Posts Tagged: kaupunkimaisemat
Kuvatallustelua Tallinnassa
No juu ei se mitään tallustelua ollut, vaan reipasta kävelyä kohteesta toiseen. Kamera vain sattui olemaan mukana.
Suunta on Kadriorg ja sieltä rannan kautta jonnekin ja jotenkin taas vanhan kaupungin kautta hotellille. Ensimmäinen on vakiokohteesta eli puutarhan ruusutarhasja ja viimeinen heijastus kaupunkimaisemasta jääköön innokkaille Tallinnan kävijöille syötiksi. Huomenna eli seuraavana päivänä kotiin.
Taidetta ja kuvia tuli taas nähtyä, mutta sen jokainen varmaan arvasikin. Lokakuussa uudelleen jos Korona suo.
Kuvakävely Tallinnassa
No juu ei se mikään kuvakävely ollut, vaan tavallista kävelyä, siirtymistä paikasta toiseen. Kamera nyt vaan oli mukana. Ensimmäinen kuva on Balti Jaamilta, jossa puluja kyttäämällä saisi menemään pitkäänkin. Siitä jatkettiin Telliskiveen, Noblessneriin, rantaa pitkin kaupunkiin ja vanhaan kaupunkiin.
Pulukuvan lisäksi nostan kuvan numero 7, joka on Noblessnerin alueella laiturissa olevan vanhan puisen sota-aluksen kyljestä. Hienoa symboliikkaa tuo sienen muotoinen pilvenkuva ja sen vieressä nuo vihreät kasvit.
Nostan myös kuvan numero 10. Kalarannan alue, lempirantani. Pilattu. Pelkkää betonia. Olen järkyttynyt, shokissa.
Päivä päättyi rauhankyyhkyläisen lehahdukseen. Hyvä niin.
Lomalle pakotettuna Hampurissa osa 2
Toisen päivän ohjelmassa oli museo- ja torikierros sekä haahuilua.
Pääkohteenä, muita väheksymättä oli Deichtorhallen, siellä Paolo Pellegrino.
Ripustuksesta kävi jo alusta ilmi, että sota on paskaa. Jotkut kirjoittavat ja kuvaavat sitä työkseen ja jatkuvasti, mutta silti niitä tulee koko aika uusia. Kesällä Tukholmassa kävin katsomassa samaa aihepiiriä kuvaavan James Nachtweyn näyttelyn. Siihen verrattuna tämä oli enemmän reportaasi kuin taidenäyttely. Mukana myös videota, vaikka et haluaisi katsoa pakolaisvyöryä, kuitenkin taustalta kuulet sen. Kaikkien ei tarvitse olla sotakuvaajia, mutta tällaisten näyttelyjen jälkeen miettii omaa kuvaamista. Se on merkityksellistä vain yhdelle ihmiselle. Ehkä tämä yksi ihminen tämän avulla vielä joskus saa aikaan jotain, jolla kuitenkin on suurempaa merkitystä. (Nachtwey on muuten Tallinnan Fotografiskassa, Suosittelen Ehdottomasti.)
Ja loppuun perinteiset paluukuvat.
Lomalle pakotettuna Hampurissa
Iski taas lomalle pakotus päälle. Ensimmäinen viikko meni muissa merkeissä ja toinen alkoi Hampurissa. Tämä oli neljäs kertani ko kaupungissa. Jotain magneettista siinä on. Tarkoitus oli tehdä museo- ja torikierros. Taidemuseoita riittää hyvin pariksi päiväksi ja koko paketti museopassilla vain 25 €. Keski-Euroopan joulutoreja ei ollut tullut ennen nähtyä – nyt on.
Sää oli harmaa – ei satanut – mutta ei paistanutkaan. Vaikka eipä se aurinko muutenkaan museoihin paista. Ensimmäisenä päivänä Kunsthallen. Laajat kokoelmat sitä sun tätä ja välillä jotain teemanäyttelyjä. Toisena kohteena Bucerius, jossa amerikkaa. Warholin töitä kiertää varmaan useimpia settejä koko aika ympäri maailmaa. Niitä on niin nähty. Norman Rockwellin työt jokainen tunnistaa, mutta alkuperäisiä näkee Euroopan museoissa harvemmin.
Torilla käytiin jo aikaisemmin päivällä. Valoisaan aikaan siellä on paremmin nähtävää, mutta hämärän aikaan enemmän nähtävää. Valokoristeet eivät valoisaan aikaan loista. Paljon oli porukkaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa. Siistiä, ei roskia eikä örveltäjiä. Kuvat ovat pääasiassa raatihuoneen perinteisimmältä joulutorilta.
Hampurissa minulla on kaksi pakollista. Rautatieaseman ympäristön raiteet ja junat sekä Alster-järven linnut.
Loppuun vielä perinteinen A view from the window. Yllättävän hyvä näkymä eBookers-huoneeksi.
Kotikaupunki tutuksi
Ensi yönä (31.8. – 1.9.) toteutetaan taas Nuku yö ulkona haastetta. Ainakin tässä on fasiliteetit valmiina. (Miksi tätä ei muuten yhdistetä asunnottomien yöhön?)
Tämä on mielenkiintoinen penkki. Ilmeisesti tästä menee ohi janoisia koiria ja joku ystävällinen sitten tarjoaa vettä. Sitten on huomattu, että koirat jäävät samalla röökille ja paikalle on tuotu tuhkakuppi. Jään odottamaan, milloin tuohon ilmestyy piirustusvälineet, ettei tarttis selkänojaan piirrellä.
Öisiä valoilmiöitä
Ei jaksa, pysty, eikä halua valvoa öitä arkisin tähtien takia. Mennään sitten keinovaloilla. On muuten jännä juttu, että kun jää odottamaan autojen valoja tai vaikka Coca Cola rekkaa, niin ei niitä meinaa millään tulla. Menepä kuvaamaan tyhjää tietä, niin varmasti alkaa liikenne.
Salo, väriläiskä
Noin viikko sitten jouduin taas hirvikärpästen hyökkäyksen uhriksi. Paikansin 16 kutisevaa näykkäisyä, jotka raavin ruvelle. Nyt riitti ja pysyn kaupungissa kunnes pakkaset tulevat. Saas nähdä, edellinen Salo-sarjani taisi olla viiden kuvan mittainen.
Tallinnan elokuu 20. – 21. ja vähän Helsinkiäkin
Vielä yksi vajaa päivä ja kotiin. Ensin vielä edellisen päivän iltakuvat. Seuraavana päivänä vielä pieni kävely. Nyt Vapauden aukiolla oli joku muu tapahtuma. Pitkällisen odottelun ja valmistelun jälkeen paikalle saapui tuo valkopukuinen herra. Onnistuin googlettamaan, että hän on Intian tasavallan joku varapuheenjohtaja. Kuitenkin kyseessä oli ensimmäinen korkean tason valtiovierailu Intiasta. Ei mitään käryä, keitä nuo muut ovat. Presidenttiä odottelin, mutta ei tullut. Eikä näkynyt muuten Kashmiristakaan tulleen ketään paikalle.
Sitten satamaan, jossa rupesi satamaan. Sateen raja menee ison laivan täältä katsottuna vasemmalla puolella eli laivasta katsottuna tyyrpuurissa. Noita risteilijöitä tuli vielä elokuussakin pari päivässä.
Sitten Helsinkiin. Jos Salossa olisi noin hieno peiliseinä, olisin siinä vääntelemässä ja ihmettelemässä varmaan joka päivä.
Visit Bergen viimeinen päivä
Loppuuhan tämäkin kuvavirta joskus. Uuteen päivään herättyämme, huomasimme, että aurinko paistoi taas kukkanuppukärryyn. Hieno päivä jättää tälle kaupungille jäähyväiset.
Sen enempää selittelemättä pyytäisin kiinnittämään huomion uuteen huomaamattomaan tapaan kerjätä, Ibsenin silmiin, levykauppaan josta saa country- ja bluegrass-musiikkia josta mukaan tarttuikin Bruce Springsteenin ainoa bluegrass-levy sekä punatukkaiseen norjalaiseen.
Tavoitteet matkalle olivat: 1. Hanki norjalainen villapaita kun suomesta ei tunnu saavan kuin ohuita neuleita tai järkyttävän paksuja paitoja. Checked. 2. Hanki kadulla pidettävä 100 % merino-villainen t-paita, kun niitäkin tuntuu olevan vaikea saada. Checked. Meinasi tosin käydä hassusti: ei katsos ole enää t-paita sesonki. 3. Käy taidemuseoissa. Checked. 4. Painu patikoimaan. Checked.
Menisinkö uudestaan? Jos itse pitäisi maksaa, niin en. Paitsi jos saisi halvan lentolipun ja museossa olisi joku ihan järisyttävä näyttely. Paras anti on siellä 500 metrin korkeudessa, alempana on ainakin tähän aikaan vuodesta porukkaa kuin pipoa Holmenkollenilla.
Sen pituinen se Pergen.
Visit Bergen kolmas päivä
En huomannut kertoa, että kun eilen laskeuduimme Floyeniltä, niin kaupungissa satoi ihan kaatamalla. Sade jatkui vielä seuraavallekin päivälle. Tästä tulee hyvä museopäivä. Olen pitänyt Hampurin museomailia hienona ideana, mutta tämä Bergenin puoli mailia on kaksinverroin hienompi. Kaikki taidemuseot saman rutakon rannalla.
KODE 1 – 4 on yksi kokonaisuus ja taidehalli päälle. Karkeasti sanoen 4 ja 3 olivat katsottavia, mutta muut höpö höpö. Nikolai Astrup oli nelosessa. Turvallista maalaismaisemaa ja arkielämää. Sitä mitä Munchkin piti kuvaamisen arvoisena. Norjassa kuuluisa, mutta muu maailma löysi hänet varsin myöhään. Väritetyt puupiirrokset olivat mielenkiintoisia. Muissa tiloissa poimintoja museon kokoelmista alkaen 1400-luvulta, vaikka mitä.
Kode 3:ssa oli Munch ja muita norjalaisia. Syksyllä on tulossa isompi Munch-näyttely jos se kiinnostaa. Töitä ja taiteilijoita oli paljon.
Loppupäivä meni kaupungilla haahuillessa ja päivän loppuun yksi taidepläjäys.
