Punassuo Teijo

Korentoja lähdin havaitsemaan, mutta ne tod.näk. havaitsivat minut ensin. Eikun leuka rintaan ja nokka turpeeseen. Punassuo on yksi Teijon lempipaikoista. Siellä ei ole nuotiopaikkaa, eikä juuri roskiakaan.

Ei hyvä heilu

Yleensä tuollainen ajoura metsässä, joka päättyy ympärään ei tarkoita pyörätietä tai uutta lenkkipolkua. Todennäköisesti tarkoitus on tehdä uusia korvasienikasvustoja kaupunkilaisten käyttöön. Eikö tuollakaan sitten vielä hakkuut riitä. Perun negatiivisen asenteeni jos olen väärässä.

Ötököitten kyttäämistä

(Bloggauksen otsikon kannattaa olla sellainen, että hakukone löytää sen helposti.) Koska akkua oli vielä reilusti jäljellä kävin vielä tarkistamassa korentotilanteen. Niitä pieniä sinisiä oli paljon. Niin kuin vaikka näitä isotytönkorentoja ja hoikkatytönkorentoja. Mahtavatko mennä joskus nimet uusiksi metoo- ja kehopositiivisuushengessä. Sitten oli ohdakeperhosia, sillä on noin repaleiset siivet, koska ohdakkeen piikit ovat riipineet ne rikki (kaikki mikä on netissä ei ole totta).

Erikoistumisjakso puukuvat

Metsät kun vähenevät, niin pitää kuvata puita. Puun ympäriltä kun katoavat muut puut, siitä tulee yksilö. Pitää olla todella erikoinen puu jos se metsässä erottuu muista. Aukioilla se on helpompaa. Tämän puun tunnen tästä lähtien tanssivana pajupuuna.

Metsässä oli sen verran hyttysiä, että päätin erikoistua puukuvaajaksi. Tuulisilla aukoilla eivät hyttyset häiritse.

Niin kaunis on maa

Niinpä. Niin kaunis, niin ruma, niin paha. Yhtä aikaa. Riippuu taas siitä mistä katsoo.

DJI Mavic

Fiskars kesänäyttely 2019

Ei se oikeestaan ole se perinteinen kesänäyttely vaan ensimmäinen kerta Arts&Design Biennalea. Jäin kiinni ajatukseen, että mistä tietää, että se on biennale jos toista kertaa ei ole vielä ollut.

Tota noin. Näyttelytila on jaettu kolmeen rakennukseen. Kaksi on toisessa ja yksi toisessa päässä kylää. Eihän siinä mitään jos keli sallii ja jalat kantavat. Matkalle on heikkojalkaisille varattu parikymmentä penkkiä. Tämä tiedoksi, että kannattaa vähän miettiä missä vaiheessa sen kirveen tai kyntöauran käy Fiskarsin myymälästä hakemassa.

Lyhyesti, minulle ei tämä näyttely oikein avautunut. Vain yksi (no, okei oli kaksi muutakin) työ jaksoi kiinnostaa. Aika harvoin jään katsomaan videoteoksia. Nyt katsoin, alusta loppuun. Jäin koukkuun. Työ oli Aki Sasamoto Donut Diagram 2018. Siinä oli metsä ja metsässä roikkui donitsi.

Kalustopäivitys OM-D E-M1 mkII

Vihdoin sain tämän hankittua. Onhan sitä jo tullut harkittua vuosi tai kaksi. Sattui käteen kiltisti pidetyn näköinen käytetty ja kahva, niin kävin kiinni. Laskin, että koska EM1-X ei sitten ollutkaan sellainen jumalkamera kuin odotettiin, niin ei tämä EM-1 II:n ihan heti happane. Jotain on muuttunut I:een verrattuna. Risukossa kuvaaminen on edelleen hankalaa, siihen ei ole tullut muutosta. Asetukset kun vielä saisi kohdalleen.

Pikainen käynti Halikonlahdelle, kamerassa kiinni toinen nimihirviö Panasonic Leica DG 100-400/4,0-6,3 ASPH Vario-Elmar Power OIS

Pensaskerttu
Naurulokki
Vassaani
Satakieli
Punavarpunen
Västäräkki

Naivistit Iittalassa 2019

Jotenkin vuoden 2018 näyttely jäi niin hyvänä kokemuksena mieleen, että nyt ei saanut tästä oikein kiinni. Kannattaa toki käydä jos tykkää tyylilajista.

Kesän ensimmäinen korento

Kiitos olohuoneremontin, luulin, että määritysoppaat ovat lopullisesti kadonneet, eikä minun tarvitse enää koskaan edes yrittää määrittää näitä. Kuvata vain ja ihastella. Kuinka ollakaan, vilkaisin vasemmalle ja tunnistin heti Suomen sudenkorennot kirjan. Sen mitä kesän aikana näistä opin, ehdin talven aikana unohtaa. Perhosia muistan, mutta nämä eivät vaan jää päähän. Sanoisin kuitenkin, että tämä on vaskikorento. Ellei ole, niin olkoon joku muu.

Aukko metsässä

Ollaan rehellisiä ja näytetään, että eivät kaikki aukot metsässä ole hakkuuaukkoja. On myös lampia ja järviä. Ainakin vielä.

Olen kyllä sitä mieltä, että koko Suomi on yhtä ja samaa metsää ja sinne tänne on ripoteltu kyliä ja kaupunkeja maisemaa rikkomaan.