Laitettiin elämä risaseks ja vingutettiin Museokorttia oikein kunnolla. Ensin kavuttiin taidemuseolle, jossa Robert Doisneau – Minun Pariisini (My Paris). Nimestä voi päätellä, että kuvat ovat Pariisista. Joko olen unohtanut mitä Helsingin Tennispalatsissa oli esillä kymmenen vuotta sitten tai sitten nämä olivat minulle suurelta osin ennen näkemättömiä. Lapsikuvat yhdessä ja taiteilijamuotokuvat toisessa huoneessa olivat varsinkin mainioita. Fernand Legerin kuva olisi ollut maukas jos olisi ollut värinä. Picassosta löytyi kyllä väriversiokin. Järjestettyjä tai lavastettuja – aivan sama. Kuviin ja ihmisiin pystyi samaistumaan ja monen kuvan kohdalla mietti jospa olisi itsekin elänyt tuota aikaa. Vertailuja muihin kuvaajiin ei näiden perusteella kannata tehdä. Esillä oli hänen tuotannostaan niin pikkiriikkinen osa. (Kun näiden klassikoiden makuun päästiin, niin en malta edes laskea, kuinka monta yötä vielä nukutaan, ennen kuin Veturitallin Elliott Erwitt näyttely aukeaa.)

Alla olevista kuvista ensimmäinen on vasta kuuluisaksi tulossa oleva kuva. Jälkimmäinen, ellei ole vielä tullut selväksi lienee Doisneaun tunnetuin työ. Sitten pihalle ja liukumaan mäkeä alas.

—

—

Mäen alle kun pääsee tois puol jokke ja ottaa jyrkän oikean pääsee Wäino Aaltosen museolle. Siellä yksi kesän suosikkinäyttelyistä, Jacob Hashimoto – Giants and Uncertain Atmospheres. Ensimmäisessä kuvassa oleva (Armada 2010) työ on jo yksistään leuat loksauttava mobile. Olen nähnyt muitakin vähän “vastaavia”, mutta en tässä laajuudessa ja näin tarkkaa työskentelyä. Kuvittele nuo laivat tekemään aaltoja pitkin ja poikin. Eniten julkisissa kuvissa on varmaan ollut kymmenen metrin korkeutta hyödyntävä Gas Giant 2014. Onhan siellä muutakin. Töistä voi hakea värejä, kuvioita tai muotoja. Välillä ne näyttävät kaksiulotteisilta vaikka monessa osaset ovat kuudessakin tasossa. Eri osien määrää ja niiden yhteensopimista eri töissä ei voi kuin ihmetellä.

Armada työn edessä näkyi jonkun aikaa sydämen muotoinen valoläikkä. Ajattelin ensin, että onko tämä osa teosta. Ei kai sentään. Kiss You Turku.

—

—