(Aboa vetus) Ars nova

AV suluissa, koska siellä tehdään parhaillaan uutta historiaa. Ars novassa Raisa Raekallio ja Misha del Val. Muistin, että näyttelynvaihdot menivät pidempään, mutta onneksi tuli tarkastettua. Taisin sotkea sen kahvilan remonttiin. Tämän parin töitä oli näköjään Turussa viime vuonna esillä Makasiinissa. Viime vuoden jälkimmäinen puolisko meni muissa ajatuksissa, enkä tätä näyttelyä ollut noteerannut millään tavalla.

Mitään hienoa osaa näistä sanoa, olkoot vaikka naivistisexpressinistiskubistiscoloristisnaturalistis -suuntauksen mukaisia. Ihmisiä elämässään ja luontoa, reilusti väritettynä. Tykkäsin kovasti.

Ei saisi vetää, enkä vedäkään mitään viiruja tämän ja sen välillä, että odotan kovasti matkaa Rovaniemelle Särestöniemen näyttelyyn. Kunhan nyt totesin. (Särestöniemeä on Helsingissäkin, mutta sen paikan nimi on niin vaikea kirjoittaa ja lausua, että en tiedä pääsenkö sinne.)

Lunta tulvii taas on raikas …

Joillekin raikas ja kylmä ovat synonyymejä. Eivät ole. Kun pakkasta on -2 astetta ja se tuntuu -9 asteelta se ei ole raikas vaan kylmä. Lyhensin pyörälenkkiä ja lähdin puskemaan vastatuuleen kohti pohjoista.

Ei talviseen maisemaan paljoa tarvitse lunta. Kymmenen milliä riittää kun se tulee meren jäälle.

Pari kotkaa

On vakiovastaukseni kun vaimo kysyy: Mitä näit? Ihan sama tulenko lintujenkyttäyksestä vai olenko unohtunut katsomaan ikkunasta taivaalle. Ei hän koskaan usko, mutta nyt on todiste – been there seen that.

Kuva on otettu hiljattain hankkimallani Fujinon 100 – 400 mm objektiivilla. Luulin, että tämä on huonoin lintuputki ikinä, koska ainoatakaan lintua tämä ei onnistunut houkuttelemaan. Huh, väärä luulo. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta paikallisesta hankin, käytettynä. Näitä on aika hyvin saatavilla johtuen varmaan siitä, että on tehty vaihtoja 150 – 600:een. Tuskin kuitenkaan siitä, että Fuji ei merkkinä ole lintu- eikä oikein luontokuvauksenkaan valtavirtaa. Etäisyyttä kohteeseen oli noin 300 metriä. Hiipimistaitoja pitää kehittää edelleen tai sitten tyytyä kuviin aihetunnisteella: linnut elinympäristössään. Hiipimisestä puheen ollen eli creeping. Alaspäin roikottaessa zoomi pitenee, mutta ylöspäin tähdätessä polttoväli pysyy samana. Tätä näissä käytetyissä saa varoa. Muistan erään Tamronin vakiozoomin, joka oli ihan mahdoton käytettävä kun se lähti heti lyhenemään kun nosti vaakatasosta ylöspäin. Järkyttävä tapaus. Jonnekin se meni vaihdossa tai huuto.netissä, ei ole takaisin tullut

Olipa kaunis talvipäivä

Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.

128673985 potenssin 4 Shades of Grey

Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.

Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.

Turun taidemuseo – Kolme katsetta maisemaan

Tällainen mestarit areenalla, Holmberg, Munsterhjelm, Westerholm. Ketään, enkä mitään esille nosta, koska niin erilaisista taiteilijoista kuitenkin on kysymys. Kirjoitanpa kuitenkin, että mainoksessa oleva Holmbergin Syysaamu, 1856 on yksi hienoimmista töistä. Westerholmin viimeiset työt taisi olla vuodelta 1917, joten aika pitkältä ajalta työt ovat, siten niiden vertailu on aivan turhaa.

Siinä kulkiessa mietin, että pitäisikö ToDo-listalle heti karpalon keräilyn jälkeen kiilata syysmatka Pariisiin, katsomaan Pekka Halosen talvimaisemia. Talvet kun ovat olleet tällaisia kuin ovat. Kuinka ollakaan. Museossa käynnin aikana oli satanut lunta. Maisema oli muuttunut kertarykäisyllä. Hienoa, taas säästyi 2000 €, niin voi ostaa vaikka siikafilettä ja muikunmätiä paahtoleivän päälle.

Vaisakon lehto

Kävinpä täälläkin kurkkaamassa. Hiljaista oli. Yksi koira, käpytikan ääni ja pari tiaista. Kummallista.

Maasto kostea, mutta ei märkää, hieman kuraista, pitkospuut paikoitellen liukkaan limaisia ja jäisiä. Sinivuokot eivät olleet kukassa, ei siis sekaisin ihan luonto ole. Kiittäkäämme korkeimpia voimia kukin uskonsa ja voimiensa mukaan.

Vihreää on paljon, sammal oikein hohtaa. Eri tavalla kuin kesällä.

Viel jäi jäit

Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.

Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.

Salo Vuohensaari, tilannekatsaus

Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.

Harro Koskinen, Aika saaressa Salon taidemuseo Veturitalli

En ole saariston kasvatti enkä veneilijä. Minulle nuo kuvat eivät sillä lailla kolahtaneet kuin asian kanssa enemmän eläneille. Minuun iski tuo kokonaisuus. Useimmiten näyttelyistä poimitaan niitä hienoja yksittäisiä töitä. Kokonaisuus sillä lailla, että Koskinen manitsi videolla kahdesti, että tämä on rakas paikka ja hän selailee usein sieltä otettuja valokuvia. Niin minäkin teen. Selaan vanhoja kuvia ja muistelen. Luopumisen hetken ollessa päivä päivältä lähempänä, tulevat nuo kuvat aina vain tärkeämmiksi.

(Hienoja kalusteita kuvissa oli, niitä tuli katsottua tarkemmin.)