Väkisin otettu
Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.
Taidevaellus Helsinkiin
Koko kesä ollut aikaa ja vihdoin lähdettiin. Uutena kohteena Amos Hem, Yrjönkadulla. Taidemuseota on palautettu alkupäiseen asuunsa muutaman huoneen verran. Hienosti kunnostettu, jonkun verran tauluja, mutta ei varsinainen taidenäyttely tai galleriatila. Oikeasti kävin vakoilemassa ovatko Söderlångvikistä kadonneet ruukut siirretty tänne vai tilapäisesti kesänäyttelyn alta muualla jemmassa. Ei näkyny.
Toinen kohde oli Kansallismuseon outsider tai marginaalitaide -näyttely. Jonkun verran oli ennakkoluuloja, johtuen siitä, että en ymmärrä, miksi pitää tehdä noita luokitteluja. Ottaa vaan niin, että menee katsomaan kivoja kuvia ja unohtaa kategoriat. Onneksi olin väärässä. Nämä työt kertovat tarinaa aivan samalla tavalla kuin valokuvan tarkka maalaus 1600-luvulta hanhen nyppimisestä hollantilaisessa keittiössä. Kovia juttuja sarjassaan kumpikin, kumpaakaan väheksymättä. Hyvä mieli jäi.
Kolmas kohde oli Kiasman Ars Fennica. Koska olen osoittanut olevani nykytaidetta huonosti ymmärtävä henkilö, niin ei tästä sen enempää, paitsi Camille Normentille’n työ. Sitä ei tarvinnut katsoa, kunhan istui ja antoi vaikuttaa.
Etsi 7 – 8 virhettä
Pixel-puhelimen mukana tulee työkalu, jolla Google-kuvista voi poistaa henkilöitä. Ei ole väliä millä kuva on otettu, kunhan se on Kuvissa.
Hmmm.
Tallinna syyskuu 2023
Muutama päivä Tallinnassa kolmen sukupolven voimalla. Sellainen erilainen seuramatka. Koko matka meni puhelimella, ilman suurempaa säätämistä. Pixelin raw on niin kauheeta, etten ala säätää.
Ymmärrän varsin hyvin jos joku paikallinen noista katutöistä ärsyyntyy. Aikamoista puikkelehtimista. Kumussa tuo naisten grafiikkakokoelma oli hieno. Ripustus nyt ei ihan työmaa-aitoja ollut, mutta kivan labyrintin olivat tehneet. Hirveästi töitä ja ripustuspinta-alaa, mutta silti ilmava. Kannattaa käydä katsomassa. Muutenkin näyttely oli rauhallinen, ei mitenkään raivoisa eikä provosoiva.
Sää suosi, päivä oli hot, ilta oli hot ja hotelli oli hot.
Fotografiskaan oli edellisen kerran jälkeen tullut Omar Victor Diop. Tämä heppu oli Turun taidemuseossa viime vuoden keväällä, josta kirjoitinkin kattavan arvioinnin. Tämä on hyvä, varmaan jos näen kolmannen kerran, niin aina vaan paranee. Ei Miles Aldridgekaan huono ollut.
Nobblesnerin Kai Art Centerissä oli Hrafnhildur Arnardóttir / Shoplifter ’Hyperweb’. Kiasmassa ollut 2019, ei tällä työllä. Tämä oli hyvin viihdyttävä, ainakin 2,5 vuotiaan mielestä. Miksei minunkin, mukavat tuolit, rauhoittava musiikki.
Siinä ne päivät menivät. Nukkumaan naakkaparvien kanssa samaan aikaan ja aamulla kohti kotia.
Hämeenlinna eloku2023
Ennen kaupunkiin sisälle menoa, pieni vilkaisu hieman ylempää. Aulangon näkötornista. Aika homma tuokin on ollut rakentaa. On varmasti ollut 1907 joku kivimiesten porukka, joka näitä on laittanut pystyyn. Ei ole tavallisen kirvesmiehen hommaa tuollainen. Onhan tuolta näkyvyyttä. Muraalitkin erottuivat.
Varsinainen kohde oli Hämeenlinnan taidemuseo ja tarkemmin Vexi Salmen muistonäyttely. Hieno otos Salmen kokoelmasta, hänen aikalaistaidetta pääasiassa. Henkilökohtaisesti en Vexi Salmea tuntenut, mutta sen verran haluan muistella, että vuonna 2017 ollut Salmen kokoelmista koottu Rappiotaidetta, on yksi vaikuttavimmista näyttelyistä joita olen nähnyt.
Takaisin kotiin
Taiteiden yön yli alkaa saapua päätökseen. Vielä yksi kohde. Valkeakoskella, entisen Sääksmäen kunnan alueella oleva Voipaalan taidekeskus. Sääksmäen kihlakunta on ulottunut joskus melkein Saloon asti jos Salo on ollut silloin edes olemassa, vaan oli vielä erottamaton osa Uskelaa.
Kuitenkin, jostain syystä tämä paikka on mennyt aivan ohi. Siinähän se on aivan Iittalan eli Kalvolan vieressä, samalla reissulla voisi poiketa täällä kun käy katsomassa laatutaidetta naivistinäyttelyssä.
Tällä kertaa oli kultaisia töitä Teija-Tuulia Ahola, Auringon hyvästijättö. Näissä on siis käytetty kultaa ja muita metalleja. Tulee mielenkiintoinen pinta ja kuva on eri näköinen, riippuen siitä, mistä valo tulee.
On nämä rankkoja kierroksia. Minneköhän seuraavaksi.
Pyörähdys Mäntässä
Ihmettelin tähän aluksi, että mitähän tuo mänttä tarkoittaa. Selvishän se kun googletteli. Mäntsän Tuomas on ollut liikkeellä.
Laitan Mäntän tähän samaan, vaikka kronologisesti päivä ehtikin vaihtua Gustavissa käynnin jälkeen. Kohteena olivat Mäntän kuvataideviikot, Gösta ja Gustaf.
Kuvataideviikoilla en ole ennen ollut, enkä vanno, että tulen enää menemäänkään. Ei vaan oikein tuo nykytaide sellaisena kuin se tuolla oli oikein nappaa. Taidan vaan olla sen verran klassinen ja hidas, että sanoman pitäisi tulla sen enempää miettimättä. Jossain vaiheessa sydäntäni kosketti eniten tuo tuntemattomaksi jääneen tekijän työ Tapionsali. Ei sentään.
Rupurannasta tuttu Jan Eerala, Laura Naukkarinen, Ulla Taipale ja työryhmä ja monet muut audiovisuaalinen kuoroteos Chorus Sinensis. Omistettu merimetsoille (Phalacrocorax carbo sinensis). Tuo kuoro siis on tuolla saarella (vai luodolla) ja matkii merimetsojen ääniä. Ihan oikeasti oli hieno.
Toinen, kerrassaan räjähtävän hauska musiikkiesitys oli Raakel Kuukka, Rumpali 2003. Hauska, humoristinen, ketään pilkkaamaton, hyväntuulinen esitys. Tämä on pakko katsoa kokonaan jos tulee vastaan.
Videoista muuten, niin Marja Helanderin, Anssi Kasitonnin työt jaksan katsoa, sitten oli se yksi donitsi metsässä video, varmaan olen nähnyt muitakin, mutta nämä ovat jääneet mieleen. Sellaisia haahuiluvideoita tai mennään metsään valojen kanssa huutamaan niin, niitä en ymmärrä yhtään. En vaikka saatesanoissa kerrottaisiin mitä tahansa.
Gustafissa oli Minna Henrikssonin ja Ahmed Al-Nawasin Genesis. Tehtaan synty työväen näkökulmasta, talouspolitiikkaa ja ammattiyhdistyspolitiikkaa. Rohkea kokonaisuus. Yksittäisenä upeana työnä, ryijy. Minneköhän se tulee esille.
Sitten vielä pääkohteeseen eli Göstaan. Göstassa Lorna Simpson, Haze. Näyttelyn esittelytekstissä arvellaan, että en oikein tiedä, missä kuljen, koska ennakkoasenteet ovat sumentaneet (haze) näkymäni, siksi näyttely haastaa minut tarkastamaan käsityksiäni.
Tässä on varmasti kyse myös mustista, mustien asemasta, naisista, sorrosta, Yhdysvaltojen historiasta ja nykyisyydestä. Myönnän, että näkymäni on sumea, koska en ole siellä koskaan elänyt, edes käynyt, enkä tunne kaikkea symboliikkaa, joka tähän liittyy. Edellisen päivän Gustafin näyttelyssä minun ei tarvinnut kulkea sumussa kun kerrotaan työläisten asemasta, työläisperheen kasvattina nämä ovat tuttuja asioita.
Pois mukavuusalueelta
Lähdin siis pois omasta pihasta. Kohti Mänttää Kangasalan kautta. Kimmo Pyykkö taidemuseossa Erika Adamsson, hänkin pois mukavuusalueeltaan eli Turusta. Hänellä on mielenkiintoinen tekniikka maalata alumiinille ja akryylille. Alumiinilevyn suojamuovia voi käyttää maskina. Jos sivellin menee liian lujaa, niin revitään muovi pois ja alta löytyy puhdas pinta. Akryylille maalatuissa käytettiin hienosti levyn molemmat puolet. Kyllä mää tykkäsin. Sopivan kokoinen, eri aikakausilta, tunnistettava, hienoja miljöökuvia. Sopivat hyvin noihin tiloihin.
