Posts in Category: Uncategorized
Pukeutumiskysymys
Ainakin minulla se on höpö höpöä, että kylmästä on turha valittaa – se on pukeutumiskysymys. Ennemmin kysymys on siitä, että menee paikkoihin, joihin ei tuule. Halikonlahti ei ole sellainen. Muistan niitä kertoja kun oli kylmästä paha olo, kun tuuli meni ikäänkuin sisälle. Tänään tuuli ja poistuin autosta sen verran, että kävin katsomassa mitä hanhia tuossa uiskenteli. Metsässä taas oli hyvinkin lämmin.
Jonkinlainen lupaus on, että lämpenevää kohti ollaan menossa.
Hiljennytään kuuntelemaan tuulen suhinaa
Hieno päätös tuuliselle, mutta lämpimälle viikolle. Aivan tyyni, valmiina jäätymään – vai pitikö niitä pakkasia vielä tulla. Vedessä näkyy hentoisia liikkeitä pilven yläpuolella. Eikös vain käynytkin niin, että sillä aikaa kun kaivoin kameran ja sihtailin, niin joku turpa, toutain, hopearuutana, särki, lahna, patsukka tms kävi pinnassa ja teki aaltoja. Seuraavissa kuvissa pilvi oli jo hajonnut.
Metsän ja ruovikon kun poistaisi oli mukavan minimalistinen.
Hellettä pukkaa
Viime päivien lämpimät säät ovat ohjanneet tekemistä lintujen kyttäyksen pariin. Mitään julkaistavaa ei ole tullut, lähinnä muistiinpanoja ja havaintojen vahvistamista. Se on tullut taas selväksi, että jos ollaan linturetkellä, niin ollaan linturetkellä. Jos ollaan metsäretkellä, niin ollaan metsäretkellä. Jos ollaan dronettamassa niin.. jne… Ihan turha kantaa koko settiä mukana, ei niitä jaksa sieltä repusta kaivaa. Ottaa vaikka eväitä enemmän ja on kauemmin reissussa. En yhtään ihmettele jos joku harkitsee siirtymistä enemmän puhelin ja ”räksä” -ratkaisuihin. (Itsekin.)
Kunhan tuo lintutouhu rauhoittuu, niin pääsen taas toteuttamaan taiteelliset ambitioni maisemakuvauksen sekä luonnon pienten ja herkkien yksityiskohtien parissa. Ellen taas innostu sudenkorennoista.
Latokartanonkoski Salo Perniö
Käynti koskella, perinteisesti. Melko kuivat uomat ja jäätä ei lainkaan. Ei ollut koski parhaimmillaan. Siitä huolimatta aikamoinen pauhu tuosta tulee.
En niitä rauniota kuvannut kun ne ovat samat vuodesta toiseen. Virta on joka kerta erilainen ns uniikki.
Joutsenten tulo ja meno
Laulujoutsenten tulo on minulle yksi kevään odotetuista hetkistä. Olen tällä kaudella niitä kuullut ja nähnyt, mutta nyt näin ja kuulin yhtäaikaa. Ensin oli kolme yksilöä jäällä rauhassa käyskentelemässä, sitten tuli kaksi ärhentelemään ja nämä lähtivät pois, eivätkä takaisin tulleet. Ärhentelijätkin lähtivät johonkin.
Tämä on muuten ensimmäinen linnut lennossa (BIFF) kuva Fuji 100 – 400:lla. Aika sähläämistä on meikäläisen kuvaaminen ilman näitäkin yrityksiä.
Kevättekemistä
Kevättalven mieluisien tekemisten kärkisijoilla ovat:
Ylivuotisten karpaloiden kerääminen kädestä suuhun. Kivasti napsahtelivat. Sellaiset, jotka ovat ihan pinnalla eli eivät heinän tai sammaleen joukossa ovat mukavan kovia, eivätkä lainkaan käyneen makuisia.
Jäällä kävely. Se on aivan turvallista. SEuraa muiden jälkiä ja vähän ennen kuin ne loppuvat, käänny ympäri. Aurinkoisena päivänä saa lisätwistiä kun jää alkaa laulaa, siis paukkua.
Tähtisöherrys jatkuu
Kokeilinpa vielä näitäkin. (Kuvat isompina kun avaa omaan ikkunaan.) Kuvat otettu kaupunkioloissa. Keltaiset katuvalot.
Fuji XT-4, Samyang 12 mm, ISO 800 f2.0 15 s RAW-kuvasta Lightroom käsitelty periaatteella sinne tänne vipuja ja AI-kohinanpoisto.
Pixel 7a, 5,43 mm, ISO 515 f1.9 16 sec JPG-kuvasta Lightroom käsitelty periaatteella sinne tänne vipuja ja manuaalinen kohinanpoisto.
Nyt pitäisi vielä löytää parempi paikka, missä olisi jotain maisemaa koristeeksi. En sano kumpi on parempi, mutta kyllä tuo Pixel tähtiä enemmän löytää. Näyttävät myös terävämmiltä. Samyangin tarkennus oli pari milliä vaille ääretön. Sille pitäisi löytää tarkka paikka.
Pitää jatkaa kokeilua. Pinoamista, kännykän asetuksia, pidemmät viiveet kameran laukaisussa ja vähemmän hermoilua ja sähläämistä. Ei ne Fujin nappulat ja rullat muutu yhtään suuremmiksi vaikka kuinka pärisee. Laukussa olisi vielä Fujin 16 mm:n, sitäkin voisi ulkoiluttaa.
Tähtikuvausta – Venus
Aloitin tähtikuvauksen noin 70-luvun puolessavälissä. Ruisrockissa, aidan läpi 50 millisellä. Hyviä tulivat ja tunnistaa kun käy googlettamassa esiintyjäluettelon. Tähtiä taisivat olla staraa ei oltu vielä keksitty.
Kuvassa on kuitenkin tähti, ei stara. Ei ole helppoa vieläkään. Kylmää puuhaa, pimeässä. Sopii hyvin vajaasti näkevälle, herkkänäppiselle. Aloin perehtyä myös Photoshopin ominaisuuksiin astro-kuvien käsittelyssä. Lähinnä pinoamista ja tasojen kohdistamista. Ohjeita löytyy, mutta eivät mene perille, eivät toimi tai sitten minulla on eri PS tai ohjeet ovat Windowsille. Asiaa ei helpota lainkaan se, että olen asentanut suomenkielisen PS:n. Mean ei PS:ssä tarkoita ilkeää. Yllätyin myös siitä, että kun tuon alla olevan kuvan näköisen vie TIFF:ksi, sen koko on 1,4 Gigaa. Toivoa on, yksi hyvältä vaikuttava ohjevideo on kokeilematta. Päädyin siis siihen, että tehdään Lightroomilla.
Kuva otettu Fuji 100-400 mm:llä, putki venytetty 400 milliin. Ainakin oli tarkoitus. Lighroom näyttää polttoväliksi 183 mm? Ei siinä varmaan tuollaisia karvoja oikeasti ole, mutta mielestäni ihan sievä tuollaisena. Kotipihalta ei parempia saa ilman salakatselusyytöksiä.
Vielä on opeteltavaa, kunhan kokeilen ja odotan inspiraatiota.
Aurinkoon
Aurinkoa riittänyt, mutta ulos menen vasta kun mittari näyttää alle viisi pakkasta celsiuksen asteikolla. Varmaan moni ihastelee ihania ulkoilusäitä, mutta on eri juttu pyöräillä tuolla pari tuntia ja välillä seisoskella paikallaan lintulaudan ääressä ja kuljeskella varjoissa. Tulee vilu jalkoihin. Varsinkin kun jalat ovat mitä ovat. Aina myötäaurinkoisina päivinä tuo mustakaapu lyöttäytyy seuraan. Fotobomberi pahinta laatua.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että sen verran on pakastanut, että ensimmäiset pilkkijät ovat ilmestyneet. Ovat tuolla auringon puolella.
(Aboa vetus) Ars nova
AV suluissa, koska siellä tehdään parhaillaan uutta historiaa. Ars novassa Raisa Raekallio ja Misha del Val. Muistin, että näyttelynvaihdot menivät pidempään, mutta onneksi tuli tarkastettua. Taisin sotkea sen kahvilan remonttiin. Tämän parin töitä oli näköjään Turussa viime vuonna esillä Makasiinissa. Viime vuoden jälkimmäinen puolisko meni muissa ajatuksissa, enkä tätä näyttelyä ollut noteerannut millään tavalla.
Mitään hienoa osaa näistä sanoa, olkoot vaikka naivistisexpressinistiskubistiscoloristisnaturalistis -suuntauksen mukaisia. Ihmisiä elämässään ja luontoa, reilusti väritettynä. Tykkäsin kovasti.
Ei saisi vetää, enkä vedäkään mitään viiruja tämän ja sen välillä, että odotan kovasti matkaa Rovaniemelle Särestöniemen näyttelyyn. Kunhan nyt totesin. (Särestöniemeä on Helsingissäkin, mutta sen paikan nimi on niin vaikea kirjoittaa ja lausua, että en tiedä pääsenkö sinne.)
