Posts Tagged: maisemakuvat

Teijon kansallispuisto, Nenusta

Säätämisen sietämätön tuska ja vaiva. Meneehän tämä sellaisena instagramman kokoisena, mutta en kyllä seinälle laittaisi. Kuvasta kyllä huomaa, että kevät on edennyt, sehän kai tärkeintä on, että sanoma välittyy.

Torronsuo

Hyvä sitä on ihmisen välillä käydä muillakin soilla. Vaihtelua, ei yhtään koivua. Ihanan houkutteleva lammikko.

Torrolla on nykyisin hienossa kunnossa olevat pitkospuut. Vielä ei ihan tossuilla olisi pärjännyt, mutta kumisaappaat olisi ollut liikaa. Kyllähän tuota paljon käydään kiertämässä. Reittejä ei tosin montaa ole.

Teijon kansallispuisto

Teijolla on varmaan paljon tarjottavaa, mutta en ole 30 vuoden aikana vielä löytänyt kuin Hamarijärven ja Punassuon. No tietenkin olen kävellyt kaikki polut ja polunvarret, mutta sellaisiksi omiksi paikoiksi ovat tulleet vain nuo kaksi. Sahajärvi ehkä kolmanneksi, mutta siellä on jo liian levotonta.

Eipä tuolla suolla mitään ole, mutta käyhän Torrollakin miljoona ihmistä vuodessa.

Niin nähty

Ei se mitään, ei tämä paikka katsomalla kulu. Sellaisestakin olen kuullut, että jotkut ottavat itsestään kuvia joka päivä ja laittavat niitä intternettiin. Se vasta on outoa – mielestäni (tähän se suu auki hymiö).

Aurinko paistaa ja lunta sattaa

Puolestani voisi täällä etelässä jo hiljalleen lopetella tuon lumen tulemisen kanssa. Tuskinpa enää kuukautta kauempaa kärvistellään.

Tuolla kaukana kilometrien päässä näkyy, että lunta tulee. Tässä lähellä auriko paistaa ja muutamia hiutaleita lentelee ilmassa. Menee hetki, taivas on muuttunut mustaksi ja enää kapea suikale on valaistu. Hieno tunnelma, hienoa valojen ja värien vaihtelua. Tällaisina päivinä voisi kauemminkin ihailla taivaan muuttumista. Hetken päästä jostain tulikin sitten runsaampi pilvi, siihen se tarkastelu olisi sitten jäänyt.

Sää oli kuin Viron lippu

Kaikki tietävät mitä tarkoittaa kun kompositiosta puhutaan kuvauksella Japanin lippu. (Meinaan koko aika kirjoittaa lipun sijasta loppu, auts.) Tänään oli vain mustaa, sinistä ja valkoista. Valoa tuli ylhäältä ja alhaalta jos halusi valkoisen säilyttää, niin metsästä tuli mustaa, taivas pysyi sentään sinisenä. Hyvähän se on, että kevät tulee, tervetuloa.

Rauhoitusaika

Mielenkiintoista, miten joku tuttukin paikka vaikuttaa eri päivinä eri tavalla. Joku muisto tai tunne teki tänään olon, että nyt on hyvä olla. Vanha tuttukin jaksoi vielä roikkua järven päällä. Jää kumisi, yritti välillä soittaa pidempääkin sävelmää. Sumu ja tihkusade poisti maisemasta kaikki häiritsevät yksityiskohdat ja äänimaailmastakin suurimmat säröt.

Punassuo valkoisena

Nyt kantoi jo suo, mutta ei hanki. Melko raskasta tuo hankirämpiminen. Noihin saarekkeisiin pitää tutustua ajan kanssa paremmin kun sinne kerran nyt pääsee melko vaivattomasti.

Ikävää vaan, että Teijo ei ole varsinainen talvikohde siinä mielessä, että parkkipaikat eivät taida kuulua mihinkään aurausjärjestykseen. Pitää siis mennä toisten jälkiä ja varata luontivälineet mukaan.

Kaikki kuut ovat heinäkuita

Eikä sen heinäkuvauksen jo voisi heivata. Vaikka niiden muoto, rytmi ja väri ovatkin mielenkiintoisia ja tallentaminen haastavaa, niin varmaan löytyisi jotain mukavampaakin kuvattavaa.

Vanha paikka, hyvä mieli

Eilinen oli vain teaseri eli härsytin näille lumikuville. Kuinka voi ihminen tulla hyvälle mielelle kun käyskentelee niillä iänkaikkisen vanhoilla, moneen kertaan käydyillä paikoilla. Näkee kun maisema on tullut taas uudeksi. Lumikin tuntuu mukavalta, vaikka sitä onkin kengissä, sukissa ja repussakin. Sama lumi pyörätiellä työmatkalla tai autotallin oven edessä on eri juttu.