Viimeinen harakankello
Terälehdet repsottaa, osa lähtenyt jo parempiin suihin, värikin alkanut jo haalistua. Se siitä kesästä.
Puukuvien outouksia
Tämä ei kuulu ruska- eikä metsäkuvien kategoriaan. Tarkoitus on näyttää, miltä sekatalousmetsän puut näyttävät. No ei se tuosta pikkukuvasta juuri kylläkään näy. Alareunassa on mäntyjä. Ne menevät ihan kummalliseksi mössöksi. Sekoaako kamera jotenkin niiden neulasten kanssa ja päättelee tilanteen väärin. Olen huomannut tämän ennenkin. Olen myös nähnyt muiden puukuvia, eivätkä ne aina puita imartele. Kun taas nuo keltaiset haavat. Niissä lehti erottuu. Samoin kuusen naava – neulaset ei. Mielenkiintoista ja outoa on.
Haapakin ruskottuu
Pakko oli laittaa vielä yksi ruskakuva, että ei jää epäselväksi, että puut ovat ylhäältäkin katsottuna ruskottuneita. Mietin, että jos Finnairkin järjestäisi sellaisia ruskaretkiä, että koneet tulisivat siinä 150 metrissä hitaasti lipuen ja turistit voisivat ihastella ja kuvailla Suomen kaunista syysluontoa antavista lentokoneiden akkunoista. Miksi 150 metriin, siksi, etteivät ne törmää ilmassa 120 metrissä vilistäviin harrastelijoiden troonivispilöihin.
Mielimaisemissa
Oliko se niin, että yksi tunti mielimaisesissa antaa voimaan yhteen työpäivään. Jaa juu ei. Olin melkein viisi tuntia, niin pärjään hyvin jos pidän perjantain vähän lyhyempänä. Aamumarjat tuli kerättyä ja ihasteltua, kuinka värikästä on. Toisaalta vähän jo odottaa sitä pimeääkin.
Hanko 2022
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… Metsän poika onkin ihmeissään kun ei tiedä missä meri loppuu ja taivas alkaa. Pari vuotta sitten käynyt viimeksi. Hieno paikka, parin kilometrin lenkillä paljon sellaista, jota ei puiden keskeltä löydy. Yllätyin siitä, että täällä oli niin hiljaista. Yllätyin siitä, että täällä on niin vähän ihmisiä. Onkohan Hangossa jossain joku hienompi paikka ja tämä jätetty turisteille? Loppuun pakollinen uimakoppikuva.
Suomi on hieno maa, hurraa.
Ruskaa pukkaa, pukkaa ruskaa
Ja nyt kaikki miettivät, että onko tuossa joku sanaleikki, koska siinä on sana ruska.
Olisi voinut jättää kuvat pois, mutta koska tämä on valokuvaussivusto eikä novellipiiri, niin nyt kävi näin. Monen tällaisen 13 tusinassa kuvan julkaisun takana voi olla kuvaajalle merkityksellinen paikka, tapahtuma, henkilö, kissa, koira tai jotain muuta. Itselleni tuo paikka tuo aina jonkun kummallisen hyvän olon tunteen. Tulee sellainen olo, että tässä olen onnellinen. Kuvan katselijalle tämä ei tietenkään välity. Pitäisikö välittyä, pitääkö se kertoa?
Lintukuvausta
Pohdinta siitä, pitäisikö ryömiä lähemmäs vai ostaa pidempi putki. Ihan turha kantaa mitään tykkejä mukana. Alemmasta kuvasta, ylimmällä langalla, ensimmäinen lintu vasemmalta – västäräkki. Loput ovat kottaraisia. Lintukuvaukseen 35 mm (50 mm ekvivalentti) riittää – MOT.
Halikonlahti tyynenä
Sattui niin, että ohikulkiessani tuuli tyyntyi ja aurinko paistoi. Voi ku nättiä, kukkia ja kaikkea, aurauskepitkin jo valmiina.
Kun puhutaan jostain mahdottomasta asiasta, joka ei tule koskaan toteutumaan käytän itse keksimääni vertausta: Yhtä mahdotonta kuin kurtturuusun hävittäminen.
Kurkia kuunnellessa
Viimeinen kesälomapäivä tällä erää meni siinä. Sadettakin tuli ja sitä kuusen alta katselin. Nopeasti ilta tummuu tähän aikaan vuodesta. Kovin syvälle puiden joukkoon ei ilman valoja tohdi enää lähteä.
Loppuun vielä niin pal ihana sininen hetki. Elämässä pitää olla luontohöttöä.
Hirvittää
Polun päässä ajattelin, että kohta ropisee. Näytti juuri sellaiselta maastolta, että hirvikärpäset väijyvät oksilla tummissa vaatteissa kulkevia, hengityshöyryjään ilmaan päästeleviä retkeilijöitä. Ei yhtään, nolla kärpästä. Joko ne ovat jo pudonneet muiden turkkeihin tai sitten niitä ei ollut. Kelpaa minulle.
