Meinas tulla kiire, että sai marraskuussa kameran ulos.
Tällaistahan se marraskuu oli. Paitsi se kolmen päivän luminen aika. Ehkäpä joulukuu näyttää jo talvisemmalta.
En päässyt superkuuta kuvaamaan, mutta tuskin se kovin kauas oli yhden päivän aikana karannut. Tämä on day after supermoon. Pääsi vähän aikaisemmin sisälle kun nosti dronen 95 metriin.
Se on todettava, että Air2s:llä pitää astua jokunen kymmenen tuhatta askelta lähemmäksi jos haluaa kuukuvan. Maisemaa tuppaa tulemaan mukaan 22 millin laajiksella.
Kuva on Salosta. Vasemmalla Tupurin masto, siitä oikealla Korvenmäen jätteenkäsittelylaitos ja äärimmäisenä oikealla on kuu. Kuvaa Näytöltä tiiratessa, yllätyin, etten löytänyt tuolta horisontinleveydeltä kuin kaksi mastoa. Sellaisia hain, joissa oli valot päällä.
Aika runollista, sanajärjestyskin on virheellinen. Kukaan palvelumuotoilija ei ole varmaan vielä ymmärtäynt, että ei ihminen luonnossakaan tarvitse koko aika ja kaikkea. Mennä suon reunaan ja katsoa ainoaa tapahtumaa ja sekään ei tapahdu koko aikaa. Katsoa kun heinä heiluu tuulessa. Hypnoottista.
Jos Me Naiset tai joku muu Sanoman media julkaisisi testin “Oletko kissa- vai koiraihminen”, niin tekisin testiä niin kauan, että saisin vastaukseksi: “Onneksi olkoon, olet suoihminen”.
Hieman liioittelua. Ennen muutaman tipan sadekuuroa. Hienosti värittyi maisema siniseksi, sininen harso, sininen hetki. Vain kunnon taivasvalot jäivät puuttumaan.
(En näillä Fujeilla ole montaa kuvaa ottanut, mutta on tämä jotenkin helpompaa kiun Olylla. Kuva suoraan kamerasta on paljon valmiimpi. Tykkään.)
Tummia pilviä lähdin hakemaan. Ehtivät sillä aikaa poistua kun pyöräilin 12 km kohti kohdetta. Otetaan sitten valkoisina. On täällä kaunista. Näyttää tasaiselta, mutta on täällä mäkiäkin ja tasaisilla paikoilla tuulee melkein aina vastaan.
Vitsi, vitsi. Luulin, että tämäkin metsätie on uuden ajan juttuja. Yllätyin, että jo vuoden 1877 kartassa oli merkitty pitkä pätkä tätä suoraa. Jostain kun löytäisi ilmakuvat, joista näkisi, miten ja milloin ympäristö on muuttunut. Ilmakuvia ei tosin tainnut olla vielä 1877?
Hienoja ovat nämä seudun maisemat – varmaan sen ennenkin todennut. On myös mistä valita, vaikka Salonjokea eli Uskelanjokea Somerolle tai Halikonjokea Kuusjoen suuntaan. Perniössä ja Kiskossa omat uomansa.
Vaikka viikko menisi kovassa päänsäryssä, silmäkivuissa, yöt katsellen kummallisia unia jos ylipäätään nukkuu, oksentamisen takia kolme päivää syömättä, kieroon katsominen pahenee, silmälaseilla näkee vain puolet ja silmälappu pitää ottaa käyttöön ja silmälääkäri heittää toipumisaikaan reilusti lisää kuukausia eikä sittenkään tiedetä vielä mistään juuri mitään niin silti. Silti paluu mielimaisemiin harmaanakin päivänä on jotain mitä ei lääkkeillä saa. Ihanan märkää, tuulista, liukasta, avaraa ja nukuttavaa. Katsotaan paransiko luonto.
Kun metsään haluat mennä pientä metsää halkovaa polkua kulkemaan, niin mene ihmeessä. Henkilökohtainen avustajani kiikutti minut metsän reunaan ja näytti suunnan. Osasin poiskin, muuten ei olisi tätäkään kuvaa nettiin ladattu.
Vanhojen puiden ystävien kannattaa täällä poiketa.
Vaikka nuo ruskeat läikät eivät niin kauniita olekaan puhtaan valkean hangen keskellä (reunassa), niin tuovat ne etualalle jotain katseltavaa.