Posts Tagged: halikonlahti
Sateen edellä
Kauemminkin olisi voinut seurata pilvien muuttumista. Polkupyörällä liikkeellä, kotiin matkaa viisi kilometriä. Näillä parametreillä ei kannata kauaa pohtia ollako vai eikö olla, mikäli haluaa kuivin vaattein kotiin. Puoli kilometriä ennen kotipihaa tulivat ensimmäiset pisarat.
Hienoja kuvioita. Ukkonen jäi tällä kertaa tulematta vaikka sitäkin vähän ennusteltiin.
Aina vaan niitä lintuja
Luin Tiirasta Halikonlahden havaintoja ja lähdin poimimaan kypsät omenat eli hyödyntämään muiden haviksia. Löytyihän sieltä pikkulokki, räystäspääsky ja haarapääsky. Siinä paluukyytiä odotellessa yritin ottaa pikkulokkia lennosta. Eihän siitä tällä kokemuksella tullut juuri mitään. Kaukana oleva vielä jotenkin, mutta mitä lähemmäksi tuli, sitä suttaisemmaksi meni. Niinpä niin. Kotona muistin, että onhan mun kamerassa sellainenkin ominaisuus kuin sarjatuli. Kylläpä taas nolotti. Seurantaa sentään älysin käyttää ja zone-tarkennusta. Siispä uudelleen yrittämään kun kalenteri sallii.
Paikallaan olevat ja korkeintaan hiljalleen ohi lipuvat ovat varmempia tapauksia. Kello ei näy, mutta tukka on hyvin.
Tyly tuijottaja
En ole ennen huomannut, että kottarainen on tuollainen tyly tuijottaja. Jäänyt sellainen sympaattinen kuva kuin he syksyisin parvessa iloisesti porukassa sirkuttelevat. Tosin, ei tule nyt mieleen yhtään hymyilevää lintua. Jos nyt ylipäätään lähdetään jotain ihmisen inhimillistä piirrettä hakemaan.
Se kiinnostaisi, että miten tuo lintu tuossa reiässä roikkuu. Varmaan aika raskasta päivystää, milloin ukko tai Wolt-lintu tulee paikalle. Miksi se ylipäätään tuossa on? Voisko nyt jo olla poikaset?
Halikonlahti II-allas
Pari päivää sitten oli tyyntä. Tähän voidaan palata kun alkaa taas puhaltaa niin, että olo on kuin olisi jääpaloja syönyt. Maaliskuun viimeinen päivä, outoa.
Sattuipa hassusti lintupolulla
Kävelinpä idyllisellä varjojen värittämällä lintupolulla kun huomasin veikeän pikku käävän pienen puun kyljessä. Katsoin, että olipa joku jyrsijäinen nävertänyt siihen pienillä hampaillaan hauskasti silmät ja suun. Menin lähemmäksi ja huomasin, että nyt vanhaa kääpää koijataan. Ne olikin piirretty. Hetken siinä taivastelin ja voi ettälin ja jatkoin matkaa.
Tuokion kuluttua oli heinäsorsien kuviokellunta tai taitouintiesitys. Ei ollut huijausta, aitoa oli.
128673985 potenssin 4 Shades of Grey
Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Viel jäi jäit
Ei saanut lämmin vesisade häivytettyä kaikki jäitä. Halikonlahden väylä pitkälle sula ja salmi ihan auki. Wiurilan puolella jäitä on enemmän. Vielä ehtivät jäätyä uudelleen – KOP, KOP.
Kiva päivä oli inhailla (laittaa kamera tarakalle ja lähteä pyöräilemään vrt. IIK Inha). Tyyni ja sateeton niin pärjäsi parilla plussa-asteella.
Salo Vuohensaari, tilannekatsaus
Metsässä lunta ei kikkaraakaan, varjoisat tallatut paikat voivat olla jäisiä, mutta metsässä ei niitäkään. Aivan tossukeli. Vuohensaaren ja Vaisakon välinen salmi osaksi auki. Kohta lähtee varmaan loputkin jäät kun vielä vähän satelee. Kummallista, perin kummallista.
Väriä maisemassa
Ei pidä vaipua epätoivoon harmauden kanssa. Onhan tuolla mustaakin, väylällä erottuvat vihreä ja punainen lateraaliviitta, ruskeaa kaislikkoakin. Tien varsilla on punakeltaisia liikennemerkkejä. Jonkin verran tämä harmaus nyppii. Tuo kosteus tekee niin kylmän olon vaikka plussalla ollaankin.
Näkyvyys heikko tai ei ollenkaan
Niin ne kelit muuttuvat. Eilen sai mennä shortseissa ja tänään kuljettiin sumussa. Näkyvyys sumun takia heikko, jota entisestään heikensi märät silmälasit. Kotona sitten katsoin mitä tuli kuvattua. Aika paljon tuo sumu vaikutti siihen miten kylmältä tuntui, vaikka lämpötilaero oli korkeintaan kolme astetta. Eipä päässyt aurinko lämmittämään.
