappilaisen kulttuurin museo. Vuoden luonnonkuvat kiertue oli myös päässyt tänne asti. Voi kun olisivat olleet isompina vedoksina. Kelpasivat toki sellaisinakin kuin olivat. Mukavampi niitä oli seinältä katsoa kuin ruudulta.
Vaara- ja tunturimaiseman lisäksi tällaiseen savipeltojen ja kuravesien keskellä elävään tekee vaikutuksen sininen kirkas vesi.
Sellainen matka. Matkalla mukana Fuji XE-4, mutta kaikki kuvat otettu Pixel 9 Pro:lla. Lähes suoraan puhelimesta, joitain kroppauksia tehty.
Kevätkoivikko
Tällainen se on alta, päältä ja sisältä. Sanoisin, että vähän on viherrys viivästynyt. Väri on hyvä, mutta lehdet vielä aika pieniä. Muutama lämmin päivä, niin sitten räjähtää.
Alemmaskin olisi voinut dronella mennä, mutta en osannut arvioida dronen korkeutta suhteessa kaikkiin puihin. Koivikon. Olisi voinut ottaa kaikki kuvat myös samasta paikasta ja huomioida myös valon suunnan. Se olisi ollut jo taidetta eikä biologiaa.
Äitienpäiväkävelyllä
Teitä, polkuja, oksikoa ja risukkoa kulkien päästiin puoleen matkaan. Lempimaisemiin. Pari kuikkaa, kalalokkeja. Aina vaan kylmä tuuli. Silti, mukava oli käydä.
Sateen edellä
Kauemminkin olisi voinut seurata pilvien muuttumista. Polkupyörällä liikkeellä, kotiin matkaa viisi kilometriä. Näillä parametreillä ei kannata kauaa pohtia ollako vai eikö olla, mikäli haluaa kuivin vaattein kotiin. Puoli kilometriä ennen kotipihaa tulivat ensimmäiset pisarat.
Hienoja kuvioita. Ukkonen jäi tällä kertaa tulematta vaikka sitäkin vähän ennusteltiin.
