Posts Tagged: vesi
Vihreän joen rannalla
Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.
Pitkästä aikaa Painiolla
Tai ylipäätään missään, ainakaan kameran kanssa. Kelirikko on vaikuttanut kuvaamiseen, eipä kiinnosta pakkasilla lähteä kuvailemaan. Ei ole pakko palella. Tänään olisi voinut olla kopterillekin käyttöä, mutta on vielä lisenssi suorittamatta. Sitä paitsi kun on sukset, sauvat, kamera, reppu, hiki, kuuma, lasit huurussa, hanskat hikiset niin ei siinä enää kopteria tarvita. Arvostus niille monilahjakkuuksille, jotka jaksavat koko arsenaalia mukanaan raahata ja vielä käyttääkin. Minä olen säätämisen lopettanut.
Kuvassa taivat, Painiojärvi ja Holman saari, jonka minä opin tuntemaan nimellä Papinsaari. Miksiköhän senkin nimi piti muuttaa.
Ovathan kaikki jo muuten käyneet tutustumassa palveluun vanhatkartat.fi , sieltä tämäkin asia selviää.
Harmaata on
Kuin näin harmaa päivä tulikin. Onneks sentään musta erottuu. Jäätyvä järvi on sitten mielenkiintoinen. Onneksi olen jo niin huonokuuloinen, etten kuule kun se pyytää kokeilemaan kestääkö jää.
Tänään taas huomasin, että vaikka on kuinka nälkä, kylmä ja jano, niin sitä ei huomaa kun innostuu kuvaamisesta. Päässä on valmis kuva ja sitä yritetään tartuttaa kennolle. Kauheaa ähräämistä ja lopputuloksena on kuva, joka kelpaa itselle, mutta eipä sitä juuri muut näe. Kummallista tämä harrastaminen.
Hamarijärvi Teijo Salo
Tänään oli Hamaripäivä. Tietä pitkin Ryssänsillalle ja sieltä rantaa seuraillen, soita väistellen, peuran polkujen ohjaamana, kevyesti rämpien takaisin autolle. Paljon on Teijolla erilaista maisemaa. Järvikin alkoi jo jäätyä. Kokenut joogalentäjä olisi hyvinkin päässyt luistelemaan.
Aukko metsässä
Ollaan rehellisiä ja näytetään, että eivät kaikki aukot metsässä ole hakkuuaukkoja. On myös lampia ja järviä. Ainakin vielä.
Olen kyllä sitä mieltä, että koko Suomi on yhtä ja samaa metsää ja sinne tänne on ripoteltu kyliä ja kaupunkeja maisemaa rikkomaan.
Pinnan alla
Heti jäiden lähdettyä vesi on vielä kirkasta ja seesteistä.
Vihreä on uusi normaali
Vaikka mukama väitän löytäväni hakkuuaukioilta jotain kaunista, niin tästä vihreästä mönjästä en saa esteettisiä kiksejä. Airojen heiluttelu tässä vaikuttaa kuin soutaisi minttuliköörissä. Pienikin määrä vettä iholla käynnistää kutinareaktion. Kuumana päivänä pelkää, että joutuu hengittämään vedestä nousevaa levähöyryä. Tämä taisi olla kolmas kerta tänä vuonna kun käyn suurella järvellä. On niin vihainen olo. Ensin toukokuussa joku tunari piti patoluukut auki ja laski järvestä vedet ennätysalas, sitten tulee vuosituhannen kuivin ja kuumin kesä. Siitähän se levä riemastui. Tuulen suunnasta riippuen jostain poukamasta se lautta aina löytyy.
Kalakuvasta tulee mieleeni 70-luvun luonnonsuojeluhenkiset luontokuvat. Kontrastikkaat mustavalkoiset, joissa on kuolleita lintuja, öljyttyjä rantoja, hakattuja metsiä ynnä muuta Koijärvi-kuvastoa. Hetkinen? Luonnonsuojelua on siis tehty jo ainakin 50 vuotta. Ei aina uskois.
—
—
—
Ei osaa päättää – soutaa ja huopaa
Iltasoutelu auringon laskiessa, tyynellä, hiljaisella järvellä on parasta. Kuuluu kalojen polskinta, lintujen ääniä, basson jytke Ämyrin tanssilavalta, mutta muuten on hiljaista. Ehkä joku kaukainen perämoottori ja kaukaisempi lentokoneen ääni. Järvellä, jolla on näkyvyyttä sekä itään, että länteen ei auringonlaskun katselu olekaan ihan yksinkertaista. Valoisa itäpuoli, jossa siniset muuttuvat purppuraksi on yhtä kiehtova kuin pimeä länsi, jossa keltainen hiipuu punaisen ja oranssin kautta. En osaa päättää, soudan ja huopaan, olen paikallani ja käännän päätä. Odota, että aurinko on laskenut ja lähden vasta sitten kotirantaan.
—
—
Kotimetsässä
Kotimetsä on kotimetsä, satoi tai paistoi. Viikossa olivat jäät lähteneet, kuikat, rastaat, peipot, punarinnat, kirviset, pupuset, ym, ym, ym tulleet runsaslukuisesti ääntä pitämään.
Valoa putken keskellä
Viikkojen sade- ja harmausputkeen tuli reikä. Koettiin ihmeellinen auringon ilmestyminen. On ylellistä ja etuoikeutettua (häshtägsuomi100) kävellä hitaasti, lempimaastossa, kolme tuntia. Kerätä annos sieniä ja popsia vielä löytyviä puolukoita suoraan puskasta. Toisinaan lehdissä on uutisia, kuinka omaiset huolestuneina siitä, kun metsään lähtenyttä ei ole kuulunut takaisin. Jos joskus kirjoitetaan, että omaiset huolestuivat, hälyttivät etsijät ja etsijät löysivät, mutta etsinnän kohde kieltäytyi tulemasta metsästä pois. Silloin kirjoitetaan minusta.
—-
—
—-
