Mustetahratestinkin väärin tein

Olikin korjauslakkaa, jos tiedätte. Näen tuossa friisiläisen lehmän tai dalmatialaisen koiran. (Enpä tiennyt, että Dalmatia on Kroatiassa.)

Vuoden luontokuva, luova sarja

Vuoden luontokuvakilpailuun voisi tulla talvikuville luova sarja. Monesti olen talvella hyvinkin luova, kolalla ja ilman kolaa. Ei sattunut pilkkivehkeitä mukaan, niin en uskaltanut kokeilla olisiko jää kestänyt. Vetäisin sitten kotona tussin kanssa tuollaisen ilveskissan naaman tuohon pallukoiden ympärille. Jatkoon vai ei – juu.

Vanha paikka, hyvä mieli

Eilinen oli vain teaseri eli härsytin näille lumikuville. Kuinka voi ihminen tulla hyvälle mielelle kun käyskentelee niillä iänkaikkisen vanhoilla, moneen kertaan käydyillä paikoilla. Näkee kun maisema on tullut taas uudeksi. Lumikin tuntuu mukavalta, vaikka sitä onkin kengissä, sukissa ja repussakin. Sama lumi pyörätiellä työmatkalla tai autotallin oven edessä on eri juttu.

Se aika vuodesta

Lumi yllätti somettajat. Eipäs yllättänytkään, olin vapaalla. Täysin vapaa hyppäämään talven ensi lumeen. Huomenna se voi olla jo lumetta, siis ollaan lumetta, musta maa vain.

Koivukuja päivässä pitää netin virkeänä

Sitäkin miettinyt, että jos some oikeasti räjähtäisi, niin mihin asti koivunsäleet lentäisivät. Koivu on niin nätti puu, että siitä voi aina laittaa kuvia. Nämäkin oikein vaativat. Nätisti on tuuli koivunsiemenet ripotellut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mäntynotko

Miettisin (mietin) tänään, että pitäiskö hommata uusi kartta ja mennä muuallekin kuin tutuille poluille. Siinäpä hyvä aasinsilta. Oikeassa reunassa harjun päällä näkyy polku. Eipä muuten kauaa mennyt kun joku oletettavasti ”minulla on jokamiehenoikeus” tyyppi surautti notkon ristiin rastiin noita polkuja. Aika järkyn näköistä. Asiaa kun miettii, niin viereisellä palstalla on tehty harvennus ja siellä menee vähän leveämpiä polkuja. Kumpi sitten on pahempi. Harmittaa vain kun on niin kaunis paikka ja männyt vielä niin nuoria, ettei niitä minun aktiiviaikana ehditä kaataa.

Drone-kuvauksen hätä ja hoppu

Sellaisen olen huomannut, että dronella otetuista kuvista oman kriittisen julkaisukynnykseni ylittää tosi harva kuva. Monta reissua mennyt, että ei yhtään kuvaa jäänyt jäljelle. Joskus johtuu tekniikasta eli huono dynamiikka, sopimaton polttoväli, suhruinen kuva ja mitä niitä nyt syitä keksiikään. Useimmiten kuitenkin siitä, että ei löydy sitä oikeaa kuvakulmaa ja sommittelu tökkii. Nykyisellä DJI Air 2s:llä ehtii kohtalaisen akkukeston ansiosta hakea sitä paikkaa ja laite on helposti liikuteltavissa. Metodin Sportti-moodilla 120 metriin lisäksi kiinnostaa kuvaus 2 – 4 metrin korkeudelta. Kova on siis paine löytää tällekin vehkeelle jotain käyttöä – ennen kuin ajatus katkeaa ja kaupasta tullaan taas paremman mallin kanssa ulos.

Kuva ei olisi normaalisti ylittänyt julkaisukynnystä, mutta koska tämä kuvablogi, niin laitetaan sitten tuollainen. Muistuttakoon vaikka siitä, ettei kannata seistä tumput suorina jalat jäykkinä.

Saako jo irrottaa

Kun tämä lehti irtoaa, ollaan taas vähän lähempänä ruska-ajan päättymistä. Hän on toivottavasti varustettu hyvällä itsetunnolla ja koki tehneensä osansa tämän syksyn värikylläisyydestä.

Aallokko kutsuu

Heinäpellossa, niityillä, viljapellossa ym vastaavissa tulee tuulisena päivänä aaltoja. Miten ne kuvataan, alkoi kiinnostaa. Videolla tietenkin, mutta miten stillinä.

Tuo toinen kuva on muuten vaan mukana. En tiedä mistä kohtaa monitehoja tuota pitäisi katsoa, ettei ala ärsyttää.

Vesille velisen mieli

Ei ole enää mökkiä tuolla suunnalla, enkä sitä kaipaakaan. Järvelle olisi joskus kiva päästä. Vaikka vain ympäri vuoden sulan veden aikaan. Vaikka ei niin sinistä vettä olekaan kuin Saimaassa eikä niin paljoakaan, niin on se kuitenkin meidän järvi, kaikkine levineen ja mutapohjineen.