Posts Tagged: hamarijärvi
Huh hellettä
Tänä vuonna ei ole heinäkuussa ollut koskaan niin kuuma kuin nyt. Lämpötilan armollisesti laskettua noin 24 asteeseen tohdin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Kahvittelemaan Hamarijärvelle. Omat kahvit mukaan, ei ole mikään kansallispuiston palvelumuotoilija muotoillut sinne kahvitarjoilua. Hyvin kulki ja hyvin jaksoin. Rannikkoreittiä suurin osa ja paluumatka omia polkuja.
Kovin vähän on tullut kuvattua julkaistavaa materiaalia. Osin laiskuutta ja loput olosuhteita. Ehkäpä tulee otettua syyskiri ja sitten tuleekin talvitauko. Kuvausvälineenä on pääasiassa ollut Pixel 9Pro, johon olen ollut tyytyväinen. Jälki kelpaa ainakin minulle, mutta minä olenkin puusilmä.
Hamarijärvi Teijo Salo
Voi näitä heinäkuun helteitä. Niiin vaan tuli iltaontumisella lämmin ainakin selkään, koska oli eväsreppu mukana. Tuulikin oli tyyntynyt. Sen huomasi kun pysähtyi suon laitaan evästelemään. Hyttysiä oli sittenkin tänäkin vuonna. Ne kerrat kun olen metsässä ollut, on tuntunut että hyttysiä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
Maisemat moneen kertaan kuvattuja, pilvet vain vaihtuvat. Mieluinen paikka, paljon muistoja.
Vappumarssi Hamarille
Bandetrollit liehusiva ja laulu raikuiva kun Hamarilla marssimme Vapun päivänä. Vaihtelevaa säätä oli väelle tarjolla – kylmää tuulta, aurinkoa ja yksi sadekuuro. Kurkia, kuovia, kanadanhanhia, yksi mehiläishaukkaepäily, lokei, västäräkei ja haarapääskyjä. Suokukka oli kauniisti kukassa.
Sortajia ei näkynyt. No yksi Kok.-poliitikko tuli vastaan.
Kevättekemistä
Kevättalven mieluisien tekemisten kärkisijoilla ovat:
Ylivuotisten karpaloiden kerääminen kädestä suuhun. Kivasti napsahtelivat. Sellaiset, jotka ovat ihan pinnalla eli eivät heinän tai sammaleen joukossa ovat mukavan kovia, eivätkä lainkaan käyneen makuisia.
Jäällä kävely. Se on aivan turvallista. SEuraa muiden jälkiä ja vähän ennen kuin ne loppuvat, käänny ympäri. Aurinkoisena päivänä saa lisätwistiä kun jää alkaa laulaa, siis paukkua.
Marraskuun maisema
Meinas tulla kiire, että sai marraskuussa kameran ulos.
Tällaistahan se marraskuu oli. Paitsi se kolmen päivän luminen aika. Ehkäpä joulukuu näyttää jo talvisemmalta.
Viikon piristys
Vaikka viikko menisi kovassa päänsäryssä, silmäkivuissa, yöt katsellen kummallisia unia jos ylipäätään nukkuu, oksentamisen takia kolme päivää syömättä, kieroon katsominen pahenee, silmälaseilla näkee vain puolet ja silmälappu pitää ottaa käyttöön ja silmälääkäri heittää toipumisaikaan reilusti lisää kuukausia eikä sittenkään tiedetä vielä mistään juuri mitään niin silti. Silti paluu mielimaisemiin harmaanakin päivänä on jotain mitä ei lääkkeillä saa. Ihanan märkää, tuulista, liukasta, avaraa ja nukuttavaa. Katsotaan paransiko luonto.
Luonto parantaa
Tuskinpa paranin, mutta en ainakaan huonommaksi mennyt ja oli mukavaa. Kuvia voisi kyllä parantaa.
Tuo hyvin jonoon järjestäytynyt pilvijoukkio oli hieno.
Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa
Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.
Dandeborg
Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.
Tunnelma vetää puoleensa
Sataa, ei sada, aaltojen loiske, korppien juttelu. Eväätkin jo syöty. Ei viitsisi lähteä kotiin. Tallettaa mieleen vielä viimeiset mielikuvat.
