Monthly Archives: helmikuu 2017
Heinän viivakoodi
Tänään havainnoin valon ja varjon leikkiä valkoisella hangella. Miten eri intensiteetti voikaan varjolla olla kun se tuohon luonnon kanvaasille piirtyy. Välillä hän on musta kuin mustepullosta tullut ja toisinaan taas haalea kuin kuivunut kuulakärkikynä.
Just joo. Täydennetään tekstillä. Sitähän se tarkoittaa, että muita kuvia ei saanut, mutta jotain piti mukamas keksiä.
Tikka lennosta
Edelleen haluan sellaisen tikkakuvan, jossa tikka lähtee tai tulee pajalta siivet levällään, niin että sulat erottuvat karvan tarkkuudella kauniisti taivasta vasten. Olen ennenkin yrittänyt.
Ensin hiipimiset ja vaanimiset. Tikka tulee pajalle, nakuttaa aikansa. Huomaan, että se suunnittelee lähtöä. Olen valmiina. Lähti, hätäännyin ja painoin laukaisinta niin, että kamera kääntyi varmaan 45 astetta ja tärähti hieman.
Taas odottamaan. Sama kuvio, tikka tulee, nakuttaa, huomaan, että suunnittelee lähtöä. Mitä, se siirtyikin toiselle puolelle puuta, ponnisti, otti muna-asennon ja lähti toiseen suuntaan.
Yritetään taas joku toinen kerta.
Voiko lunta syödä?
No voi toki. Olikohan se ennen puhtaampaa. Aika karsean näköistä on tuo jäälle jäävä sulamisvesi. Hyi.
Päivän viimeiset säteet
Väri-iloittelu jatkui auringonlaskuun asti. Kannatti lähteä.
Paluu Painiojärvelle
Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä. Ensin oli huonot kelit. Sitten olin krapulassa. Sitten tulin kipeäksi. Sitten toivuin. Ja sitten erään surkean harmaan sunnuntain aamu muuttui aurinkoiseksi iltapäiväksi ja illaksi. Siirsin itseni henkiseen kotimaahani. Nuo värit, ihan tajutonta tulitusta.
