Valkovuokkoista on. Samoin kuraista, märkää ja liukasta. Alkaa olla polut jo niin kuluneita, että eivät kestä sateita Salon kokoisen kaupungin kävijämääriä. Kunnostamista lienee turha odottaa nykyisellä määrärahapolitiikalla. Täälläkin käy varmaan niin, että huonon paikan viereen tulee kiertopolku. Vaikka ei mitään pyöräilijöitä vastaan olekaan, niin onneksi niitä ei ole täällä näkynyt.
Pixelin käytöstä sen verran, että nyt on kätevä panoraamakuvaus, RAWit ovat aivan turhia ja 50MP:stä en osaa vielä oikein sanoa, muuta kuin, että onhan se tarkempi, mutta tarvitsenko sitä.
Kävinpä täälläkin kurkkaamassa. Hiljaista oli. Yksi koira, käpytikan ääni ja pari tiaista. Kummallista.
Maasto kostea, mutta ei märkää, hieman kuraista, pitkospuut paikoitellen liukkaan limaisia ja jäisiä. Sinivuokot eivät olleet kukassa, ei siis sekaisin ihan luonto ole. Kiittäkäämme korkeimpia voimia kukin uskonsa ja voimiensa mukaan.
Vihreää on paljon, sammal oikein hohtaa. Eri tavalla kuin kesällä.
Ettei tarvitse palella Halikonlahden tuulissa niin menimme Vaisakkoon metsän suojaan. Tuulihan sielläkin osan matkaa ja sen jälkeen alkoi märät lehtien kuorruttamat pitkospuut. Aika rentona piti askeltaa.
Onhan tuolla ihan viihdyttävää. Järripeippo, viherpeippo, tikli, punatulkku, palokärki, puukiipijä, sinitiainen, talkkari, närhi, korppi ja heinäsorsa viihdyttivät omalla panoksellaan.
Pitkästä aikaa Vaisakossa. Tavoitteena bongata pikkutikka ja pyrstötiainen. Vaihdoinkin teeman vaahterapäiväksi.
Vaisakosta. Sinivuokot lopettelevat, valko- ja keltavuokkoja, imikkä, kiurunkannus, käenrieska ei vielä mukulaleinikkiä eikä esikkoa. Uudet pitkospuut rakenteilla.