Posts Tagged: metsä
Metsäkato
Hiljattain näkemäni näyttelyssä Pohjoistuulen metsä, Kovalainen halusi, että kun puhutaan metsästä, tarkennettaisiin, että mistä metsästä. Varmaan tarkoitti, että puupelto ei ole sama kuin metsä. Tästähän sen näkee. Vihreää on. Laikkuja siellä täällä, kaikki puut saman korkuisia ja saman merkkisiä. Kyllähän tuokin minulle metsästä menee kun ei paremmasta tiedä.
Hirvittää
Polun päässä ajattelin, että kohta ropisee. Näytti juuri sellaiselta maastolta, että hirvikärpäset väijyvät oksilla tummissa vaatteissa kulkevia, hengityshöyryjään ilmaan päästeleviä retkeilijöitä. Ei yhtään, nolla kärpästä. Joko ne ovat jo pudonneet muiden turkkeihin tai sitten niitä ei ollut. Kelpaa minulle.
Raja
Siinä se on ja varmaan pysyy. Vuoron perään, jompi kumpi ajetaan alas ja aloitetaan taas alusta.
Koivikko
Voi kun näkisin tuon koivikon joskus suurena. Vaatii sen, että itse elää ja jaksaa eikä kukaan käy tuota kaatamassa. Puupeltohan tuo on ja jotain sen pitäisi tuottaa. Silti kaunis, ympäri vuoden. Olen sillai niinku koivufani.
Tien toisella puolella oli iso kuusikko. Ihana sammalpohja, mistä sai kerätä puhtaita suppilovahveroita.
Outoa oli
Mennä työpäivän jälkeen metsälenkille. Valoa, ei sada, on lämmintä. Outoa, todella. Muutama makea puolukka löytyi maisteltavaksi. Peippoja, kurkia, palokärki ja harmaalokki. Hieno tunnelma, varma kevät ja lupaus kesästä.
Täydellinen aloitus vuodelle
Ei taida pilviverho tänään raottua. Eikä raottunut. Ei tarvinnut pettyä.
Punassuon kierto
Sattuipa loma ja aurinkoinen päivä. Päivä nyt on liioittelua, muutama tunti. Tietä pitkinhän sitä suurin osa matkasta tulee sulan veden aikaan. Tulisikin vielä joskus lumitalvi, että pääsisi suksilla kiertämään.
Wannabee aarnimetsä
Välillä löytää tällaisia vähän kuin vanhan metsän pienoismalleja tai dioraamoja. No, kyllä moto sen korjaa, ennen kuin vahinko ehtii tapahtua.
Monimuotoisuus
Mitä se muka on, ettei luonnon monimuotoisuus olisi jotenkin vaarassa. Onhan tuossa ylämäkeä, alamäkeä, tasaista ja vaaka- ja pystylinjoja on erimerkkisiä ja ikäisiä puitakin. Tänään oli taas se päivä kun haluaisi kulkea vanhassa metsässä eikä aina näillä – tosin välillä kuvauksellisissakin – puupelloilla.
Koivuportti
Haastava kohde. Kun lenkillä huomaa, että nyt alkaa lehti kellertää, pitää olla valmiina. Tänä vuonna onnistuin. Sattui vielä aurinkokin mukaan etuvasemmalta. Enää tämä ei ole tällainen.
