Tippa tapaamisiin

Mielenkiintoinen ilmiö. Joissakin lehdissä tipat ovat pihkan värisiä, joissakin messinkiä ja joissakin kuin pieniä tinapalloja. Valitettavasti ei ollut jalustaa mukana. Olisi voinut ottaa kuvat pidemmällä terävyysalueella ja tutkia mitä muita värejä ja mitä muuta elämää lehdistä olisi löytynyt.

Viikkoa myöhemmin

Haapa on lehtensä tiputtanut ja koivu muuttunut keltaiseksi. Veikkaan, että viikon päästä koivukin on nude. Sitten alkaakin se loputon talven odotus.

Mavic Air:ssa ei ole sitä juttua vakio-ohjelmistossa, jolla saisi kopterin lentämään etukäteen ohjelmoidun lento- ja kuvaussuunnitelman mukaan. Se olisi kätevä, vaikka tuskin jaksaisin koneella tai kännykällä sellaisen parissa nyhjätä. Konetta saa näprätä työn puolesta jo ihan tarpeeksi.

 

Auringonkukkaissesonki oli ja meni

Ei haittaa. Nyt ne alkavat olla kauneimmillaan. Eivät ultra bran keltaisia vaan kauniin ruskeita. Peippoja lentelee ympärillä ja tiklit tiklittää.

Kopterointia

Päivitetäänpä kokemuksia Mavic Air dronesta. Edelleen ihan mukava lelu, pöristely sporttimodessa varsinkin. Valoa pitää olla ja valottaa oikealle. Kuvaaminen ei ole jokapäiväistä niin tämä unohtuu. Alivalottuneesta otoksesta ei kuvaa tehdä. Akkujen kesto on surkea. Puoli tuntia olisi kiva. Tänään oli akkukapasiteetista kulunut jo lähdössä kuudesosa. Kopteri ilmoitti, että nousu estetty, patteri liian kylmä ja varausta jäljellä reilu 40 %:a. Otin akun taskuun ja kyllä sillä myöhemmin yhden lenkin teki.

Ensimmäisessä kuvassa on valoa ja histogrammi oikean näköinen. Toisesta kuvan tekee nuo puiden varjot. Ne tekevät ylimääräisen hämäyksen kuvakulmaan. Viimeisessä aurinko oli pilvessä ja valon määrä tippui. Samalla sammui haapojen loisto. Lightroomissa joutui vähän ”säätämään”. Raakakuva oli siis ihan, ihan järkky ja kamala. Raakakuva ei salli säätämistä nupit kaakkoon tyylillä. Hyvä olisi jos valotuksen saisi jo kuvatessa kohdalleen.

Kahta en vaihda. Mavic Air ei ole näistä kumpikaan. Kuvakulmista en luovu, mutta kopterin vaihtaisin mielelläni parempaan. Mennään tällä ja harjoitellaan.

Puutarhurointia

Sain taas toteuttaa itseäni pihan koristelussa. Monen vaiheen ja punnerruksen jälkeen valmistui taas muutama neliö ja sen kruununa askelkivet eli stepping stonet. Ooh, olen niin happy. Eikä haittaa vaikka tuli valmista. Ensi vuonna voi laittaa uudelleen jos välit ovat kuitenkin liian pitkät ja korkeudet vinksallaan.

Heippa linnut

Se on menoo nyt. Muotoon järjesty. Pyrstö pohjoiseen ja nokka etelään.

Ujot ja ylpeät

Suurella järvellä lentelee kolme jalohaikaraa. Toinen vuosi kun lajin täällä näen. On ihan älyttömän arka lintu. Ei tarvitse edes yrittää lähestyä kun jo lähtee karkuun.  Siinähän risteilevät ruovikon ja kivikon väliä kun minä teen souturetkeä. Tuon kivellä olevan pingviinin olen nähnyt ennenkin.Nuori lokki ei ujostellut. Pyysi ottamaan kuvan muistoksi. Muistuttamaan siitä kuka tulee olemaan King of the Rock.

Pilvipäivä

Auringonpaistetta, hiljainen tuuli, kurkien kokoontumisääniä jossain korkealla, hanhien juttelua lähikarikolla ja pilvinäytöksen seuraamista. Siinä on eväät hyvään päivään. Harmi kun en tunne noita pilvimuodostelmien nimiä ja merkitystä. Tuo yksi järven ”yli” menevä makkara muistutti vyörypilveä. Kun itse ilmiön seuraaminen loppuu, alkaa mikkihiirien, puudelien ja muiden hahmojen etsiminen. Muppet-Shown vanhat ukot missasin, mutta Hitchcockin sain.

P9160038-Pano.jpg


P9160048.jpg

P9160057.jpg

P9160069.jpg

P9160081.jpg

Tunnelajit

Tunneryöpsähdyksiä varmaan tälläkin järvellä herättäisi jos merimetsot jäisivät pidemmäksi aikaa. Taitavat olla lomailijoita, toivottavasti eivät tietustelijoita tai peräti tesantteja. Sen opin seuraamalla, että kun merimetso nousee varpailleen ja ojentaa vartaloa ei kannata olla sen takana. Sen töräytyksen voisi tehdä jonnekin muualle kun ravinteita järvessä on ihan omastakin takaa. Toki suljetttu kiertohan se on jos tuon järven kaloja käy syömässä. Toinen tunnelaji on tuo sinilevä. Se menee niin sanotusti ihon alle. Kolmas laji on vesijuoksu, jossa vesi juoksee ja itse jää paikalleen. Tuosta kivikosta pääsi äitienpäivänä kovalla tuulella soutamaan yli niin, että pohja vähän kolisi. Eikä sen olisi pitänyt kolista. Toisesta kivikuvan pienimiä kiviä en ole koskaan ennen nähnyt.

Pienemmästä kahlaajasta luulin jo löytäneeni jotain uutta. Onpas sitten surkean pieni ja siistin näköinen suokukko. Jalohaikarakin oli taas ilmaantunut, mutta en jaksanut enää lähteä jahtaamaan.

P9020018.jpg

P9020022.jpg

P9020065-Pano.jpg

P9020031.jpg

 

Hämeenlinna Noco

Noco niinku Nordisk Contemporary, niinku nykytaidetta. Ihan ensimmäiseksi, että ellei #museokorttia olis keksitty, niin olisi voinut tämäkin näyttely jäädä katsomatta, varsinkin jos ei olisi ollut sateinen päivä. Monta hyvää näyttelyä ihmiset missasivat ennen korttiaikaa.

Ja ihan toiseksi, jos ei nykytaidetta ymmärrä, niin ehkä ei kannata tästä aloittaa. Menee vaikka pihan toiselle puolelle, sielläkin on monta kummallista työtä. En minäkään mikään taiteentuntija ole enkä väitä kaikkea ymmärtäväni tai edes yrittävän ymmärtää. Taidetta pitäisi osata sijoittaa myös aikakauteen ja kulttuuriin. Joku työ, joka on voinut olla Norjassa kova juttu viisi vuotta sitten ei ehkä olekaan täällä Suomessa sitä samaa. Varsinkin kun puhutaan ei esittävästä taiteesta. Naama- ja maisemakuvat eivät vanhene samalla tavalla. Videoita oli jonkun verran. Ihmisillä on oravan kärsivällisyys eikä kaikkia animaatioita jaksa katsoa ellei juoni kulje ripeästi. Osa töistä oli minulle ihan ”Ei ymmärrä” osastoa, osa ei jaksa, osa visuaalisesti näyttäviä ja osa puhuttelevia. Viimeisestä kategoriasta todella hieno esimerkki oli Tobias Bernstrup South of Heaven (vas) yksikanavainen video ja Murder of Crows (oik) vesiväri paperille, 2014. Aikamoinen vaikutelma kun katsoi tuota ”lintutaulua” ja takaa alkoi kuulua lentokoneiden ja ilmahälytyksen ääniä. Video löytyy Vimeosta ja selostuksessa on kerrottu myös mistä tuo aihe on peräisin.

Näyttelylle arvosana kannattaa mennä ja ehdottomasti myös siihen toiseen näyttelyyn. Viimeksi kun kävin oli talvi ja kengät narisi niin, ettei kuullut omia ajatuksia.