Posts Tagged: hamarijärvi

Viikon piristys

Vaikka viikko menisi kovassa päänsäryssä, silmäkivuissa, yöt katsellen kummallisia unia jos ylipäätään nukkuu, oksentamisen takia kolme päivää syömättä, kieroon katsominen pahenee, silmälaseilla näkee vain puolet ja silmälappu pitää ottaa käyttöön ja silmälääkäri heittää toipumisaikaan reilusti lisää kuukausia eikä sittenkään tiedetä vielä mistään juuri mitään niin silti. Silti paluu mielimaisemiin harmaanakin päivänä on jotain mitä ei lääkkeillä saa. Ihanan märkää, tuulista, liukasta, avaraa ja nukuttavaa. Katsotaan paransiko luonto.

Luonto parantaa

Tuskinpa paranin, mutta en ainakaan huonommaksi mennyt ja oli mukavaa. Kuvia voisi kyllä parantaa.

Tuo hyvin jonoon järjestäytynyt pilvijoukkio oli hieno.

Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa

Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.

Dandeborg

Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.

Tunnelma vetää puoleensa

Sataa, ei sada, aaltojen loiske, korppien juttelu. Eväätkin jo syöty. Ei viitsisi lähteä kotiin. Tallettaa mieleen vielä viimeiset mielikuvat.

Hukkavalossa

Oli tullut lunta. Vanha kansa kertoo, että kun on vähänkin lunta, niin on heti valoisampaa. Odottelin siis pimeän tuloa ja lähdin metsään testaamaan. Kyllä, valoa riitti. Kyllä kansa tiesi.

Tein päätelmän, että keltaiset ovat kasvihuoneita ja valkoiset taajamia. Kyllä nuo voisi mennä revontulista, ellei mistään mitään tietäis.

Hamarijärvi Teijo Salo

Tänään oli Hamaripäivä. Tietä pitkin Ryssänsillalle ja sieltä rantaa seuraillen, soita väistellen, peuran polkujen ohjaamana, kevyesti rämpien takaisin autolle. Paljon on Teijolla erilaista maisemaa. Järvikin alkoi jo jäätyä. Kokenut joogalentäjä olisi hyvinkin päässyt luistelemaan.

Sininen hetki

Hetki vaaleanpunaisen hetken jälkeen, selän takana tapahtuikin jotain muuta. Onko tämä se sininen hetki? Kamera näki sen kyllä paljon sinisempänä kuin minä. Horisontin olen sijoittanut oikeaoppisesti keskelle kuvaa. Jos koko kuva-ala on pelkkää sinistä, niin mitä väliä sillä on mihin sen laittaa.

En ole tutkinut miten maalaustaiteessa sinistä hetkeä on kuvattu. Todennäköisesti mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän on sinistä. Hetken kestäessä nimensä mukaisesti vain hetken, niin miten sen edes ehtii maalata. Miten maalit pystyy sekoittamaan hämärässä kun värejä ei näe. Taas kerran voidaan olla tyytyväisiä, että on laitteita eli kameroita, joilla on kyky tallentaa maisema autenttisesti, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä, juuri siinä hetkessä kuin laukaisinta painetaan.