Posts Tagged: metsä
Valoa putken keskellä
Viikkojen sade- ja harmausputkeen tuli reikä. Koettiin ihmeellinen auringon ilmestyminen. On ylellistä ja etuoikeutettua (häshtägsuomi100) kävellä hitaasti, lempimaastossa, kolme tuntia. Kerätä annos sieniä ja popsia vielä löytyviä puolukoita suoraan puskasta. Toisinaan lehdissä on uutisia, kuinka omaiset huolestuneina siitä, kun metsään lähtenyttä ei ole kuulunut takaisin. Jos joskus kirjoitetaan, että omaiset huolestuivat, hälyttivät etsijät ja etsijät löysivät, mutta etsinnän kohde kieltäytyi tulemasta metsästä pois. Silloin kirjoitetaan minusta.
—-
—
—-
Kuutamolla
Kuutamo metsässä on yksi turhauttavimmista kuvausajankohdista. Liian pimeää yhteen ja liian valoisaa toiseen. Jään odottamaan lumipeitettä kuutamolla, jolloin varjoja on enemmän kuin mustassa maassa ja uutta kuuta ilman lunta, jolloin taivas on musta ja tähdet erottuvat paremmin. Sitten on näiden kuvien säätäminen. Ihan hukkaan heitettyä aikaa, koska kenelläkään ei kuitenkaan ole samoja kalibrointeja kuin minun näytössäni. Kännyköistä nyt puhumattakaan.
—
—
Talvi todellakin yllätti
Jäi vielä toiseksikin päiväksi, eikä siinä mitään, lomakin jatkui. Edelleen oli mukava olla ulkona, ihmetellä erilaista valoa ja muuttunutta maisemaa.
—
—
—
—
Kuvaaja yllättyi ensilumesta
Syksyn tärkeimpiä tapahtumia Beaujolais Nouveaun ilmestymisen lisäksi on ensilumen sataminen. Jälkimmäinen tulee aina, kävi miten kävi – kerran vuodessa. Voiko ensilumi sataa kaksi kertaa vuodessa? Tulisi vaikka leuto lokamarrasjoulu, jolloin lumentulo menisi tammikuuhun ja sitten samalle vuodelle kylmä lokamarrasjoulu. Tänä vuonna kävi niin, että lumi tuli ja jäi – ainakin siihen asti, että ehdin pari kertaa ulos. Sattui vielä lomapäiväkin kohdalle. Olipa hieno tunnelma ja valot.
—
—
Koska metsään haluat mennä
Niin mene jos kerran haluat. Vaikka satais ja olisi muutenkin märkää. Ehtii ne reput ja kamerat taas viikolla kuivua. Oli niin supilovahverometsän näköinen palsta ja olihan niitä muutama. Tuo kivi oli uusi löytö.
—
Koivikko kutsuu
Suomen metsissä kauneinta mitä on kuusikon, männikön, järven, suon, tunturin, niityn ja meren lisäksi on koivikko. Varsinkin kun heinät ja kuivat saniaiset luovat keltaisten lehtien kanssa yhdessä syksyn perusvärityksen. Koivikoista tulee aina mieleen myös Arno Minkkisen kuvat.
—
Sateen jälkeen kirkastuu
Ainakin näyttää siltä ja kuvankäsittelyssä viimeistään.
–
Mäntynotko
Notko, kuru, rotko, kanjoni, ylämäkialamäki en mää tiedä mikä tuo on. Aina kaunis paikka ja kuvauksellinen – varsinkin kun valot sattuvat kohdilleen. Tänään oli sellainen tylsä eli dull valaistus. Ei lähtenyt varjot leikkimään. Onhan se kiva, että voi vuorotella mäntyjen ja sähkötolppien kuvausten välillä.
–
#unhappy #sadeye (onneton surusilmä)
Aikaisemminkin olen tämän kannon kanssa hassutellut. Yleensä hymynaamoja laittanut. Nyt nuo kääpäsilmät näyttivät niin surullisilta.
(Tekninen huomautus: Aika karseen näköiseksi menee Huawei 7 kuva paikoitellen kun kierrättää Lightroom Mobile – VSCO – Lightroom reittiä. Pitäis varmaan kattoa vaan kännykällä.)
Processed with VSCO with s6 preset