Posts Tagged: maisemakuvat
Hiljennytään kuuntelemaan tuulen suhinaa
Hieno päätös tuuliselle, mutta lämpimälle viikolle. Aivan tyyni, valmiina jäätymään – vai pitikö niitä pakkasia vielä tulla. Vedessä näkyy hentoisia liikkeitä pilven yläpuolella. Eikös vain käynytkin niin, että sillä aikaa kun kaivoin kameran ja sihtailin, niin joku turpa, toutain, hopearuutana, särki, lahna, patsukka tms kävi pinnassa ja teki aaltoja. Seuraavissa kuvissa pilvi oli jo hajonnut.
Metsän ja ruovikon kun poistaisi oli mukavan minimalistinen.
Hellettä pukkaa
Viime päivien lämpimät säät ovat ohjanneet tekemistä lintujen kyttäyksen pariin. Mitään julkaistavaa ei ole tullut, lähinnä muistiinpanoja ja havaintojen vahvistamista. Se on tullut taas selväksi, että jos ollaan linturetkellä, niin ollaan linturetkellä. Jos ollaan metsäretkellä, niin ollaan metsäretkellä. Jos ollaan dronettamassa niin.. jne… Ihan turha kantaa koko settiä mukana, ei niitä jaksa sieltä repusta kaivaa. Ottaa vaikka eväitä enemmän ja on kauemmin reissussa. En yhtään ihmettele jos joku harkitsee siirtymistä enemmän puhelin ja ”räksä” -ratkaisuihin. (Itsekin.)
Kunhan tuo lintutouhu rauhoittuu, niin pääsen taas toteuttamaan taiteelliset ambitioni maisemakuvauksen sekä luonnon pienten ja herkkien yksityiskohtien parissa. Ellen taas innostu sudenkorennoista.
Latokartanonkoski Salo Perniö
Käynti koskella, perinteisesti. Melko kuivat uomat ja jäätä ei lainkaan. Ei ollut koski parhaimmillaan. Siitä huolimatta aikamoinen pauhu tuosta tulee.
En niitä rauniota kuvannut kun ne ovat samat vuodesta toiseen. Virta on joka kerta erilainen ns uniikki.
Kevättekemistä
Kevättalven mieluisien tekemisten kärkisijoilla ovat:
Ylivuotisten karpaloiden kerääminen kädestä suuhun. Kivasti napsahtelivat. Sellaiset, jotka ovat ihan pinnalla eli eivät heinän tai sammaleen joukossa ovat mukavan kovia, eivätkä lainkaan käyneen makuisia.
Jäällä kävely. Se on aivan turvallista. SEuraa muiden jälkiä ja vähän ennen kuin ne loppuvat, käänny ympäri. Aurinkoisena päivänä saa lisätwistiä kun jää alkaa laulaa, siis paukkua.
Aurinkoon
Aurinkoa riittänyt, mutta ulos menen vasta kun mittari näyttää alle viisi pakkasta celsiuksen asteikolla. Varmaan moni ihastelee ihania ulkoilusäitä, mutta on eri juttu pyöräillä tuolla pari tuntia ja välillä seisoskella paikallaan lintulaudan ääressä ja kuljeskella varjoissa. Tulee vilu jalkoihin. Varsinkin kun jalat ovat mitä ovat. Aina myötäaurinkoisina päivinä tuo mustakaapu lyöttäytyy seuraan. Fotobomberi pahinta laatua.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että sen verran on pakastanut, että ensimmäiset pilkkijät ovat ilmestyneet. Ovat tuolla auringon puolella.
Lunta tulvii taas on raikas …
Joillekin raikas ja kylmä ovat synonyymejä. Eivät ole. Kun pakkasta on -2 astetta ja se tuntuu -9 asteelta se ei ole raikas vaan kylmä. Lyhensin pyörälenkkiä ja lähdin puskemaan vastatuuleen kohti pohjoista.
Ei talviseen maisemaan paljoa tarvitse lunta. Kymmenen milliä riittää kun se tulee meren jäälle.
128673985 potenssin 4 Shades of Grey
Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Vaisakon lehto
Kävinpä täälläkin kurkkaamassa. Hiljaista oli. Yksi koira, käpytikan ääni ja pari tiaista. Kummallista.
Maasto kostea, mutta ei märkää, hieman kuraista, pitkospuut paikoitellen liukkaan limaisia ja jäisiä. Sinivuokot eivät olleet kukassa, ei siis sekaisin ihan luonto ole. Kiittäkäämme korkeimpia voimia kukin uskonsa ja voimiensa mukaan.
Vihreää on paljon, sammal oikein hohtaa. Eri tavalla kuin kesällä.
Väriä maisemassa
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Lempipoluilla
Pitkästä, pitkästä aikaa lempipoluilla. Välillä jäätä, välillä lunta ja välillä ei polkua lainkaan. Sitkeästi tuota sumua vaan riittää. Ei tarvinnut kuin 70 korkeutta, niin näkyvyys oli jo melkein nolla. Pitänee alkaa varoa matalalla lentäviä lintuja. Erikoista oli, ettei 2,5 tunnin lenkin aikana näkyynty eikä kuulunut linnun lintua. Ehkäpä tuo sumu tekee sen.
