Täytekuvia

Laitetaan nyt nämä paluumatkankin kuvat, kun kerrat tuli otettua ja säädeltyä. En laita enempää, mutta näissä on mielenkiintoisesti taas ero Olympuksen ja Mavicin valkotasapainossa ja lumen toistossa. En ole näköjään kummankaan kanssa oikein kotonani. Tulis vaan kesä.

Pienellä järvellä 2

Vähän rakennustöistä ja paljon keuhkoputkentulehduksesta johtuen ovat ulkoilut jääneet vähiin. Tunsin itseni sen verran vahvaksi, että rohkenin lähteä rämpimään. Puolentoista kilometrin jälkeen päätin kääntyä suosikkikoivun kohdalla takaisin. Hikeä pukkasi ja syke ei vain laskenut kävelytaajuuksiin. En aivan päässyt järvelle, mutta onneksi minulla on pitkät kädet ja sain järvestä kuitenkin kuvan.

Taas hangessa laahustaessa tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Suomalaiset syntyvät monot jalassa, niin eikö lumessa liikkumiseen olisi parempiakin tapoja. Pitäisikö sitä suksia ski-shoppiin.

Vanhoja polkuja

Pitäisikö joskus mennä jonnekin uuteen paikkaan, eikä aina kulkea vanhoissa jäljissä? Varmaan pitäisi, mutta ei ole pakko. Tuttu maisema tuo turvallisuutta, uskoa asioiden pysyvyyteen. Sitä paitsi, onhan taivas ja vesi kuitenkin joka kerta erilainen. Tällä kertaa taivaassa oli hienosti värittyneet pilvikerrokset. Ei ollut edellisellä kerralla.

Pienellä järvellä 1

Koko harmaan asteikko oli käytössä. Tänäkään aamuna harmaus ei tarkoittanut pimeyttä. Sumun läpi näkyi valoa, kivissä näkyi vihreää, rannan heinissä keltaista, koivun oksissa ruskeaa ja metsän reunassa sinistä. Pimeässä näitä ei olisi nähnyt.

Taide paussilla

Seuraavat viikot tulevat menemään muissa merkeissä. Riippuen materiaaliketjun ja palvelutarjoaman katkottomuudesta, ulkoilu tulee olemaan vähäisempää ja epäsäännöllisempää. Päivityksetkin saattavat hieman viipyillä. Pientä pintaremonttia olisi tiedossa. Seinät, katto, lattia, sähköt ja mitä yllätyksiä sitten löytyykään.

Ilotulituksen valokuvaaminen

Lisäänpä kaikkien ohjeiden lisäksi oman ohjeeni ilotulituksen valokuvaamiseen. Laita kamera jalustalle, valitse LiveComp ja anna palaa. Käy aina ryypyn välillä tarkistamassa mitä on tartttunut. Kamera tietenkin turvallisesti sisällä turvalasien takana. Vielä pölyiset ikkunat, ettei liikaa häikäise. Jäin miettimään, että kuinka kauan uudenvuodenilotulituskuvat elävät.

Tipan tapasin

Ihan pikaisesti vain. Lyhyt on tipan elämä. Ei ollut minusta tipan vahtijaksi, makrokirouskin iski päälle, kun haluat tuulta – kaiva repustasi makro.

Minimalismia

Liekö minimalismia, ei ainakaan negatiivinen tila. Niin paljon tuon maiseman katselu tuo positiivisia vibraatioita, että sen muistaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Sinisestä hetkestä valoisaan

Aloitetaan sinisestä hetkestä. Aurinko on juuri laskenut, ensimmäiset kirkkaimmat tähdet ja tähtikuviot erottuvat. On jo niin hämärää, että lähitaajaman valot heijastuvat taivaanrantaan. Vain hetki ja pimenee.

Alkaa erottua lisää tähtiä ja kuvioita. Mietin menneitä aikoja, jolloin uskottiin, että puu kantaa taivasta. Löydän joutsenen. Hahmotan linnunradan. On pimeää, mutta valoisaa.

Lisää jälkiä lumessa

Nyt olen melko varma, että kettu on käynyt.

Viimeisessä kuvassa oli ongelmana tarkennus. Ei siis tarkentanut. Lumen kanssa taitaa olla sama ongelma kuin veden kanssa. Kun menee tarpeeksi lähelle lumen pintaa, kopteri alkaa hakea korkeutta. Menee ylös alas z-akselia x:n ja y:n pysyessä paikallaan. Harmi vaan kun olisi ollut mielenkiintoinen jälki.