Posts Tagged: wiurilanlahti
Hiljennytään kuuntelemaan tuulen suhinaa
Hieno päätös tuuliselle, mutta lämpimälle viikolle. Aivan tyyni, valmiina jäätymään – vai pitikö niitä pakkasia vielä tulla. Vedessä näkyy hentoisia liikkeitä pilven yläpuolella. Eikös vain käynytkin niin, että sillä aikaa kun kaivoin kameran ja sihtailin, niin joku turpa, toutain, hopearuutana, särki, lahna, patsukka tms kävi pinnassa ja teki aaltoja. Seuraavissa kuvissa pilvi oli jo hajonnut.
Metsän ja ruovikon kun poistaisi oli mukavan minimalistinen.
Joutsenten tulo ja meno
Laulujoutsenten tulo on minulle yksi kevään odotetuista hetkistä. Olen tällä kaudella niitä kuullut ja nähnyt, mutta nyt näin ja kuulin yhtäaikaa. Ensin oli kolme yksilöä jäällä rauhassa käyskentelemässä, sitten tuli kaksi ärhentelemään ja nämä lähtivät pois, eivätkä takaisin tulleet. Ärhentelijätkin lähtivät johonkin.
Tämä on muuten ensimmäinen linnut lennossa (BIFF) kuva Fuji 100 – 400:lla. Aika sähläämistä on meikäläisen kuvaaminen ilman näitäkin yrityksiä.
Aurinkoon
Aurinkoa riittänyt, mutta ulos menen vasta kun mittari näyttää alle viisi pakkasta celsiuksen asteikolla. Varmaan moni ihastelee ihania ulkoilusäitä, mutta on eri juttu pyöräillä tuolla pari tuntia ja välillä seisoskella paikallaan lintulaudan ääressä ja kuljeskella varjoissa. Tulee vilu jalkoihin. Varsinkin kun jalat ovat mitä ovat. Aina myötäaurinkoisina päivinä tuo mustakaapu lyöttäytyy seuraan. Fotobomberi pahinta laatua.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että sen verran on pakastanut, että ensimmäiset pilkkijät ovat ilmestyneet. Ovat tuolla auringon puolella.
Lunta tulvii taas on raikas …
Joillekin raikas ja kylmä ovat synonyymejä. Eivät ole. Kun pakkasta on -2 astetta ja se tuntuu -9 asteelta se ei ole raikas vaan kylmä. Lyhensin pyörälenkkiä ja lähdin puskemaan vastatuuleen kohti pohjoista.
Ei talviseen maisemaan paljoa tarvitse lunta. Kymmenen milliä riittää kun se tulee meren jäälle.
Olipa kaunis talvipäivä
Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.
Ennen sadetta
Hieman liioittelua. Ennen muutaman tipan sadekuuroa. Hienosti värittyi maisema siniseksi, sininen harso, sininen hetki. Vain kunnon taivasvalot jäivät puuttumaan.
(En näillä Fujeilla ole montaa kuvaa ottanut, mutta on tämä jotenkin helpompaa kiun Olylla. Kuva suoraan kamerasta on paljon valmiimpi. Tykkään.)
Wiurilanlahti
Vaikka nuo ruskeat läikät eivät niin kauniita olekaan puhtaan valkean hangen keskellä (reunassa), niin tuovat ne etualalle jotain katseltavaa.
