Posts Tagged: halikonlahti
Edelleen kevättä odotellessa
Näyttää tuo matkailu painottuvan Halikon- ja Wiurilanlahden maisemiin. Selvähän se kun ei oikein muuallekaan pääse.
Oli sellainen ilta, ettei tuullut lainkaan. Tuntui melkein lämpimältä. Hiljaistakin oli. Wiuruilanlahti vapaa jäistä. Onkohan käynyt niin, että koko Suomi suli kerralla, eikä tänne etelään tulla turhaan aikaa kuluttamaan vaan jatketaan suoraan pesäpaikoille. Hanhia toki on. Odotan vielä viikon, että lämpenee ja iltaisinkin voi mennä ilman pitkiä kalsareita kierrokselle. Muussa tapauksessa manaan sellaisen kirouksen, että koko lahti ja naapurilahti ja Vuohensaaren salmi kiehuu. No, jos ei lämpene niin voin ehkä odottaa toisen tai kolmannenkin viikon. Sen jälkeen kyllä manaan sellaisen kirouksen, että jokilaiva jämähtää ikuisesti poikittain Salonjokeen ja sen jälkeen siitä kulje yksikään silakkavene syysmarkkinoille. Että sillai.
Silmitön talvi, järjetön sää
Sellattiin laulaa Miljoonasade ja jatkaa: ”Meitä ei kylmetä routa ei jää.” Ei ole tuota kappaletta tehty luonnon olosuhteisssa. Olkoon vaan lämmin maaliskuun alku, mutta kun tuulee tuota jäätä pitkin, vaikka etelän suunnasta tuleekin, niin kylmä on. Eikö voisi jo oppia ja pysyä kotona.
Saharan hiekkalaatikko pöllyää
Pitihän sitä tätäkin ihmettä käydä katsomassa. Täytyy sanoa, että melkoisen ylimainostettu tämä ”Saharan hiekka värjää aamu- ja iltataivaan tsykedeelisen punaiseksi” -tapahtuma. Aivan auringonlaskun aikana oli oranssia ilmassa, mutta pari minuuttia myöhästyin. Vasemmassa reunassa on muuten harmaahaikara. Toinen kuva on noin viisitoista minuuttia ennen pimeyden alkamista. Kylmäkin oli.
Hämärän ja pimeän aikaan keväällä ja syksyllä Halikonlahdella parasta on äänimaailma kun joutsenet, hanhet, sorsat, kurjet ja haikarat keskustelevat keskenään.
Luonnollista pehmeää piirtoa
Eipä tarvitse horisontista lintuja hakea, eikä miettiä objektiivien reuna- tai juuri muutakaan piirtoa. Sumussa mennään. Kylmä ei ollut, eikä tuullut. Myöhemmin sitten tulevalla viikolla valitetaan sitä. Vaikka on tuollainen rokka, niin välillä maisema näyttää kuitenkin valoisammalta, erikoinen ilmiö. Se tuli taas huomattua, että jos kamerassa on lintutötterö kiinni, niin ei sitä siitä hevin irrota. Helpompi on kaivaa puhelin taskusta. Mikäli on laskutilaa (pyörän tarakka) ja kuljetuskapasiteettia, niin sitten voisi ottaa mukaan X-E4:n ja Ei se enää paljoa tekisi kulkemiseen lisärasitusta. Tavaroiden mukana ronttaaminen vaan on päivä päivältä ainakin henkisesti työläämpää. Olen hankkimassa uutta kaukoputkea ja sen pitäisi jäädä painoltaan noin kiloon ja jalusta mielellään alle kahteen. Kiikarien tilalle monokulaari. Siinä on polkupyörällä helposti kuljetettava setti. Kamera pääsee mukaan jos on kiltisti.
Ei aivan turha retki ollut, laulujoutsen ja punatulkku näkysivät. Ajattelin, että mitään joutsenta pienempää ei tuossa sumussa näkisi, eikä joutsentakaan koska se on valkoinen.
Reippaina käymme
Ei anneta pakkasen voittaa. Melkoisen rapsakkaa oli puhallus Halikonlahdella, vaikka pakkasta ei ollut ”kuin” 11 astetta. Ottaa päähän fyysisesti kun Halikon- ja Wiurilanlahden yli puhaltava tuuli tuivertaa pipon läpi ties miten syvälle otsalohkoon. Metsässä oli ihan siedettävää. Reitillä nähdyt punarinta, kottarainen ja mustarastas saivat hetkeksi lämpenemään. Kun on jotain mielenkiintoista tekemistä tai muuta mielihyvää, niin ei palele lainkaan (pois lukien dronen lennättäminen).
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Sateen edellä
Kauemminkin olisi voinut seurata pilvien muuttumista. Polkupyörällä liikkeellä, kotiin matkaa viisi kilometriä. Näillä parametreillä ei kannata kauaa pohtia ollako vai eikö olla, mikäli haluaa kuivin vaattein kotiin. Puoli kilometriä ennen kotipihaa tulivat ensimmäiset pisarat.
Hienoja kuvioita. Ukkonen jäi tällä kertaa tulematta vaikka sitäkin vähän ennusteltiin.
Aina vaan niitä lintuja
Luin Tiirasta Halikonlahden havaintoja ja lähdin poimimaan kypsät omenat eli hyödyntämään muiden haviksia. Löytyihän sieltä pikkulokki, räystäspääsky ja haarapääsky. Siinä paluukyytiä odotellessa yritin ottaa pikkulokkia lennosta. Eihän siitä tällä kokemuksella tullut juuri mitään. Kaukana oleva vielä jotenkin, mutta mitä lähemmäksi tuli, sitä suttaisemmaksi meni. Niinpä niin. Kotona muistin, että onhan mun kamerassa sellainenkin ominaisuus kuin sarjatuli. Kylläpä taas nolotti. Seurantaa sentään älysin käyttää ja zone-tarkennusta. Siispä uudelleen yrittämään kun kalenteri sallii.
Paikallaan olevat ja korkeintaan hiljalleen ohi lipuvat ovat varmempia tapauksia. Kello ei näy, mutta tukka on hyvin.
Tyly tuijottaja
En ole ennen huomannut, että kottarainen on tuollainen tyly tuijottaja. Jäänyt sellainen sympaattinen kuva kuin he syksyisin parvessa iloisesti porukassa sirkuttelevat. Tosin, ei tule nyt mieleen yhtään hymyilevää lintua. Jos nyt ylipäätään lähdetään jotain ihmisen inhimillistä piirrettä hakemaan.
Se kiinnostaisi, että miten tuo lintu tuossa reiässä roikkuu. Varmaan aika raskasta päivystää, milloin ukko tai Wolt-lintu tulee paikalle. Miksi se ylipäätään tuossa on? Voisko nyt jo olla poikaset?
Halikonlahti II-allas
Pari päivää sitten oli tyyntä. Tähän voidaan palata kun alkaa taas puhaltaa niin, että olo on kuin olisi jääpaloja syönyt. Maaliskuun viimeinen päivä, outoa.
