Tulliniemeen ja takaisin

Jälleen kerran tuli käveltyä Uddskataniin ja takaisin. Hitaasti ja varmasti. Kymmenen kilometrin lenkkiin saa menemään koko päivän kun ihmettelee sitä ja tätä. Karu, mutta niin hieno ja värikäs. Linnut olivat mielessä ainakin kuvien perusteella.

Palokärki
Isokoskelo
Pikkutylli
Lapintiira

Isolumme

Se on kuulkaa sillä lailla, että jos lummekuvan haluaa, niin veteen pitää mennä. Ei niitä oteta rannalta kameralla sinne päin sohimalla. Parempaa onnea ensi kerralla eli varmaan ensi vuonna.

Lintukuvaamassa aattona

Etten olisi juhannusaattona sammunut jo iltapäivästä, niin lähdin kierrokselle Halikonlahdelle. Vähän testailemaan vaikka lokkien lentokuvausta. Yllätykseni olikin melkoinen kun huomasin, että noin sata muutakin olivat samalla asialla. No eivät olleet. Siellä oli Suomen kolmas ruskopääsirkku. Liityin joukkoon mukaan, jonka jälkeen jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ruskopää näyttää ihan joltain huovutetulta leikkilinnulta. Onkohan etäisyys vai tarkennus. Kyllähän tuosta tunnistaa, mutta… Kottarainen on hieno, ilmeikäs. Sähkölanka on vähän karu, mutta eihän se voi ilmassakaan istua. Ilmeikäs on myös pensaskerttu, tylyn näköinen. En tosin osaa lukea lintujen ilmeitä, voihan tuo tarkoittaa vaikka lupsakkaa. Kunhan arvailin.

Taas nähdään miten hyvä olisi jos osaisi hiipiä ilmassa. Vaikka millejä oli 800 ja kohde sähkölangan korkeudessa, niin ei se ruutu silti täyteen tule. Oli sitten täysi tai vajaa kenno.

Törmäpääsky

Tarkoitus oli kuvata haitallisia vieraslajeja, mutta olikin näitä. En ole pitkään, pitkään aikaan nähnyt törmäpääskyjen pesäkoloja. En ole tosin juuri etsinytkään. Tämäpä oli mukava yllätys.

Punassuo Teijo

Korentoja lähdin havaitsemaan, mutta ne tod.näk. havaitsivat minut ensin. Eikun leuka rintaan ja nokka turpeeseen. Punassuo on yksi Teijon lempipaikoista. Siellä ei ole nuotiopaikkaa, eikä juuri roskiakaan.

Ei hyvä heilu

Yleensä tuollainen ajoura metsässä, joka päättyy ympärään ei tarkoita pyörätietä tai uutta lenkkipolkua. Todennäköisesti tarkoitus on tehdä uusia korvasienikasvustoja kaupunkilaisten käyttöön. Eikö tuollakaan sitten vielä hakkuut riitä. Perun negatiivisen asenteeni jos olen väärässä.

Ötököitten kyttäämistä

(Bloggauksen otsikon kannattaa olla sellainen, että hakukone löytää sen helposti.) Koska akkua oli vielä reilusti jäljellä kävin vielä tarkistamassa korentotilanteen. Niitä pieniä sinisiä oli paljon. Niin kuin vaikka näitä isotytönkorentoja ja hoikkatytönkorentoja. Mahtavatko mennä joskus nimet uusiksi metoo- ja kehopositiivisuushengessä. Sitten oli ohdakeperhosia, sillä on noin repaleiset siivet, koska ohdakkeen piikit ovat riipineet ne rikki (kaikki mikä on netissä ei ole totta).

Erikoistumisjakso puukuvat

Metsät kun vähenevät, niin pitää kuvata puita. Puun ympäriltä kun katoavat muut puut, siitä tulee yksilö. Pitää olla todella erikoinen puu jos se metsässä erottuu muista. Aukioilla se on helpompaa. Tämän puun tunnen tästä lähtien tanssivana pajupuuna.

Metsässä oli sen verran hyttysiä, että päätin erikoistua puukuvaajaksi. Tuulisilla aukoilla eivät hyttyset häiritse.

Niin kaunis on maa

Niinpä. Niin kaunis, niin ruma, niin paha. Yhtä aikaa. Riippuu taas siitä mistä katsoo.

DJI Mavic

Fiskars kesänäyttely 2019

Ei se oikeestaan ole se perinteinen kesänäyttely vaan ensimmäinen kerta Arts&Design Biennalea. Jäin kiinni ajatukseen, että mistä tietää, että se on biennale jos toista kertaa ei ole vielä ollut.

Tota noin. Näyttelytila on jaettu kolmeen rakennukseen. Kaksi on toisessa ja yksi toisessa päässä kylää. Eihän siinä mitään jos keli sallii ja jalat kantavat. Matkalle on heikkojalkaisille varattu parikymmentä penkkiä. Tämä tiedoksi, että kannattaa vähän miettiä missä vaiheessa sen kirveen tai kyntöauran käy Fiskarsin myymälästä hakemassa.

Lyhyesti, minulle ei tämä näyttely oikein avautunut. Vain yksi (no, okei oli kaksi muutakin) työ jaksoi kiinnostaa. Aika harvoin jään katsomaan videoteoksia. Nyt katsoin, alusta loppuun. Jäin koukkuun. Työ oli Aki Sasamoto Donut Diagram 2018. Siinä oli metsä ja metsässä roikkui donitsi.