Kevättä kohti, ei väliä millaisilla askelilla

Aah, varjoja. Aurinko paistaa. Ääh, silti tuulee ja poski alkaa jäykistyä.

Aikamme arkkitehtuuria. Nuo varjot voisi kiinnittää tuohon vaikka pysyvästi. Tehä semmonen murraali.

Ars Nova Alvar Gullichsen

Mielenkiintoisia kolmiulotteisuuksia. Paljon muutakin, laajasti koko uralta. Miten pallo alkoi näyttää kuutiolta. Silmät ja mieli saivat tehdä tässä näyttelyssä töitä. (AG 2018 Golden Path)

Veturitalli Chen Jiagang

Kuukausien jälkeen pääsi taas katsomaan muiden kuvia. Kiinalaista valokuvaa ei Suomessa ilmeisesti aikaisemmin juurikaan ole ollut esillä. Kannattaa siis mennä ennakkoluulojen kanssa tutustumaan ja katsoa mitä tapahtuu.

Mielenkiintoisia tekniikan, sisällön ja sanoman tasolla. Ison koon filmille, vedokset valtavia, vaikuttava terävyysalue ja syvyysvaikutelma. Haluaisi porautua vielä syvemmälle kuvaan. En muista kokeneeni näin kolmiulotteista vaikutelmaa aikasemmin. Kuvat luokitellaan nykyvalokuvan genreen, mutta siitä ei kannata säikähtää – nämä ovat ihan ymmärrettävästi katseltavia. Aitoja maisema- ja miljöökuvia, jotka on lavastettu. Koristeltu naishenkilöillä ja työmiehillä. Sulavasti nuo ihmiset kuvaan sijoittuvat.

Kuvat ovat isoja – suorastaan valtaviakin joukossa. Veturitallin tila sopii näihin mainiosti. Vaikka ne ovat isoja, niin kannattaa ottaa ne lukulasitkin mukaan. Yksityiskohtien määrä on niin valtava.

Mukana on myös ympäristöteemaisia kuvia esim kaivoksista, metallitehtaista ja patotyömaista. Aiheet esitellään sellaisenaan, eivätkä Kiinan matkailumainoksina tai valtion saavutuksina. Kaikista kuvista en osaa hahmottaa mittakaavaa, miten pieneltä kaivinkone näyttääkään.

Mikäli ympäristökuvista jää paha mieli, niin viimeisen pilttuun Ihanat näkymät kuvien myötä se unohtuu. Hienosti sijoitettu.

Suositukseni on, että ehdottomasti kannatti käydä.

Kulttuurivuosi 2024

En ole kohta neljään kuukauteen käynyt yhdessäkään näyttelyssä. Lokakuusta asti vältellyt koronaa, influenssaa ja muita kiertolaisia, jotta operaatiot ja hoidot menisivät keskeytyksettä loppuun. Museokortti alkaa käytön puutteesta jo kellastua. Tällä näyttelyllä ajattelin aloittaa – ellen sitten sairastu flunssaan kun aloitan työt. Toivottavasti esillä on muutakin kuin lumista metsää.

Lumitilanne 19.1.2024, Salo

Silmämääräisesti arvoiden lunta on riittävästi. Käsi-, jalka ja hartiamääräisesti arvioiden päästään samaan, ellei jopa suurempaan tulokseen.

Vuohensaari, Salo

Kun metsään haluat mennä pientä metsää halkovaa polkua kulkemaan, niin mene ihmeessä. Henkilökohtainen avustajani kiikutti minut metsän reunaan ja näytti suunnan. Osasin poiskin, muuten ei olisi tätäkään kuvaa nettiin ladattu.

Vanhojen puiden ystävien kannattaa täällä poiketa.

Wiurilanlahti

Vaikka nuo ruskeat läikät eivät niin kauniita olekaan puhtaan valkean hangen keskellä (reunassa), niin tuovat ne etualalle jotain katseltavaa.

Vaahteran alla

Olipa virkistävää aloittaa vuosi käymällä kuulostelemassa vaahteran oksien suihkintaa, seurata miten tähdet tulevat hiljalleen esiin pimenevälle taivaalle.

Höpö. höpö – omalla pihalla olin. Testaamassa, kuinka paljon tarvitaan vaatetta kun lähden aamulla kävelemään asemalle. En ole juuri innoissani näistä pakkaslukemista.

Tilinpäätös 2023

Näyttää, että kotigallerian debet- ja kredit-hyllyihin on tullut yhtä monta kuvaa eli tasan meni.

Vuoden kaksi viimeistäkin kvartaalia tuli kaikesta huolimatta suoritettua. Sairastuminen, diagnoosi, operointi, toipuminen, jatkohoito (jatkuu…) ja päälle vielä bonuksena silmäongelmat (jatkuu…).

Vaikka vuoteen mahtui monta huonoa päivää, niin niitä korvasi moninkerroin lapsenlapsi, jolle kelpaa leikkikaveriksi romumpikin ukki. Mitä tuolta pieneltä ihmiseltä voisi oppia, niin innostuminen pienistäkin asioista ja opetella hymyilemään ja nauramaan niin, että se näkyy silmissä asti. Ihana energiapatukka on hän.

Tähän vuoteen verrattuna on ainakin varaa parantaa.

Ulkoilutan itseäni

Päivänä eräänä otin kameran mukaan ulkoilutuokioon. Jälkeenpäin tuli tunne, että voisihan tätä tehdä ehkä useamminkin sitten kun… jne… Aikaisemmin päivällä olin katsellut intternetistä jotain Fujifanboysien lenssitestejä ja matkakertomuksia. Miten niissä onkin aina niin värikästä ja aurinkoista. Alkoi melkein käydä kateeksi. Tämän hetken maisemia kun katsoo, niin eipä ole paljon Fujin vilmiresepteille käyttöä. Paitsi jos auringonlaskua ei lasketa, jos se näkyy niin on varmaan niin kylmä, etten kuitenkaan mene ulos.

Vuosi on vääjättömästi päättymässä ja kuvaamisesta saisi kyllä ihan kivan harrastuksen vaikka ensi vuodelle. Pitää laittaa harkintaan.