Hämeenlinna Ars-Häme ry kesänäyttely

Piti taas niin tutustua Hämeenlinnaan, mutta eihän sitä muutamassa tunnissa mitään ehdi. Ison osan ajasta vei jo tuo näyttely. Hienot tilat. Ideana ja toteutuksena. Jokaisella taiteilijalla oma huone, joillakin useampiakin. Kun vaihdoit huonetta, niin vaihtui taitelija. Hmm – toisaalta – työt eivät päässeet keskustelemaan keskenään. Kuitenkin, kannattaa käydä vaikka tilan vuoksi, kuten kuvista näkyy. Yhdestä työstä otin kuvan, Hanna Vihriälä, Nousutuki 2020. Mahdatko arvata, mikä?

Maaseudun mutkateillä

Ei nuo polkupyörällä tunnu ihan samoilta kuin joskus moottoripyörällä tuntui. Nyt on ainakin aikaa ja mahdollisuus katsella maisemia. Polkupyörälläkin ajaessa pitää muistaa, että sekin menee sinne minne katsoo. Maisema on Salon kaupungin Kuusjoen kaupunginosasta.

Linnut maisemassa

Oletan, että ovat räystäspääskyjä – eivät ainakaan harjalintuja vaikka sijainnista voisi päätellä. Taas nähtiin, että paras kamera on se, joka on mukana – ja loput kuvankäsittelyssä. Tällä kertaa mukana oli Xiaomi MI9SE. Ei toi nyt hullumpi ole. Pilalle olisi mennyt jos olis 400 millinen ollut mukana.

Kotikattilaa kohti

Kattilaan, koska Salo on kuopassa. Kotikattilaa kohti, koska asun jossain tuolla ja monesti on ollut ruoka odottamassa. Tämä maisema on auennut eteeni satoja kertoja. Monesti sellaisena, että nyt on koti lähellä, jaksaa vielä muutaman kilometrin. Fyysinen kotini on tuolla edessä ja henkinen kotini takana. Tämä mäki erottaa ne toisistaan.

Kouvola Poikilo Mika Honkalinna

Poikilo kuulostaa ihan salolta, niin kuin olisi jotain kirjaimia jäänyt pois. En tiedä lausutaanko se poik ilo vai poikilo, ihan sama – löysin perille. Kouvolassa kun olin, niin täällä kävin.

Ennakkokäsitys oli taas minulle tyypillisesti, että katotaan nyt, ei se mitään maksa kun vingutetaan museokorttia. Kuvata puita, kaarnoja, yms… Kaikkihan me sitä teemme. Myönnän olleeni taas väärässä. Tuon kokoisina, laadukkaasti vedostettuna, oikealla terävyysalueella – hienoja. Ne kuvat, mitkä iskivät kuin Jussin kuokka otsaan, olivat nuo vasemmalla olevat mustesuihkutulosteet turvelevylle. Kuvina jo hienoja, mutta materiaali vie homman loppuun. Hieno struktuuri ja kun muste leviää turpeeseen ei ole niin karvan tarkkaa. Näitä haluan käydä katsomassa jossain joskun toistekin. Mielenkiintoista jos näistä tulee joskus kirja, niin miten tehdään teknisesti.

Tämä näyttely menee asteikollani kategoriaan suosittelen.

(Unohtui tuosta ensimmäisestä kuvasta säätää valkotasapainoa.)

Valkoinen horsma

Enpä muista ennen nähneeni, eikä tätäkään enää ensi vuonna pällistellä. Eiköhän kauha taas pikkaisen rouhaise.

Hermostuttavaa kuvata tuollaisen reunan lähellä kun tiesi, että puoliso jännitti minunkin puolestani viisi metriä takavasemmalla.

Harmaasieppo

Tietääköhän linnut mitä tarkoittaa kärsivällisyys. Tyynen näköisenä tämä kolmen pienokaisen äiti jälkeläistään ruokki. Tämä ei tehnyt ruokansa eteen muuta kuin odotti, toinen oli semiaktiivinen ja kolmas osasi hakea hyvinkin taitavasti purtavaa (pureeko linnut?).

Keltainen kukka

Otapa kasvikirja käteen ja huomaat kuinka paljon noita voikukan näköisiä kukkia onkaan. Ajattelin vain vielä määrittää tuon, mutta en tuon kuvan kanssa onnistunut. Olkoon valvatti, maitiainen tai mikä hyvänsä pukinparta. Tuskin tuo siitä loukkaantuu.

Ensi kerralla otan tuntomerkit tarkemmin.

Vihreän joen rannalla

Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.

Mammatus

Hieno pilvimuodostelma ukkosen jälkeen. Ikinä ennen ollut tuollaista nähnyt. (Sähköjohdot kuuluvat kaupunkimaisemaan.)