Posts Tagged: somero
Edelleen Somerolla
Koska Somerolla oltiin, niin poiketaan myös mielimaisemiin, pitkästä aikaa. Painionjärvi oli edelleen paikallaan kyttyräkiven tiukasti ankkuroimana. Papinsaari oli saman muotoinen kuin ennenkin eikä profiilissa näkynyt muutenkaan mitään poikkeavaa. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Harmaahaikaroita oli ensin yksi ja sitten niitä alkoi ilmestyä puskista lisää.
Lummekilpi
Matka Somerolle vie, Someron kivimeijeriin, kesänäyttelyyn Lummekilpi.
Paljon yhteistä edellisen postauksen Wiurilan kanssa, paitsi että tämä on joka vuosi yhtä laajana. Monesti esillä sekä maalauksia, keramiikkaa, valokuvia ja veistoksia. Maalaukset Kristiina Uusitalon maisemia, joita ei ensin välttämättä ymmärtänyt maisemiksi, koska muu kuva-aihe kehysti maiseman niin hienosti. Valot toivat värit kirkkaina esiin. Keskellä on Pekka Pitkäsen veistoksia puuta, nahkaa, lyijyä, pigmenttiä, valurautahiekkaa ym… Saivat kiertelemään. Kuvassa ei näy Ylva Holländerin keramiikkapiperrykset (hyvällä sanottuna). Niitä oli paljon, hauskoja, pitää välillä katsoa teoksen sisälle eikä vain vilkaista.
Mikä on ssitten Lummekilpi? Ulla-Maija Alasen vedenalaiskuvia lumpeista. Olen näitä netistä nähnyt ja lukenut, mutta nyt oli hieno nähdä vedoksina. Tämähän on se maailmanluokan spektaakkeli kun lumpeen kukka räjähtää ja siemenet leviävät pitkin jorpakkoa. Oli kauniita kuvia.
Tällekin iso kumarrus, että joka vuosi saadaan tämän laatuista esille.
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Äitienpäiväkävelyllä
Teitä, polkuja, oksikoa ja risukkoa kulkien päästiin puoleen matkaan. Lempimaisemiin. Pari kuikkaa, kalalokkeja. Aina vaan kylmä tuuli. Silti, mukava oli käydä.
Lempipoluilla
Pitkästä, pitkästä aikaa lempipoluilla. Välillä jäätä, välillä lunta ja välillä ei polkua lainkaan. Sitkeästi tuota sumua vaan riittää. Ei tarvinnut kuin 70 korkeutta, niin näkyvyys oli jo melkein nolla. Pitänee alkaa varoa matalalla lentäviä lintuja. Erikoista oli, ettei 2,5 tunnin lenkin aikana näkyynty eikä kuulunut linnun lintua. Ehkäpä tuo sumu tekee sen.
Kevään tuntua
Johtuuko ajankohdasta, säästä, varisparvista, aktiivisista tikoista vai ensimmäisestä harmaalokista joka varailee Selkävahalta kesäpaikkoja/pesäpaikkoja. Samapa tuo, mukava 2,5 tuntinen oli. (Somero, Painiojärvi)
Vakipaikka
Minusta on jotenkin rauhoittavaa ja turvallista, että on joku paikka, mistä saat halutessasi lähes aina hyvän tai ainakin kohtuullisen kuvan. Vaikka tuleekin itseä toistettua vuodesta toiseen, niin on se aina kuitenkin uusi kuva ja uusi aika.
Mielimaisemissa
Oliko se niin, että yksi tunti mielimaisesissa antaa voimaan yhteen työpäivään. Jaa juu ei. Olin melkein viisi tuntia, niin pärjään hyvin jos pidän perjantain vähän lyhyempänä. Aamumarjat tuli kerättyä ja ihasteltua, kuinka värikästä on. Toisaalta vähän jo odottaa sitä pimeääkin.
Someron kivimeijeri #gosomerogogo
Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti. Kesästä toiseen siis samoja reittejä. Kivimeijerillä kävin ensimmäisen kerran 2013 ja sen jälkeen yksi vuosi on jäänyt väliin. Kertaakaan en ole pettynyt. Enkä pettynyt nytkään. Arvostan kauheasti tällaista sitoutumista ja asialle omistautumista. Tila on mielenkiintoinen, ei turhaa hienostelua, kotoisa olo.
Kuvassa Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, Autokulta ja takaikkunan läpi pilkistää peuran korvat. Pään korvineen on tehnyt Antero Kare.
Aurinko paistaa ja lunta sattaa
Puolestani voisi täällä etelässä jo hiljalleen lopetella tuon lumen tulemisen kanssa. Tuskinpa enää kuukautta kauempaa kärvistellään.
Tuolla kaukana kilometrien päässä näkyy, että lunta tulee. Tässä lähellä auriko paistaa ja muutamia hiutaleita lentelee ilmassa. Menee hetki, taivas on muuttunut mustaksi ja enää kapea suikale on valaistu. Hieno tunnelma, hienoa valojen ja värien vaihtelua. Tällaisina päivinä voisi kauemminkin ihailla taivaan muuttumista. Hetken päästä jostain tulikin sitten runsaampi pilvi, siihen se tarkastelu olisi sitten jäänyt.
