Tänään oli Hamaripäivä. Tietä pitkin Ryssänsillalle ja sieltä rantaa seuraillen, soita väistellen, peuran polkujen ohjaamana, kevyesti rämpien takaisin autolle. Paljon on Teijolla erilaista maisemaa. Järvikin alkoi jo jäätyä. Kokenut joogalentäjä olisi hyvinkin päässyt luistelemaan.



Sattuipa loma ja aurinkoinen päivä. Päivä nyt on liioittelua, muutama tunti. Tietä pitkinhän sitä suurin osa matkasta tulee sulan veden aikaan. Tulisikin vielä joskus lumitalvi, että pääsisi suksilla kiertämään.




Luin kerran jostain netistä, että jos ei jotain sivustoa päivitä, niin se voi digipölyyntyä. Kun se on pölyyntynyt, niin se siirretään syrjään ja sen paikan verkossa voi napata joku muoti, sisustus, lifestyle (vai onko se just muoti ja sisustus), ruoka, elämäntaito, jumppa, säästämis, influensointi tai muu sivusto. Toivottavasti ehdin ajoissa.
Olipa mukava pitkästä aikaa katsella puita. Koivun veljeksiä ja pyökin perhettä.


Kiersin Teijolla ns Sahajärven lenkin eli Sahajärveltä Nenustaan, Sauruntieltä yli kohti Onnelannummea ja Sahajärvelle.
Noilla kalliolla tuli paljon käveltyä kun retkeilyalue oli vielä nuori. Kalasunttiin, jossa tätä kuvaa otettaessa olin, ei päässyt kuivana kuin veneelllä. Silloin kalastettiin rannoilta, joskus lasten kanssa ja joskus ilman.
Maastosta huomasi, että kävijämäärät ovat kasvaneet. Polut ovat levinneet, märät kohdat muuttuneet liejuiksi, nenäliinoja ja karkkipapareita. Laavulle oli, varmaan vahingossa, joku jättänyt ruoanvalmistuksesta jääneet jätteensä. Saha pitää laittaa kiinni vaijerilla ja puiden tekoon tarkoitettu nuija on varmaan poltettu. En aina oikein jaksa ymmärtää. En ihmettele jos toiset haluavat kulkea omia polkujaan.
Oli kuitenkin aika kirkas päivä.

Kumpi voittaa, kivi vai koivu. Kivi ei ole antanut periksi ja koivu on joutunut kasvavaan kiven päälle. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että puut ovat tuntevia ja tuntevat kuten ihmiset, niin tuon on tarvinnut sattua ihan sairaasti.
Mielenkiintoinen kohde. Hankalasti kuvattava, niin kuin moni muukin metsän puu.

Kulkea etelän kansallispuistossa omaa polkuja, suon laidalla, kerätä karpalon kokoisia puolukoita, ei yhtään vastaantulijaa, ei yhtään ohittajaa.
Kiitän kaikkia, että mikään palvelumuotoilija ei ole vielä onnistunut tätä muotoilemaan. Kiitos.


Onpa siinä antosyaaneja ja karotenoideja joille klofylli on antanut tilaa loistaa. Eikö olisi mitenkään mahdollista, että keltainen ja vihreä olisivat samaan aikaa paikalla, niin saataisiin sinisiä lehtiä.

Ensin ojentelen ja sitten ravistelen. Sitten olenkin valmis ottamaan talven vastaan.

Välillä löytää tällaisia vähän kuin vanhan metsän pienoismalleja tai dioraamoja. No, kyllä moto sen korjaa, ennen kuin vahinko ehtii tapahtua.

Niin kuin voi kuvasta päätellä. Ellei satu kirkkaana päivänä tikikameraan tarpeeksi hidasta filmiä mukaan eikä halua käyttä kaikkein pienimpiä aukkoja liike-epäterävyyden taltioimiseen, niin… Käytä Olympuksen HighRes moodia. Kamera kannattaa siltipitää jalustalla, että saa runkoihin jonkinlaisen terävyyden. Olympuksia saa kaupasta, mutta pidä kiirettä. Ne ovat nyt niin halpoja, että loppuvat kohta.
