Suo vain yli kaiken

Stop suopornolle, suopottelu saa nyt riittää. Suotavaa olisi julkaista muitakin kuvia. Niitä tulee jos kotiolot suovat ja sää sallii. Suotta sitä vielä miettii.

Höyhennystä

Kauniisti, niin luonnollisesti vain luonto osaa levittää lintujen höyheniä kulkijoiden iloksi heinikkoon. Luulin, että joku oli höyhennetty, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen päättelin, joku iso vaalee olikin sukinut itseään.

Värillä ei ole väliä

ja välillä ei ole väriä. Silloinkin tässä paikassa on hyvä olla. Ovatko ne sitten historiallisen ajan miilutyöläiset vai suohirviö, jotka elävät kauttani tämän paikan henkeä. No en mää sellasiiin usko, vaikka jotkut suippokorvat joskus metsässä kuiskailevatkin, mutta se on bara normal.

Silti on mielenkiintoista, miten joku paikka voi vaikuttaa, vaikka siihen ei olisikaan mitään sidettä vaikka lapsuuden, historian, omistamisen tai jonkun muun kautta.

Suon väri

Kuten jossain edellisessä kirjoituksessa kaipasin, niin väriä suo ei tiettävästi ole vieläkään lisätty mihinkään värikarttaan.

Ylen artikkelissa japanilainen Kento toteaa: – Lappi oli kuin luonnon oma puutarha. Kasvit olivat värikkäitä ja asettuneet kauniisti aivan luonnostaan, mikään ei ollut keinotekoista. En ole koskaan nähnyt sellaista aiemmin.

Niinpä, se oli osuvasti sanottu. Värit stemmaa ympäri vuoden.

Persoonallinen suoviikko

En tiedä onko sellaista olemassa kuin kansallinen tai kansainvälinen suoviikko tai edes päivä. Suomen luonto sai oman Suomen luonnon päivän, eihän sitä pitäisi kuin vähän lyhentää. Suoluonnon päivä ja lippu näreeseen.

Koska sellaista ei ole, niin vietän sitten henkilökohtaisen eli persoonallisen suoajanjakson. Postaan vain suokuvia, kunnes muuta keksiin. Alla oleva kuva on siis suolta – hetkinen, tarkennan vielä en siis vietä suoliviikkoa.

Puolivälissä ollaan

Mikäli ajatellaan suvivirttä ja Sylvian joululaulua. Niin on joutunut jo syksy tännekin päin maailmaa. Syksyyn kuuluu kuvata värikkäitä puita ja myrkyllisiä sieniä. Eilisen vääristymän korjasin niin, että oikaisin selkäni ja käteni ja nostin kameraa vähän korkeammalle. Kuvassa joku voi kiinnittää huomiota väreihin ja sijoitteluun. Minun huomioni kiinnittyi siihen, että onpa empaattinen mänty. Hänkin on syksyn hengessä mukana ja kellastuu samaan tahtiin haapojen kanssa. Onkohan tuo nyt ihan fiksua? Vai onkohan tuo sellainen influensseri ja haavat seuraavatkin sitä? Siis nykymaailma on niin kummallinen, että mitä vaan voi tapahtua.

On se niin vääristynyt

Huomasin erään toisen kuvan kohdalla dronella otetussa kuvassa pienen ongelman. Ensin luulin, että kopteri on ollut vinossa ja siksi pensas näyttää vinolta. Muutkin olivat, niin ymmärsin, että tämä onkin laajakulmaan liittyvä ominaisuus. Tässä kuvassa se näkyy selvemmin. Kyseessä siis suoraan ylhäältä otettu kuva. Vain yksi runko on oikeasti kaatunut. Suoraan edestä otettuna linjoja voi suoristaa ja korjailla, mutta tietääkö tietäjät, miten tämä oikaistaan? Tehokeinona tätä voisi jossain joskus käyttää.

Mielelle rauhaa

Muistui mieleen, että kun pojalta joskus kysyttiin, miksi et ole siellä opiskelupaikkakunnan kämpässä vaan tulet aina tänne kotipaikkakunnan kämppään. Siellä mä asun, mutta täällä on mun koti.

Teijon kanssa on sama juttu. Kyllä siellä on kiva käppäillä, evästellä, keräillä antimia yms aktiviteetteja. Kuitenkin, tämä kuvan seutu on se, missä jotain tuntuu. Metsä puhuu, vaikka se onkin aukotettu ja loppu on puupeltoa. Puut voivat lähteä, mutta henki jää.

(No ehkä Teijolla Punassuo ja Hamarilla Ryssänsillan tienoo.)

Visio ja sen toteutuminen

Oli visio, että koska polvet toimivat ja maa oli kuiva, menen saniaisten reunastamalle polulle makaamaan ja otan kuvan, jossa tulee ikään kuin vaikutelma, että ollaan saniaisputkessa. No ei se mennyt ihan niin. Oli tyydyttävä perinteisempään. Ei tullut Vuoden luontokuvaa, ei. (On muuten mulla kopterin lennättäminen metsässä ihan kauhian vaarallista puuhaa, kopterille.)

Suon laidalla

Istua suon laidalla, kuunnella, katsella, nauttia auringon lämmöstä. Laatuluokka I:n tekemistä. Kaikki toimii. Teoriani on, että yksi viihtymisen komponentti on värit. Kaikki värit sopivat yhteen. Miksi pitää keksiä uusia värejä kun on jo olemassa väri suomaisema. Tuolla paletilla kun vetäisee olohuoneen, niin ei tule enää koskaan lähdettyä ulos. Stereoista vielä suomusiikkia soimaan 6-kanavaisesti, haukan vinkaisuja, sudenkorennon siipien pörinää ja tuulen suihketta ja lehten rapinaa.