Maalaiset olivat taas liikkeellä. Mielestäni en juuri erottunut porukasta.

Hakasalmen huvila ja Ismo Höltön kaupunkikuvia. Minä heräsin tähän vähän myöhään, mutta kaupunkilaiset ovat tämän nähneet jo varmaan 12 kertaa. Vilpittömiä, iloisia, vaivattomia ja rehellisiä kuvia. Rohkaistuneena laskin itsekin kameran vatsani päälle ja otin ensimmäisestä seuraajasta kuvan ja heti tuli tuttu.

Matkalla seuraavaan kohteeseen näin mielenilmaisun. Ei ole tavallinen näky meillä päin. Viimeksi näin mielenilmaisun kun pojan noin viisi kuukautinen lapsi ilmaisi huutamalla, että voisitteko häipyä mukavuusalueeltani, mieluummin koko kaupungista. Ilmaisija on vasemmassa alakolmanneksessa. Sellainen tuli mieleen, että voisiko olla sellaiset eduskuntatalon rappuset, missä mielenilmaisija istuisikin kohti niitä 200 päättäjää. Mitä hyötyä siitä on, että ne jotka päättävät ovat selkäsi takana? Ei ne kovin herkästi tule ikkunoista kurkkimaan.

Pääsin siis HAMiin asti eli Helsingin Art Museoon. Ennakko oli, että mitähän lippua täällä on. Tapahtuikin täydellinen yllättyminen. Koskaan en ole nähnyt noin isoa taideteosta, muistaakseni. Nämähän olivat upeita. Tekijä siis Katharina Grosse. Vilpittömiä, iloisia, vaivattomia ja rehellisiä kuvia.

Mikä vielä yhdisti kahta edellistä? Ei mitään joutavaa taidepuhetta teosten ymmärtämiseen. Toisessa on mustavalkoisia kuvia tai toisessa värikkäitä kankaita. Yksinkertainen asia: mene, katso, viihdy ja nauti.

Jatkoin matkaani ja aavistelen, että on tulossa runsasluminen talvi. Niin moni Helsingin rakennus oli laittanut jo lumipuvun päälle. Täällä ei ole vielä millään, pitääkin kirjoittaa siitä muistutus tekstaripalstalle.

Täysikuun aika, mutta tiesihän sen jo lähtiessä, että kuuta ei tule näkymään. Mennään siis pilviin. Eiväthän nuo kuvat tuollaisina pieninä miltään näytä. Hyvinä isolla näytöllä alkuperäisellä resoluutiolla ja parhaimpina paikan päällä nähtynä. Olin taas niin innoissani.

Ei tarvitse tässä kahvilassa pitää maskeja eikä turvaväleistä huolta kantaa. Kapuaa kalliolle ja ottaa eväkset ja thermokset esiin.

(Kuvalla oli tarkoitus demonstroida tyhjyyttä ja hiljaisuutta, mutta eikäs tuolta puskasta kohta joku könynnyt samalle kalliolle istuskelemaan : ). Saa tulla.)

Sellainenkin päivä oli keksitty. Mielenkiintoinen skenaario olisi, että kuvia otettaisiin vain yhtenä päivänä. Ehkä silloin useampi hyvä kuva saisi sille kuuluvaa katseluaikaa. Mikä sitten olisi hyvä, en tiedä, mää mikään ole tuomitsemaan hyviä ja huonoja.

Tämä kuitenkin muistutukseksi, että enemmänkin voisi tällaisia kuvia ottaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä onko tuo sitten nätti vai ei? Mielenkiintoinen kuitenkin. Näyttää kerran syödyltä pizzalta. Jatkan valisemallani linjalla ja etsin tällaisia outoja maisemia.

Jatketaan laulujen merkeissä. Hyvinkin uskottavaa, että hepokatti voisi olla maantiellä poikittain. Täällä päin sanotaan kyllä, että poikesin ei poikittain. Sanoittaja Anssi Hallman on ollut saman ongelman edessä kuin minäkin. Ei tunnista lajia. Sitä mieltä olen, että vaikka Suomessa on vain kymmenen hepokattilajia, niin voisi ainakin samannäköisiin laittaa nimilaput. Veikkaan, että tämä on lehtohepokatti, koska idänhepokatti on idässä ja minä olen lännessä. Turuus on pari esiintymää, mutta Föli ei kulje Teijolle. Niittyhepokatti taas on töpömpi ja vähemmän vihreä.

Eli siis oli lehtohepokatti jokeen verrattuna poikesin Teijon masuunin lammen padon säätöpyörässä jalajallaljalajalalei.Eikä kuvan mukaan kaivellut hampaitaan jalajallaljalajalavei.

Mitähän se laulu Sateenkaaren tuolla puolen tarkoittaa? Miten sinne pääsee? Nämäkin näkyivät pätkinä, kunnes siirryin toiseen paikkaan ja näkyivät kaarina. Joku roti pitäisi sanoituksissakin olla.

Samaan aikaan jokunen kymmenen metriä ylempänä oli ihan toinen tunnelma. Aurinko paistoi ja kurjet lauloi. Tuo olisi vielä mukavampikin paikka jos olisi vähemmän roskaa ja nuotiopaikkoja. Aikaisemmin keväällä oli tehty vähän isompi nuotio. Kaikkia pässejä sitä liikkuukin.

Hyvin tämä vanha puiston osa pitää valon ulkopuolella. Haavat, pähkinät ja mitkä lie puut. Siipioraviakin tuolla pitäisi olla, mutta ei ole koskaan sattunut samaan aikaan paikalle.