Posts Tagged: maisemat
Kurkia kuunnellessa
Viimeinen kesälomapäivä tällä erää meni siinä. Sadettakin tuli ja sitä kuusen alta katselin. Nopeasti ilta tummuu tähän aikaan vuodesta. Kovin syvälle puiden joukkoon ei ilman valoja tohdi enää lähteä.
Loppuun vielä niin pal ihana sininen hetki. Elämässä pitää olla luontohöttöä.
Raja
Siinä se on ja varmaan pysyy. Vuoron perään, jompi kumpi ajetaan alas ja aloitetaan taas alusta.
Linjat rikki
Joku paikallinen Banksy on saanut riittävästi suorista linjoista ja päättänyt rikkoa harmonian. Saattoi ääni- ja hajumaailmakin hetkellisesti muuttua.
Kuva on jostain Hiidestä. Siellä on Iso-Hiisi, Hiisi, Vähä-Hiisi ja Nokka-Hiisi. Ei sitten kuntaliitoksen yhteydessä olisi voinut yhtenäistää noita hiisiä. Olisi vaan vaikka Sopivankokonen-Hiisi.
Hurraata suolle
Kauan eläköön suo ja kauan se on jo elänytkin. Edelleen pitäydyn mielipiteessäni, että suo on se maisema, joka tuottaa eniten mielihyvää – no on joku koivikkokin ihan kiva ja vanha metsä jos sellaisen löytää tai merenranta ja miksi ei pieni järvikin tai keittiön ikkuna kun kirsikat kukkivat. Vaihdetaan siis otsikoksi Hurraata tuollekin.
Villat
Kadehtien katselen joidenkin suo- ja tupasvillakuvia, joiden tunnelma on utuinen ja satumaisen salaperäinen. Ei onnistu eikä tule onnistumaan minulta. Pitäisi herätä aikaisin tai mennä myöhään nukkumaan ja se ei minulle käy. Kun olen vapaalla, nukun silloin kun nukuttaa. Jatkan siis kadehtimista ja mutkuttelua ja otan villakuvani kirkkaassa valossa. Yhtä Urpo Häyrisen suokuvaa katsoin, niin siinä oli noita palloja moninkertaisesti per neliö. Niiden vuoksi voisin jo harkita.
Järvimaisema
Koska maailma on globaali (J. Karjalainen) niin internetin mittakaavassa järvimaiseman kuvia ei varmasti ole niin paljon kuin auringonlaskukuvia. Ei näihin vielä kyllästy, niin kaunista.
Salo Pertteli Uskelanjoki
Löysinpä taas pitkästä aikaa kameran ja lähdin sitä inhasti ulkoiluttamaan, siis polkupyörällä. Tämän vuoden lämpimän ajan tavoitteena on aktivoitua tutkimaan lähiseutua laajemminkin pyörän satulan päältä. Tästä myöhemmin, aika näyttää miten käy. Pääsin kuitenkin jo kymmenen kilometrin päähän (ja takaisin).
Koko jokea ei ole tarkoitus dokumentoida. Siitä on jo olemassa Lasse Kylänpään kirja Uskelan joki.
Itse pidän tuosta jälkimmäisestä kuvasta. Se voisi tosin olla mistä tahansa paikallisesti kuraprunnista.
Valoisaa riittää
Ei tosin pitkää sillä systeemillä, että yhdeksältä herää, pari tuntia miettii ja sitten saa itsensä viimein liikkeelle. Hyvä , kun tuonkin verran.
Pienellä järvellä X:s kerta
Tänään tuli taas mietittyä, että joko sitä tohtisi alkaa kulkea metsässä ilman kamerareppua. Kuvia tulee otettua niin vähän ja tuntuu, että suuri osa vuodesta on vain uuden vuodenajan ja muutoksen odottelua. Vai pitäisikö itse muuttua ja tehdä jotain muuta.
