Huh, pelkäsin jo että kaikki kaadettaisiin. Hyvä, ettei.
Mikäs siinä on istuskella kannon päässä ja katsella kun pilvet lipuvat ohi. Jotkin näyttivät kuin olisivat nousseet mäen takaa. Aika hieno idea, kaikkee ne keksii.
Tässä on toinen talvitaivaan tyyppi. Taivas kiinni. Harmaata. Jään päällä taas tuota ällöä mustaa. Se ei taida olla taivaan vika. Jää on vielä vahva, mutta vettä ikävästi, ettei pikkukengillä pääse liikkumaan. Pari laulujoutsenta oli jo tullut odottelemaan avoveden ilmaantumista.
On noilla varmaan joku muukin nimi, mutta en tiedä. Jotenkin yhdistän tämän pilvimuodostelman kesään. Talvella on viime aikoina ollut joko taivas auki tai taivas kiinni. Viimeksi kun tuollaisia näin ne menivät vielä eri päinkin – oikealta vasemmalle – siis etelästä pohjoiseen.
Mahtoiko entisajan kalliopiirtäjillä olla tyhjän kallion syndroomaa. Siinä se on – kallio – mitä piirtäis. Vai tekiskö palapelejä?