Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Niin ne kelit muuttuvat. Eilen sai mennä shortseissa ja tänään kuljettiin sumussa. Näkyvyys sumun takia heikko, jota entisestään heikensi märät silmälasit. Kotona sitten katsoin mitä tuli kuvattua. Aika paljon tuo sumu vaikutti siihen miten kylmältä tuntui, vaikka lämpötilaero oli korkeintaan kolme astetta. Eipä päässyt aurinko lämmittämään.
On niin monta kertaa kuultu, että paras kamera on se mikä on mukana. Tänään oli kolme. Paras kamera on se mitä osaa käyttää. Tänään kännykkä voitti. Piti painaa vain yhtä nappia. Kotona sitten opettelin, miten XE-4:ssä ja Air2S:ssä käytetään valotuksen haarukointia.
Halikonlatte tarjoili tänään kirkasta. Pois oli se maitokahvinruskeaksi värjäytynyt lumi- ja jääkerros. Tuuli oli tyyntynyt alle 5000 desimetriin sekunnissa, joka teki olemisesta hyvinkin siedettävää ja pyöräilystä sujuvaa.
Yksi päivä olikin jo aurinkoista. Oli vaan niin kylmä, etten mennyt ulos. Onneksi palattiin takaisin tähän lämpimään, pilviseen moodiin. Ei haittaa vaikka tuulee 76 metriä sekunnissa. Pilvisistä päivistä huolimatta, päivä pitenee pilvien takana. Yht’äkkiä huomaat, että et ehtinytkään suojata alppiruusuja kun aurinko antaa palaa päivän pitkän.
Halikonlahti on ominaisvärissään. Jos olisin aktiivinen kuntalainen, tekisin kuntalaisaloitteen, jossa sen nimi muutettaisiin muotoon Halikonlatte.
Tässä kuussa Armas on heittänyt keikkaa jossain muualla kuin Salon seudulla. Ehti kuitenkin ainakin yhtenä päivänä pistäytymään.
Esteri (en tiedä sukunimeä) kävi edellisenä yönä, kuten kuvasta näkyy. Aika korkealla on vesi.
En ole liittynyt lopettaneiden blogin-pitäjien joukkoon. On vain ollut kaikenlaista murhetta. Tänään kuitenkin kävi niin, että henkilökohtainen avustajani kärräsi minut Halikonlahden rannalle. Oi tätä tilan tuntua verrattuna viime viikkojen tilanteeseen.
En vaan kertakaikkiaan saa talvesta otetta. Ellei ole kosteaa ja kova tuuli, niin on kova pakkanen. No – kova ja kova – -12 alkaa olla liikaa. Oli miten oli, niin kivat värit ja valot oli Halikonlahdella. Sinne sentään uskalsin kun auto oli alle kilometrin päässä. Tarkimmat pikselinpiippaajat varmaan ihmettelevät miten tuo merkkitaulu on valaistu takaa, vaikka valo tulee edestä. (Tähän asti olen ollut oikein tyytyväinen Fujin jälkeen. Kroppia on annettu sen verran, että saa kuvasuhteen 4:3:ksi. Objektiivina eli linssinä oli Fujinon 50 mm/f2.0 eli 50 mm Fujicron.)