Korennot 2022 osa 5 #8 – #10

Ovat nuo pienet sitten kauhean pieniä ja menevät vielä herkästi maihin. Nokkosia oli runsaasti niin oma maastoutuminen oli varsin varovaista. Aikamoista risukkoa on maisema kolmenkymmensentin korkeudella.

Nyt on sitten kymmenen koossa.

#8 Keihästytönkorento

#9 Sirotytönkorento, tällä on erikoinen väritys. Ikinä nähnyt tuollaista oranssia rantua.

#10 Sirokeijukorento

Kotigalleria

Vaikka toisten töiden katselu on mukavata puuhaa, niin ei niitä omia kuviakaan kannata pitää vakan kannen alla. Yritän saada joka kuukausi ainakin yhden kelvollisen kuvan, jonka kehtaan laittaa seinälle. Esillä on aina 12 kuvaa. Siitä voi sitten katsoa vuoden kiertoa. Sellainen kuvahaaste asetettu, kuulostaa helpolta, mutta koville on ottanut.

Someron kivimeijeri #gosomerogogo

Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti. Kesästä toiseen siis samoja reittejä. Kivimeijerillä kävin ensimmäisen kerran 2013 ja sen jälkeen yksi vuosi on jäänyt väliin. Kertaakaan en ole pettynyt. Enkä pettynyt nytkään. Arvostan kauheasti tällaista sitoutumista ja asialle omistautumista. Tila on mielenkiintoinen, ei turhaa hienostelua, kotoisa olo.

Kuvassa Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, Autokulta ja takaikkunan läpi pilkistää peuran korvat. Pään korvineen on tehnyt Antero Kare.

Korennot 2022 osa 4 #7

Laitetaanpa nyt sulkakoivesta sellainen kuva, joka kelpaa. Ihan karvan tarkka ei ole partahaivenet eikä päätöyhtö, mutta menköön.

#7 Sulkakoipikorento

Pikkutikka

Kävipä hauskasti kun Halikonlahdella kävelin. Ihan kokonainen parvi pikkutikkoja pelmahti paikalle. Tiedät varmaan sen tikkojen äänen kun ne pesässä huutelevat. Sellaista ääntä kuului puskista.

Nuutajärvi Glass Village

Nuutajärven lasikylä, siis. Vakiokohteita, jossain kohtaa kesää uskollisesti poiketaan. Aina ollut lasidiggari. Osaksi kotoa perittyä ja osin muuten vaan kiinnostunut. Lasissa kiinnostaa väri, valo, muoto, tekniikka, varjot ja se salaisuus, mikä niiden sisällä on. Niin erilaisia ovat Johannes Rantasalon hahmot ja Anna-Kaisa Kukkonen-Madin Hako. Jälkimmäisessä on sitä salaisuutta, erilaisia tekniikoita, heijastuksia, valoa ja väriä. Tuota voisi kiertää kauankin, enkä silti ymmärtäisi. Tuota putkea kun katsoo päistä se on ihan musta, ei mitään valoa, sivusta katsoen se on erilainen.

Mielenkiintoinen lasityö oli myös tuo kasvot ikkunassa, tekijää jäi tuntemattomaksi. Koska nyt mentiin jo kuvataiteen puolelle, niin mainitsenpa myös nimen Jenni Kalsola. Maalauksia, joista ensin hymähdin, että onpa omaperäistä, maalata tauluja räsymatoista. Ottipa askeleen pari taaksepäin, niin siinäpä hahmottuikin maisema. Nämä olivat kyllä hienoja.

Toivotan Nuutajärven lasikylälle ja suomalaiselle lasitaiteelle hyvää jatkoa.

Korennot 2022 osa 3 #4 – #6

Näin se homma etenee. Sittenkin liian helposti, kymmenen tavoitteena tuntuu helpolta. Mieleen palautuu myös takauma aikaisemmilta vuosilta – noin kymmenen vuoden takaa. Ei nähnyt kuin korentoja. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, niin on kai sitä muutakin kuvattavaa. Tässä tämän päivän saalis ja varastoon jäivät vielä sulkakoipi ja punatyönkorento. Uskon, että saan niistä paremmatkin kuvat.

#4 Immenkorento

#5 Okatytönkorento

#6 Neidonkorento

Korennot 2022 osa 2 #3

On tämä vaikeaa, vielä ei ole tarvinnut ruveta käpyjä keräämään. Tältä illalta saaliiksi jäi tällainen sininen. Näitä oli paljon, aika rauhallisia tapauksia. Oli yksi keihästytönkorento, mutta en kehtaa laittaa siitä kuvaa.

#3 Eteläntytönkorento

Metsätähti nurinpäin

Niin paljon on netissä kukkia naama yleisöön päin, että pitää muistuttaa, että välillä on hyvä painaa pää turpeeseen ja katsoa maailmaa alhaalta ylöspäin.

Korennot 2022 osa 1 #1 – #2

Edellisen kerran kun kävin suolla, näin tämän vuoden ensimmäiset korennot. Mittään tuntenu, ehtinyt tarkentaa, enkä seurata. Heitinpä siinä sitten itselleni leikkimielisen haasteen, että otapa kymmenen korentokuvaa tänä vuonna. Kymmenen erilaista, joista tunnistaa ja jos ei meinaa tulla kymmentä, niin saa olla taidekuviakin ja ellei tule niilläkään, niin kävytkin kelpaavat.

Olikin vaikeampaa kuin muistin. Edellisestä tavoitteellisemmasta sessiosta olikin jo aikaa. Ilta oli lämmin, kova tuuli ja otuksilla energiaa ihan kylliksi ja todella arkoja. Makrolla ei ollut näissä speleissä mitään tekoa. Näiden kahden lisäksi näin yhden pienen ja yhden ison sinisen. Niistä ei enempää.

Aloitetaan näillä kahdella (aika surkeita, vaihdan jos tulee parempia):

#1 Isolampikorento (siipien kylkisuonet keltaiset)

#2 Ruskohukankorento