Posts By admin
Salo Perniö Latokartanonkoski
Lämpötilan yllättävä nousu sai vetämään ulkoilupöksyt jalkaan. Chauffööriltä antoi kyydin Latokartanonkoskelle. Kymmenien käyntikertojen jälkeen täällä jaksaa ja viitsii käydä, ympäri vuoden. Tulipa vastaan jopa kaksi turkulaista, jotka eivät olleet ennen käyneet ja pitivät paikkaa hienona.
Hauskoja nuo jäiset astinlautat. Samanlaisia, mutta kivistä aseteltuja näkee puutarhoissa. Sielläkin on tarkoitus, että jalat pysyvät kuivina. Se täytyy tunnustaa, että vanhemmiten ja kun ei ole yksin liikkeellä on kulku paljon varovaisempaa ja vähemmän riskejä ottavaa.
Vettä riittää ja koski virtaa vuolaana. Perussalolaista, isolta valuma-alueelta tulevaa cafe lattea.
Ei muuta raportoitavaa – paitsi saukko ja vihervarpunen.
Reippaina käymme
Ei anneta pakkasen voittaa. Melkoisen rapsakkaa oli puhallus Halikonlahdella, vaikka pakkasta ei ollut ”kuin” 11 astetta. Ottaa päähän fyysisesti kun Halikon- ja Wiurilanlahden yli puhaltava tuuli tuivertaa pipon läpi ties miten syvälle otsalohkoon. Metsässä oli ihan siedettävää. Reitillä nähdyt punarinta, kottarainen ja mustarastas saivat hetkeksi lämpenemään. Kun on jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta mielihyvää, niin ei palele lainkaan (pois lukien dronen lennättäminen).
Lintukuvauskausi avattu
En uskaltanut mennä lähemmäksi ku ei ollu pullaa mukana. Ei näistä päälle päin näy kuka on pullasorsa ja kuka villisorsa. Aika monella on pakenemissuunta kohti jokea. Pitääkin seurata kun seuraavan kerran kohdataan. En tällä vielä räjäyttänyt pankkia, jätin vähän varaa parantaa.
Toinen kuva on Salonjoesta Moision riippusilllalta ylävirtaan kohti Pertteliä. En tiedä kun ei koulussa opetettu, että missä kohtaa Uskelanjoki muuttuu Salonjoeksi. Ehkä tuolla seuraavalla sillalla.
Vuosi 2026 käyntiin
Tuttuakin tutumpi, jopa kulunut maisema Salonjoesta torin sillalta kuvattuna. Tarkoitus onkin demonstreerata sitä, että valo on todellakin lisääntynyt. Kuva otettu noin varttia vaille viis eikä taivas ole musta. Toivoa on, kyllä se tästä.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, että mikä on tuo valkoinen piste taivaalla.
Tilinpäätös 2025
Vuosi kiertynyt ja kuukauden kuva hylly on täyttynyt. Koville otti, mutta aina tuli kuva vaikka väkisin. Kaikki kuvat taitavat löytyä jostain postauksesta selityksineen.
Tilastotietoa:
- 1 kuva dronella
- 2 kuvaa oikealla kameralla
- 9 kuvaa puhelimella
Kertonee yleisestä suuntauksesta ja omalla kohdalla myös siitä, että liikkuminen on vaikeutunut ja polkupyörällä mennessä valkkaa, mitä ottaa mukaan. Eihän Fujin XE-4 ja sille kavereiksi 23 mm (eqv. 35 mm) ja 35 mm (eqv. 50 mm) tosin paljoa painaisi. Puhelimesta saa 13, 25 ja 113 milliä – siinähän sitä olisi polttoväliä pyöräretkelle. Lintuputken roikottaminen on sitten oma lukunsa.
Polaroidilla voisi jonkun kuvan ottaa, mutta kino ja rullafilmi taitaa olla jo unohdettu.
Ensi vuoteen.
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Ulkoilua ensilumilla
Parin viikon sisäpalveluksen päätteksi pääsin kunnolla ulkoilmaan. Tuttuihin maisemiin Hamarijärvelle ja sen jälkeen retkikahville ja korvapuustille Teijon Masuuniin. Aurinkokin paistoi.
Marraskuun kuvailut ovat jääneet kovin vähiin.
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Lempo soikoon (Lemmon Comet)
Näin kauniisti olisi Tex Willer todennut sijassani, itse käytin mielessäni hieman ronskimpaa ilmaisua. Yhtenä iltana yritin kuvata Lemmon komeettaa pihalta. En sitä havainnut silmällä enkä kiikareilla, mutta tähtikartan mukaan sen piti olla jossain käteni osoittamassa suunnassa. Olikin varmaan, mutta koneella materiaalia tutkiessani totesin, että välissä oli yksi marjakuusi.
Uusi yritys avarammalla paikalla seuraavana iltana. Edelleenkään en sitä löytänyt, mutta sihtasin puhelimen (Pixel 9Pro) sinne päin, missä lentorata on. Siellähän se oli. Jätti hienot siniset raidat jälkeensä. No ei nyt sentään. Nuo kuuluvat kurpitsaviikkojen valoesitykseen.
Mielenkiintoista tämä on. Oppii kaikenlaista uutta, mikä on magnituudi, käänteinen logaritminen asteikko, laaduton suure, tähti voi olla näennäisesti kirkas ja mikä on lempo. Enkä lakkaa ihmettelemästä, että kuinka paljon noita pisteitä.
