Kyllä minä niin ilahduin kun havaitsin törmäpääskyn langoilla. Ei tarvitse enää altaan reunalla tunteja kiikarit silmillä etsiä satojen pääskysten parvesta sitä yhtä, joka selkänsä kääntäessään ei muutu räystäspääskyksi.
Ilahduin siitäkin, että sain metsäkirvisestä sellaisen kuvan, missä on niin monta tuntomerkkiä, että minkäänlaiseen epäselvyyteen ei ole aihetta. Takavarpaan kynsikin näkyy. Aikaisemmin olen määrittänyt metsässä olevan kirvisen mettäkirviseksi ja pellolla olevan niittykirviseksi. Helppoa.
Halikonlahdella on hymyilyttänyt tämä kylpylelun näköinen pääsiäissorsa. Keltainen erottuu joukosta ja poikanen onkin saanut lokeilta kurmuutusta enemmän kuin muut. Jonkin aikaa seurailin, niin näytti, että aika paljon tämä oli emon välittömässä läheisyydessä. Pesueessa oli alun perin ainakin 11 poikasta, joten pari on ollut jo hävikkiä.
Punassuolla olin katsomassa olisiko siellä ollut kirsikorennon esiintymää. Saattoi olla – en kuitenkaan nähnyt. Höyhensarjaan sain teeren. Oli raukka joutunut rakkaimmastaan eli hengestään. Värien näkyminen erilaisena katselukulmasta riippuen lienee jotain sellaista, mitä mikään ihmisen keksimä hiusväri ei osaa vielä tehdä.
Laitetaan tähän samaan kun kerran samalta reissulta on myös yksi metsäkuva. Sonylla otettu, käsitelty #vscocam illa.
Kun ei ole mitään tekemistä ja johonkin pitäis mennä ja pullaa pitäis saada niin silloin lähdetään Fiskarsiin. Kirjakahvilaan perinteiselle korvapuustille tai Petri’sille jollekin kevyemmin purtavalle. Kuvassa kuitenkin lokei ja kukei.
Pääsiäiskuvana olkoon tämä näkymä paikasta, joka minulle tuo mieleen Golgatan – siis sellaisena kuin se kertomuksissa on. Mäellä oleva hakkuaukio, jonne jätetty muutama puu pystyyn, kuin risteiksi. Kelpaa siinä sepelkyyhkyn huhuilla kumppania.