Viimeisiä viedään näistä lomista. Käytetään se aika Tukholmassa. Fotografiskassa kolme näyttelyä. Brandtin näyttely oli hienoinen pettymys. Trilogian päätösosassa on sen verran materiaalia, että siitä olisi voinut tehdä omankin näyttelyn eikä ottaa mukaan kahden aikaisemman kokonaisuuden kuvia. Sanoo hän, joka on nähnyt kaksi aikaisempaa osaa aika monta kertaa. Mielestäni Brandtin kauneimpia kuvia on tuo Cheetah and Cubs Lying on Rock. Yläkerran toinen näyttely esitteli ruotsalaisen taiteilijan Anders Zorn’in valokuvaajana. Matkakuvia ja potretteja, joita käytettiin myös apuna maalausten ja etsausten teossa. Teksteistä ja kuvista ilmeni, että Zorn oli maailmankansalainen ja kosmopoliitti, kotona kaikkialla maailmassa. Näyttelyssä oli myös etsauksia ja niihin inspiraationa olleet valokuvat. Takaisin Suomeen tullessa menin Ateneumin (viimeinen kuva) kautta ja sielläpä olikin esillä yksi Zornin työ. Tällaiset kohtaamiset ovat maailman museoiden käymisen leipä ja makkara vai suolako se oli. Alakerran näyttelynä oli Inez & Vinoodh taitelijaparin Pretty Much Everything 2015. Oli kaikenlaista juu. Muotikuvaa, potrettia, videota. En ole varsinaisesti mykistynyt, en vaan osaa sanoa mitään. Olisi vain niin väärin kuitata kuvat sanomalla niitä hienoiksi tai kivoiksi kun voi vain arvailla millainen lahjakkuus ja mielikuvitus on niiden takana. Pitäisi nähdä uudelleen.

Edit 31.8.2015. Lievennän mielipidettäni. Sain tänään postista Across the Ravaged Land kirjan.

Kaupungilta ei jäänyt muuta kuin tuo kirsikkapuurivi Jussi Björling Alle’lta. Huhtikuussa puut olivat kauniisti kukassa. Nyt saatiin mielenkiintoiset varjot. Siinä kun jaksaisi päivän olla passissa.