Posts Tagged: pilvet

Pilvistyvää

Ajatus oli jotain muuta, mutta tähän päädyin. Kuu toi mukavasti valoa pilvikasan takaa. Näissä taivas/pilvikuvissa on ihan sattumaa mitä niihin tulee. Kuka näkee susia, hirviöitä, kissanpentuja, kasvoja, autoja, mobiililaajakaistareitittimiä ja mitä hyvänsä – kuka mitäkin.

Maaseudun mutkateillä

Ei nuo polkupyörällä tunnu ihan samoilta kuin joskus moottoripyörällä tuntui. Nyt on ainakin aikaa ja mahdollisuus katsella maisemia. Polkupyörälläkin ajaessa pitää muistaa, että sekin menee sinne minne katsoo. Maisema on Salon kaupungin Kuusjoen kaupunginosasta.

Mammatus

Hieno pilvimuodostelma ukkosen jälkeen. Ikinä ennen ollut tuollaista nähnyt. (Sähköjohdot kuuluvat kaupunkimaisemaan.)

Sarjasta hyvä ettei koko mettää kaadettu: Yksi unohtui

Huh, pelkäsin jo että kaikki kaadettaisiin. Hyvä, ettei.

Pilviteatteri

Mikäs siinä on istuskella kannon päässä ja katsella kun pilvet lipuvat ohi. Jotkin näyttivät kuin olisivat nousseet mäen takaa. Aika hieno idea, kaikkee ne keksii.

Makkarapilviä keskellä talvea

On noilla varmaan joku muukin nimi, mutta en tiedä. Jotenkin yhdistän tämän pilvimuodostelman kesään. Talvella on viime aikoina ollut joko taivas auki tai taivas kiinni. Viimeksi kun tuollaisia näin ne menivät vielä eri päinkin – oikealta vasemmalle – siis etelästä pohjoiseen.

Pilvipäivä

Auringonpaistetta, hiljainen tuuli, kurkien kokoontumisääniä jossain korkealla, hanhien juttelua lähikarikolla ja pilvinäytöksen seuraamista. Siinä on eväät hyvään päivään. Harmi kun en tunne noita pilvimuodostelmien nimiä ja merkitystä. Tuo yksi järven “yli” menevä makkara muistutti vyörypilveä. Kun itse ilmiön seuraaminen loppuu, alkaa mikkihiirien, puudelien ja muiden hahmojen etsiminen. Muppet-Shown vanhat ukot missasin, mutta Hitchcockin sain.

P9160038-Pano.jpg


P9160048.jpg

P9160057.jpg

P9160069.jpg

P9160081.jpg

Kuikkalaskentaa pienellä järvellä

Olen jonkin aikaa yrittänyt tähystää, miten kuikkaparin perhe-elämä on edistynyt. Vasta nyt näin, että pari on muuttunut porukaksi ja jälkikasvu on otettu mukaan soutelemaan.

Pikkukuikka ei osaa vielä huutaa sitä kuuuik-huutoa vaan vasta jokeltelee kuikkajokellusta. Tiukasti ollaan porukassa ja varsin äitikuikan lähellä. Välillä isäkuikka hävisi ja silloin sukellukset olivat lyhyempiä ja tultiin heti pintaan katsomaan, missä iskä on. Sukellukseen lähdetään yhtäaikaa äidin kanssa, samanlaisilla kaulan ja vartalon ojennuksilla. Hauskaa seurattavaa.

Vaikka järvi hieno olikin, niin pilvet ja niiden reiät olivat tällä kertaa hienompia.

Voi taivas

Kuuta odotellessa oli aikaa katsella taivasta. En muistanutkaan millainen tunnelma on hämärtyvällä järvellä. Muuttoon valmistautuvat linnut parveilevat, kurjet huutavat, kuhat käyvät näyttelemässä selkäeviään, järvi tyyntyy, hämärtyy. Taivas pilvineen heijastuu järven pintaan. Aurinko laskee ja alkaa värjätä pilviä oranssia, violettia ja punaista. Auringonlaskun puolella taivas muuttuu punaiseksi. Aurinko poistuu ja on kuun vuoro valaista.

Ihan tavallinen kesäpäivä

Paitsi, että ei satanut. Eikä oikein tuullutkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA